01 joulukuuta 2022

Velka vähenee ja fiilis paranee... eiku, ei?!?

Mieli on mielenkiintoinen juttu. Olen omalta kohdalta todennut, että huolen määrä on usein vakio, oli sitten se huoli sitä että onko tukka hyvin ja näkyykö kello vai että miten selviän talven yli lämpimänä. Ehkä karrikoiden, mutta sinne päin. Sama se on velassa. En huomaa mitään eroa siinä olossa, että onko velkaa 40 tuhatta vai 8 tuhatta. Ihan sama olo, sama ahdistus tai mikä lie mielen puristus. Luulen, että jos ei olisi velkaa, niin puristus tulisi jostain muusta. Sinänsä siis velka on ihan kiva kiristyspanta otsalla. Se on konkreettinen ja helppo asia olla huolissaan, olisi paljon huonompia vaihtoehtoja. Rahan ja velan aiheuttama olo helpottuu vain sillä, että miten sillä jäljelle jäävällä rahalla pärjää. Silloin kun velkojen jälkeen käteen jäi parisataa vähemmän kuin mitä laskujen jne maksuun meni, niin olo oli karsea. Nyt kun sillä rahalla voi pärjätä ihan ok, niin on vaan sellainen perus jumputus ohimoilla. Tämä on mielenkiintoinen huomio, koska aiemmin uskoin elämän muuttuvan täydelliseksi ruusuilla tanssimiseksi, kun velkasumma laskee.

Kaiken maailman harhaluuloja sitä itsellään on ollut, kun velkoja vastaan on taistellut. Tiedostan, että on ollut kieroa ajattelua, mutta välttämätöntä sellaista, että selviää. Nyt kuitenkin ollaan tulossa tilanteeseen, että nämä harhat ei toimi enää. Tämä konkretisoituu nyt. Eli esimerkiksi, en osaa ajatella sitä palkkamäärää, mitä oikeasti saan, vaan jotenkin mun mielessä mun palkka on se noin 2700 euroa (eli käteenjäävä osuus. Käytännössä hitusen enemmän mitä pari vuotta sitten sain bruttona, nyt summa vaan netto, mutta pääkoppa ei näe siinä eroa). Tuosta summasta lähtee vajaa tonni siivuna velkoihin ja lopuilla pitää elää. Kamalan vaikea ajatella, että mikä se palkka oikeasti on. Menen aina hämilleni, kun katselen palkkanauhaa (siis jos katson ihan oikeaa palkkanauhaa, yleensä keskityn vaan appin kautta tulleeseen tietoon). Jotenkin se velkoihin menevä osuus on vähän kuin verot: ne nyt vaan kuuluu lähteä eikä sitä kyseenalaisteta. Koska siis enhän minä nyt voi tarvita saatikka ansaita enempää summaa vaan omaan käyttöön ja humputteluun. Elämän kuuluukin olla omalta kohdalta just ok pärjäämistä. Ei sen enempää. Tämä on se iso juttu tossa mielen rauhoittumisesta. Se, että kuussa "jää käteen" se noin 1700 euroa, niin on sellainen, mikä vähentää kiristystä pääkopassa ja jotenkin koen sen mulle "reiluksi" määräksi. Aivot nikottelee sitä vastaan, että kesän jälkeen käteen jää tonni enemmän rahaa. Se tuntuu jotenkin väärältä. En siis kirjaimellisesti osaa antaa aivojen ajatella sitä. Tulee oikosulku.

