Mietin tuossa menneellä viikolla, että mitä olen oppinut rahasta, taloudesta ja ennakoinnista. Nämä olivat ajatuksia, joilla yritin etsiä positiivisuutta siihen kurjuuksien oloon, mikä mielen valtasi. Ja tottahan sekin oli, että se oli vain väliaikaista. Loman aikana tulleet pari jättimäistä, asiakkaaseen vaikuttavaa, ongelmaa sain lopulta korjattua. Tämä poisti massiivisen taakan niskalta. En voi ymmärtää, että jos ongelma huomattiin suunnilleen puolessa välissä lomaani, niin miten ihmeessä kukaan muu ei niitä lähtenyt korjaamaan. Olivat vain katsoneet, että "onpas haastava, enkä täysin ymmärrä" ja jättäneet sikseen. Itsellä oli sama ajatus, mutta ne oli vain pakko hoitaa. Eksistentiaalinen työkriisi nousi päälle ja tällä hetkellä sanon kovastikin vastaan, jos mulle koetetaan tunkea tehtäviä, jotka eivät mun työkuvaan kuulu. Mun mielestä sillä ei pitäisi olla mitään väliä, että "no kun sä osaat tän paremmin", vaan sillä pitäisi olla väliä, että mihin mut on palkattu. Katsotaan eteneekö tämä mihinkään. Laitoin oman mielen turvaksi kuitenkin jo exceliin rivit, milloin velan kautta koen, että on mahdollista irtisanoutua. Joulukuun jälkeen jos irtisanoutuisin, niin olisin kulutusluoton kanssa jo hyvässä jamassa. Ja opintolainastahan ei oikeasti tarvi huolehtia. Maaliskuun jälkeen saisin jo kuitattua kaikki velkani ja olisin aika turvallisilla vesillä. Tällöin olisi myös koulu aika pitkälti valmis. Eli täydellinen aika. Jotenkin toivoisin kuitenkin, että mulla olisi töissä edes joku, joka ymmärtäisi mun kannalta. Toistaiseksi jopa esihenkilöltä sain puhuttelun, kun kerrankin kieltäydyin yhdestä työtehtävästä, joka ei todellakaan ollut mun. Katsotaan miten sen asian kanssa hommat kehittyy, se tarina ei meinaa vielä ole lopussa. Miten tämä siis liittyi kaikkiin raha-asioihin, on se, että aikaisemmin olisin haistattanut hiljaa mielessäni pitkät ja lähtenyt työstä pois. Ihan sama, että mitä rahatilanteelleni olisi käynyt. Ajattelin ennen, että ratkon sitten niitä asioita, kun ne eteen tulee. Nyt jokseenkin työnsin kiukkuisuuden Teamsin mute-nappulan taakse ja tein hiljaa itsekseni kenellekään muulle puhumatta töitä.
No, mutta eihän mun ollut tarkoitus papattaa töistäni. Siellä just tällä hetkellä on aika leppoisaa, kun isot ongelmat sain ratkottua ja kalenteri näyttää siltä, että työpäiviin on saatu lisättyä hengitystauotkin. Piti puhuman taloudellisista opeista, joita olen oppinut tässä puolen vuoden aikana kun olen kirjoitellut. Muistutetaanpa mistä aloitettiin:
- Olin todella taitava kikkailemaan rahojen kanssa: mitä kannatti miltäkin kortilta maksaa, minne mikäkin euro piti laittaa, jotta selviäisin. Miten piti puhua esimerkiksi pankin kanssa, jotta onnistuin oman kotini ostamaan. Tämä suunnittelu oli kuitenkin erittäin lyhytnäköistä, koska ajatusmaailmani oli lähinnä ensi kuuhun ulottuvaa ja monet asiat oli, että "selvitetään sitten kun tulee eteen".