Sitten myös velan määrää en osaa ajatella. Tiedän,  että kulutusluotto meni alle 5000e, joka on tietenkin iso saavutus, koska nyt on maksettu sitä yli 10000 euroa. Se on tosi nopeasti maksettu lopulta. Summa oli velkahaasteen alussa joku 13000 (eli olin vajaa 2000 e maksanut vuodessa) ja nyt reilussa vuodessa maksan sitten 13000 e, joka on oikeasti aika nopea tahti. Mutta mitä tekee mun mieli tässä vaiheessa, kun velka alkaa vähentyä sellaisiin inhimillisiin lukuihin. Se ei suostu noin "pientä" summaa miettimään. Mun mieli pakottautui katsomaan ja miettimään vain ja ainoastaan koko velkaa, joka on reilut 8000 euroa. Ja sitten "masennuin", kun tajusin kuinka pitkä matka on maaliin. Eli vähän niinkuin olisin ottanut takapakkia. Vielä viime kuussa osasin miettiä, että kulutusluotto on vajaa 6000e, mutta heti kun hypättiin alle 5000e, niin pääkoppa jumitti. En osaa selittää tätä nyt kovin hyvin, jos ollenkaan. Enkä osaa muuttaa mielessäni näitä asioita mihinkään päin. Luvut ovat ihan täysin samat kuin ennenkin ja suunnitelman mukaan mennään. Miten se mieli kääntää näin, että ei uskalla ajatella, että tästä olisi mahdollista selvitä.

Ehkä aivot tajuaa tätä  pikku hiljaa. Kuitenkin haluaisin ajatella ja nauttia siitä, että tammikuussa kulutusluotto menee alle opintolainan (joka aloittaessa tuntui ihan älyttömältä tavoitteelta). Tässä olen mehustellut mielessäni, että voin ryhtyä "vyöryttämään" lumipalloa sitten pienemmästä velasta lähtien. Kyllä, näin lapsellisia ajatuksia sitä päähän on velkahaasteen aikana noussut. Että kuinka hieno hetki se on, kun maksaakin vauhdilla pienintä velkaa pois eikä isointa. Mitä jos en osaa nauttia tuosta hetkestä, joka todella konkreettisesti osoittaa sen, mihin olen päässyt lyhyessä aikaa? Että vaikka välillä tuo 1700e budjetti /kk elämiseen tuntuu massiiviselta, että pitäisi kituuttaa enemmän, niin silti olen onnistunut maksaa tosi paljon pois.

No, mutta joka tapauksessa asiat menee hyvin. Stressaaja hei, ihan oikeasti asiat menee hyvin. Pyrin pitämään itseäni ylpeänä siitä, että miten hienosti etenen ja kun kesä koettaa, niin velat alkaa olla taputeltu. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että mitä mieli keväällä tuo ajatuksiin. Että mitä mietin sitten helmi-maaliskuussa kun kokonaisvelka on alle 5000e. Alanko sit laittamaan asuntolainan jonon jatkoksi. Haha. Sitä jos lähtisin laskemaan ja kirimään vauhdilla, niin varmasti ensiksi koettaisi stressiin kuoleminen kuin mikään velaton koti.

Olipa sekavaa ja varmasti joku ajattelee, että olen umpihullu. No, ihmiset jotka tietää mut, niin varmasti tämän allekirjoittaisi. Kuitenkin en usko olevani asian kanssa yksin. Voi olla, että jotkut ei tiedosta tätä mutta toiminta osoittaa, että sama mekanismi toimii. Pystyn heti nostamaan mieleeni yhden  tai kaksi blogia, joissa huurupäissä maksettiin useampi kymmenen tuhatta euroa velkoja pois, mutta sitten homma jumitti tai jopa muuttui uudelleen velkaantumiseen, kun summat alkoi olla jo aika pieniä. Vielä enemmän löydän esimerkkejä niistä, jotka maksoi kaikki velkansa pois ja sitten kuitenkin parissa kuussa velkaantuivat uudelleen.  Johtuuko se ihan vaan ja pelkästään siitä, että ihmiset tottuu asioihin ja muutokset (vaikka parempaan) on vaikeita toteuttaa. Vai jotenkin siihen velassa kierimisen turvallisuuteen. En tiedä. Mutta itse ajattelin kestää tämän epämiellyttävän olon kaikkine puolineen ja muuttua ihmisenä ja varsinkin rahankäyttäjänä pysyvästi.

30 marraskuuta 2022

Velkahaaste 9/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22  Ok

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23 (toukokuu)

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.


Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.


9/19 (Marraskuu 22):


Opintolaina 3455,77 e (-46,64 e )

Kulutusluotto 4972,47  e (-889,00 e)

Marraskuussa maksettu edellisen kuun kulutusluoton korkoja ja kuluja 48,84 e. Tätä ei lasketa balanssiin.


Yhteensä 8428,24 e (-935,64 e)


Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q3/22-Q2/23


2022

Q4 Kokonaisvelkasumma marraskuun laskun jälkeen 8428,24 e, joten 429,24 e/ 1 kk. Joka tekee 429,24 e/ kk lyhennystä.


2023

Q1 Kokonaisvelkasumma marraskuun laskun jälkeen 8428,24 e, joten 2929,24 e/ 4 kk. Joka tekee 732,31 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma marraskuun laskun jälkeen 4972,47e, joten 4972,47e /6kk. Joka tekee 828,75 e/kk lyhennystä.


Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e


Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.


07/22-05/23

611,34 e / 850 e (jäljellä 238,66 e)


Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀


19 marraskuuta 2022

Uusia tuulia

Näin kun sitä kirjoittelee sen hetken elämästä, vaikkakin erittäin suppealta alalta, niin huomaa kuinka paljon sitä ihminen voi muuttua lyhyessä ajassa. Joskus jäin kiinni ajatukseen, kun kuulin että vuodessa ihminen hengittää niin paljon hiilidioksidia ulos, että laskennallisesti on vaihtanut lähes kaikki hiiliatomit. Tuo on joskus ihan lohdullinenkin ajatus. Jokaisella hengenvedolla kaikki muuttuu, vähän kerrallaan, mutta silti. Ja vuodessa muuttuu kaikki.

Tämä vuosi on selkeästi sellainen suurten muutosten aika. Rakkaita poistuu tästä maailmasta ja uusia syntyy. Kiertokulkua, isoja ajatuksia ja isoja tunteita. Silloin aina miettii, että mitä väliä sillä rahalla on (ja mitä järkeä siitä on kirjoittaa). Ja tulen aina samaan lopputulemaan: se on samanaikaisesti maailman turhamaisin asia huolehtia ja toisaalta erittäin tärkeä. Turhamaisin niissä hetkissä, kun sitä rahaa on ja erittäin tärkeä kun sitä ei ole. Sitähän se oma rahallinen elämä tällä hetkellä on, välillä tuntuu että sitä on ja välillä on taas ihan rahaton olo.

Mitäs nyt sitten tässä kuussa on tapahtunut? Olen osannut päästää rahasta jonkunverran enemmän irti. En roiku siinä kuin se olisi pelastusrengas, joka pitää mut pinnalla. Pysyn pinnalla muutenkin, siltä todellakin tuntuu, vaikka oikeastaan mitään puskuria ei ole. Hirmuisesti on stressiä ja menoa, mutta olen valmis sitä tällä hetkellä kestämään. Nimittäin tämä muutosten tuuli vaikuttaa myös ihan tähän arkeen. Olen saamassa ihan uutta työtehtävää. Se kaikki stressi ja tuska tästä nykyisestä tehtävästä poistuisi. Se, mistä olen valittanut täälläkin koko ajan, että vitsi kun saisi velat maksettua ja voisi vaihtaa töitä. Ja siis, mitä ihmettä, nyt olisin pääsemässä pois siitä, vaikka velkaa vielä on. Se tuntuu loistavalta. Uusi työ on myös vahvaa asiantuntijuutta, mutta ne puitteet ja työnsisältö on sellaisia, jotka tukevat mun tapaa tehdä töitä. Ei enää kamalan kankeaa johtamista, vaan jotain järkevää. Siis kaikki hallinnollinen toimintatapa on sellaista, että tiedän sen vähentävän mun kuormitusta, vaikka työ itsessään vaatii resursseja. Miettikää kuinka ihana olisi keskittyä työssä työn tekemiseen, siihen mistä tykkää, eikä mihinkään omituisiin ja kankeisiin rakenteisiin?!