- Oli yksi pankkitili ja ehkä yksi säästötili, joiden välillä raha liikkui surutta ja suunnitelmitta. Maksut ja muut maksettiin kuun vaihteessa ja olin hirveän ylpeä siitä, että kaikki laskut tuli maksettua ajallaan. Tämä siis puoli vuotta sitten. Eli jos eräpäivä oli 15., niin maksoin sen ennen enkä jälkeen. Vielä vuosi sitten saatoin ihan surutta kikkailla yhdelle kuulle enemmän rahaa sillä, että annoin laskun luisua eräpäivän yli.
- Tulevaisuuden suunnitelmat olivat lähinnä sitä, että "palkka puhutaan nousemaan" ja että kyllä sitä rahaa aina lisää saa. Tämä on ollut mahdollisesti mun suurin virhe rahan kanssa. Vaikka mun palkka tosiaan on noussut todella paljon viimeisten parin vuoden aikana, niin silti edes tuhannen euron palkannousu ei aikaisemmin vaikuttanut mitenkään siihen, että olisin tullut paremmin toimeen tai että olisin saanut mitään säästöjä aikaiseksi. Eli palkannousulla ei ole mitään tekemistä taloudellisen tasapainon kanssa. Ei ainakaan mun elämässä.
Mitkä sitten on ne tärkeimmät tärpit ja opit, mitä olen saanut:
- Suunnitelmallisuus. Eli ei ole kauaskatseista se, jos katsoo tulevaisuuteen kuukauden eteenpäin. Talouden suunnittelulla ei pidä olla mitään päättymäpäivää, vaan se on jatkumo. Varsinkin yksin elävän ihmisen vakuutus siitä, että ei tarvitse olla puolisoa, jotta pärjää. Isona huomiona se, että katselee esimerkiksi vuoden eteenpäin ei tee minusta tylsää ihmistä, jonka kaikki innovatiivisuus ja spontaanius on hiottu pois. Ei, vaan itseasiassa jonkunlainen suunnitelmallisuus on antanut enemmän tilaa liikkua.
- Taloudellisten asioiden pohtiminen ja maailman tilanteen seuraaminen siten, että miettii miten se vaikuttaa omaan itseen. Näistä esimerkkeinä kaksi kaikkein eniten tämän hetken arkeen vaikuttavia asioita: Olin nössö ja otin asuntolainaani korkosuojan. Totesin aikanani pankkitädille, että eihän tuo koron alhaisuus voi olla pysyvää. Minulla kuitenkin ISO asuntolaina ja sitä saa lyhennellä useamman vuoden. Että kyllä jotain tapahtuu, että korot nousee. Olen todella iloinen, että ei tarvitse hikipanta päässä katsella korkojen nousua. Minulla se on vähän päälle prosentin, no matter what. Eli jo siinä vaiheessa, kun ylitettiin 0,4% raja Euribor 12 kk, niin mun lainasta tuli yhtäkkiä huomattavasti halvempi kuin monen muun ihmisen lainasta. Tiedän sentilleen, mitä laina maksaa ja odotan innolla taas lainan tarkistuspäivää, kun tulee viesti, että "lainasi korko nousee xx% määrään, mutta koska sinulla on siihen katto, niin pidämme sen tässä". Toinen asia, mistä olen vielä enemmän ylpeä, on se, että seurasin sähkönhinnan nousua. Kun muutin tähän pidin ensin pörssisähköä itselläni. Tästä keskustelin pitkät pätkät edellisen sähköfirman kanssa. Tämä nainen selitti iloisesti minulle mikä kaikki vaikutti sähkönhintaan. Myönnän olevani idiootti, mutta siis en koskaan ollut ajatellut, että jos Tanskassa tuulee tai Ruotsissa tulvii, niin se vaikuttaa hintaan. Kuitenkin syksyllä 2021 seuratessani maailman tilannetta, tajusin, että nyt kannattaa ottaa määräaikainen. Otinkin ja toivottavasti talven ajan maksan sitä noin 5centtiä sähköstäni. Toki sähköä säästän, se nyt on ihan normi, oli se hinta mikä tahansa, mutta että ei tarvitse ainakaan toistaiseksi huolehtia sen hinnan noususta. Tästä olen kuitenkin tehnyt varasuunnitelman, että jos hinta jostain syystä nousisi, niin että miten sen kulun maksaisin. Koska sillä ostan mielenrauhan. Olen onnellisessa asemassa, kun voin sanoa, että kyllä minä siitä selviäisin.