Aloitan toki työtehtävässä vasta ensi vuonna. Enhän halua nyt ihan mulkku olla ja lähteä nykyisestä tehtävästä ja jättää ihmisiä pulaan. Hyvässä hengessä ja polttamatta siltoja. Tai tämä on yritys. Vähän närkästyneesti ne tämän on ottaneet vaikka olen selittänyt syyt, mutta enhän minä voi kenestäkään muusta huolehtia kuin itsestä. Ja tottakai ne on närkästyneitä, kun yksi ihminen, joka on yhtä kokonaisuutta kannatellut, niin lähtee ja jälkeen jääneiden pitää ottaa vastuu tuosta ja kouluttaa siihen uusi ihminen. Ja silti ne tuskin saa niin hyvää kuin minä olen (eikä edes oma kehu haise, minun mukana siirtyy hirveä määrä hiljaista tietoa, jota ei voi muuttaa kirjoitukseksi).

Palkka tulee hieman nousemaan, mutta sillä ei tällä kertaa ollut mahdottoman suurta merkitystä. Tärkeintä oli työn mukavuus. Tässä huomaan suuren henkisen kasvun. Tai no, en usko että se on mitään kasvua. Se on sitä, että joka palkkapäivä velkasumma pienenee, niin avautuu aina pari senttiä lisää tilaa hengittää. Nyt toki tuli enemmän tilaa hengittää, kun itse työn ympäristötekijät muuttuu oleellisesti parempaan suuntaan. Vitsit. En malta odottaa ensi vuoteen.

Ja sit takaisin henkisestä zen tilasta. Kyllä mä oikeasti olen erittäin tarkkaan tietoinen siitä, että ensi viikon lopulla voi alkaa kytätä palkkanauhaa ja tehdä ennakkolaskelmat miten velka taas pienenee. Kiva kuitenkin sellaiset välähdykset elämässä, kun tajuaa että ei tarvi olla raha-ajatusten orja.

04 marraskuuta 2022

Taistelu käyty, aika katsoa taistelutappiot

No niin. Tämä viimeisin mahdollinen kulu on hoidettu ja se onnistui paremmin kuin hyvin. Rahaa, aikaa ja vaivaa säästyi todella paljon. Iso kiitos siitä läheisille, jotka haluaa käyttää aikaansa ja omaa ammattitaitoa meikäläisen auttamiseen. Olen hirveän huono ottamaan apua vastaan ja jos läheiset tietäisi minkälaisissa tilanteissa sitä joskus on, niin eihän ne ehkä iloisia olisi. Itsellä on aina ollut tarve pärjätä itse. Ensimmäiset sanat ovat tainneet oikeasti olla "osaan itse" ja sehän näkyy siitä mihin olen raha-asioissakin päätynyt. Mutta siis. Nyt tällä kertaa apua tarvittiin ja sitä sain pyyteettömästi. Ihana silver lining tässä surun ja kurjuuden keskellä.

Mutta tunteet sikseen. Ei kukaan mitään avautumista halunnut. Eilen jumppasin viimeisimmät rahansiirrot omille paikoilleen ja olen vihdoin valmis aloittamaan kuukauden. Ja siis tilanne näyttää hyvältä.

Puskuri: 190 euroa (eli tästä lähti se noin tonni pois. Mutta sitä vartenhan se oli)

Laskutili: 200 euroa (kaikki laskut ja muutama ensikuun puolella erääntyvä maksettu)

Eläimet: 80 euroa

Päivittäiselämiseen ja normaaliin kuukausikuluttamiseen on suunnitelman mukainen summa käytössä. Ruokakauppaan meni huomattavasti pienempi summa nyt kuun alussa, kun aloin ottamaan kaikki marjat pakastimesta. Eli käyttörahaa jää vähän yli.

Conclusion:

Hitusen otettiin  pataan, mutta ei tässä mitenkään voi lokakuuta julistaa voittajaksi. Ei se ainakaan mikään tyrmäysvoitto ollut.