- Erilliset tilit "lokerot", jonne rahaa aina palkkapäivänä laitan. On erittäin mielenrauhaa lisäävää, kun on rahat laitettu omiin lokeroihin. Aikaisemmin kävi usein esimerkiksi niin, että tilillä oli rahaa määrä x ja elin tietenkin sen mukaisesti. Sitten puolen kuun jälkeen huomaan, että koirien ruoka on loppu, että pitäisi se kyetä maksamaan. No, sehän ei tietenkään sopinut enää siihen mun aikaisempaan kulutussuunnitelmaan, joten rahaa napsittiin säästötililtä käyttöön. Nyt kun laskin sen, mitä eläimiin menee kuussa rahaa ei tule tätä ongelmaa. Ruokarahat ja bensarahat on laskettu erikseen, niin ei tule sitten tilannetta, että tuhlaisi ns. väärät rahat vääriin juttuihin. Olen itse niin idiootti, että elän sen mukaisesti minkä verran rahaa on kortilla. Jos siellä on 500 euroa, niin rahareikiä löytyy jokaisesta suunnasta. Jos siellä on 50 euroa, niin sitten miettii paljon tarkemmin, että mihin sitä rahaa syytää. Myönnän, että hitusen tuntuu kireältä eläminen, mutta alle vuoden päästä pystyn lisäämään kyllä hitusen höntsärahaa käyttöön. Se helpottaa.
- Tileistä erikseen mainittuna laskutili. En tiedä miksi se aluksi oli niin vaikea laittaa riittävä määrä kuukaudessa laskutilille. Ihan kun kulut olisi vähentyneet, jos tilille laittaisi pienemmän summan. Hönttöä aivojen toimintaa. Nyt siellä on kuukauden laskujen jälkeen 300 euroa. Tämä on minulle paljon, kun esimerkiksi vielä kesäkuussa siellä oli ehkä 20 euroa. Nyt pystyn maksamaan laskut heti kun ne verkkopankkiin tulee. Tämä tuntuu jotenkin erittäin kivalta. Lisäksi olen harkinnanvaraisesti napsinut sieltä rahaa. Tuhlasin viime kuussa 100 euroa. En ole tänä vuonna ostanut yhtään vaatekappaletta. Nyt ostin kaksi työpaitaa. Edelliset töissä käytetyt paidat joutuivat nuhjuisuuden takia höntsävaatekäyttöön kotiin ja vapaa-aikaan. Tämä oli ehkä tuhlausta, mutta tein silti. Toisena ostoksensa ostin lenkkarit. Tämä ei ollut tuhlausta. Olen aikanani ollut kohtalaisen pahassa onnettomuudessa, jossa selkä vaurioitui. Jos en heti, kun selkä alkaa oireilla, osta uusia lenkkareita, niin pahimmassa tapauksessa olen päätynyt ambulanssilla sairaalaan. Se maksaa paljon enemmän kuin lenkkarit ja sitä paitsi kaikki opiaatit aiheuttavat niin kamalan ummetuksen, että ei voi kestää. Yksillä lenkkareilla pystyy kävellä sen noin 1000 km, eli minun kävelyillä lenkkareita pitää ostaa 3-4 paria vuodessa. Tähän otin osittain rahan laskutililtä ja osittain puskurista. Tuntui itseasiassa tosi hyvältä ottaa osittain laskutililtä, että tämä on nyt vaan ylimääräinen lasku, joka pitää maksaa. Jatkan siis laskutilin kerryttämistä.
- Kuukauden kauppakäynnit kerralla. Olen nyt puolisen vuotta tilannut kuun alussa koko kuukaudelle ruoat kaappiin. Pääasiassa todella paljon menee pakkaseen (lihat, pakastevihannekset yms) ja tietenkin sitten huoneenlämpöön kuivatavarat (puuro, riisi, makaroni, kikherneet yms). Lisäksi eläinten tarvikkeet tilaan tai haen myös etukäteen. Enää ei ruoka lopu kesken kuun. Tämä helpottaa elämää monella tapaa: ei tule ostettua heräteostoksia, kun kaupassa ei tarvitse käydä usein. Kauppaan uppoaa rahaa aina enemmän kuin oli tarve. Eläinten ruoanostokset auttaa myös, että kaikkea on tarpeeksi. Sitten jos tekee mieli ostaa jotain erityistä heille, niin voi vaan napsaista heidän tililtään rahaa käyttöön ja tietää, että se on ihan budjetissa. Vaikka nytkin itselleni jäi loppukuuksi rahaa jäljelle ruokaan ja päivittäistavaroihin 85 euroa, niin on oppinut, että se on aika iso raha. Jos oikein huonosti kävisi, niin kykenisin pärjäämään kaapeissa olevilla ruuilla ihan hyvin loppukuun. Eli loppujen lopuksi tuo on aika ruhtinaallinen raha, että 20 euroa viikossa voi ostaa mitä lystää. Esimerkiksi palkkapäivän kunniaksi ja ruoan hakureissulla otin mukaani kanakebabrullan. Joskus vaan täytyy saada syödä jotain mättöä. Ja se mahtui budjettiin. Olen sitä 50 euroa, mikä on tarkoitettu huvitteluun, käyttänyt myös tällaisen ruokakokemuksen hankkimiseen. Eli ihan riittävä summa. Vaikkakin aina vihonviimeinen viikko ennen palkkapäivää on rahat käytetty ja pitää kituuttaa. Onnea tuo se, että palauttaa vaikka pulloja (jos ollaan lenkillä, niin usein kerään tölkkejä. Ei siksi, että pitäisi rahaa välttämättä saada, vaan siksi että roskaaminen luontoon on rumaa ja väärin) ja on pari euroa siitä rahaa. Tällöin kaksi euroa kauppaan, esimerkiksi kahvikauramaidon hakemiseen, on ihan suunnaton summa. Pienet on ihmisen onnen hetket viikkoa ennen palkkapäivää.
Tämä kaikki muutos pääni sisällä ja siten käytökseen johtavana on vienyt aikaa ja monta "harjoituskierrosta". En vieläkään koe, että olisin mitenkään pro rahojeni kanssa, mutta uskon olevani aika hyvä nyt ainakin velanmaksun loppuun asti. Olen teoillani ostanut itselleni mielenrauhaa ja nopeuttanut ja järkeistänyt velanmaksua. Tässä on syy, että minulle ei välttämättä sovi mitkään budjetti- ja rahakirjat. Siellä mennään suoraan siihen, mikä on se pro vaihtoehto (jonkun henkilön mielestä ja näkökulmasta). Itse opin ja saan näitä asioita osaksi päivittäistä elämää vain siten, että pohdin ja ymmärrän nämä asiat itse. Ja nyt ollaan tässä vaiheessa, katsotaan vielä paljon on matkaa jäljellä.
Koen kuitenkin melko turvalliseksi oloni siinä mielessä, että massiivisia lainoja en ainakaan niin kepein perustein ala ottamaan kuin olen aikaisemmin ottanut. Silloin laina on ollut se mielenrauhan tuoja. Nyt ymmärtää, että ennakointi ja suunnittelu on se, mikä tuo mielenrauhan. En kuitenkaan sulje pois sitä, ettenkö voisi joutua esimerkiksi ulosottoon tai rahavaikeuksiin. En sentään niin ylpeäksi ole tullut, enkä haluakaan. Sinne voi joutua kuka tahansa, kun tilanteet menee sopivasti persiilleen. Ja ihan varmasti joskus voi tulla tilanne vielä eteen, että tarvitsen jonkunlaisen lainan. Ero menneisyyteen on kuitenkin se, että en katsele asioita enää putkinäöllä ja isoimpana ymmärryksenä se, että "lisää palkkaa" ei ole se mikä tuo autuaaksi. Se rauha, minkä olen jo tähän mennessä saavuttanut on ollut elämää muuttavaa ja olen siitä onnellinen ja kiitollinen.