Ensi kuussa pitää sitten pohtia, että pitäisikö edelleen vähän enemmän laittaa talteen, vai mikä on strategia silloin. Nyt sitä ennen kuitenkin noustaan takaisin jaloilleen ja nostetaan leuka pystyyn.

03 marraskuuta 2022

Velkahaaste 8/19

 Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22  Ok

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.


Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.


8/19 (Lokakuu 22):


Opintolaina 3502,41 e (-41,23 e )

Kulutusluotto 5861,47  e (-745,31 e)

Lokakuussa maksettu edellisen kuun kulutusluoton korkoja ja kuluja 52,47 e. Tätä ei lasketa balanssiin.


Yhteensä 9363,88 e (-786,53 e)


Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q3/22-Q2/23


2022

Q4 Kokonaisvelkasumma lokakuun laskun jälkeen 9363,88 e, joten 1364,88 e/ 2 kk. Joka tekee 682,44 e/ kk lyhennystä.


2023

Q1 Kokonaisvelkasumma lokakuun laskun jälkeen 9363,88 e, joten 3864,88 e/ 5 kk. Joka tekee 772,98 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma syyskuun laskun jälkeen 5861,47 e, joten 5861,47 e /7kk. Joka tekee  837,35 e/kk lyhennystä.


Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e


Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.


07/22-05/23

572,34 e / 850 e (jäljellä 277,66 e)


Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀


30 lokakuuta 2022

Raha sanoi puff!

No niin. Elämä tapahtui. Tässä kuussa mennyt ylimääräistä kulua reilut 1200 euroa. Miten voi kaikki osua yhteen kuuhun? Ei naurata. Varsinkin kun ne kohteet, mihin rahaa meni, ovat muutenkin olleet enemmän tai vähemmän kurjia. Kaikki on mennyt sellaisiin asioihin, joissa ei mietitä hintaa. Olin iloinen luottokelpoisuudestani, että saatoin vastata kysymykseen "mikä budjetti sulla on tähän..." yksinkertaisesti "ei sillä väliä, tehdään kaikki tarvittava".

Tämähän aiheutti sitten pienimuotoisen muutoksen omassa taloudessa, kun puskurit meni. Et onneksi puskurista onnistui maksamaan. Tai itseasiassa yhtä loppukuussa tullutta luottomaksua en ole vielä luotolta maksanut pois, koska se olisi vetänyt kuta kuinkin plusmiinusnollaan mun tilit. Mutta maksan sen huomenna palkasta. Mieli tekisi maksaa kaiken tämän lisäksi se suunniteltu summa kulutusluottoon, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Kyllä mun pitää jonkinlainen puskuri kasata, vaikkei ihan siihen tonniin asti noustakaan. 

Velkahaasteen tiedot kirjoitan vasta, kun nyt viimeisin saaga on saatu päätökseen. Siihenhän tämä eniten vaikuttaa. Eli maksan nyt palkkapäivänä vaan 550 euroa kulutusluottoon, jotta on varaa sit maksaa tulevaa kustannusta. Kun tiedän, miten paljon rahaa vielä menee, niin loput laitan sitten kiltisti kulutusluottoon myöhemmin. Mutta palautan sen viime kuun mukaisen tavoitteen tähän haasteeseen. Sen koen voivani toteuttaa eikä tarvi ottaa kauheaa stressiä. Toi 300 euroa on kuitenkin vaan kolmasosa kuukausittaisesta maksusta. Eli ei tämä viivästy paljoa.

Nämä kerrat kyllä korostaa sitä varautumisen tärkeyttä. Mulla voisi olla nyt yli tonnilla luottokorttivelkaa. Että sinänsä ollaan vielä tosi plussalla tässä hommassa.

Mutta tällaista tähän lokakuuhun. Olisikohan sitten potkittu päähän tarpeeksi ja olisi vähäksi aikaa kurjuus ohi. Posin kautta päätökseen (koetan kovasti keksiä): mä pystyn suoriutumaan näistä maksuista. Mulla on se mahdollisuus maksaa vähemmän kulutusluottoon, ilman että pitää anoa tai mitään. Mä pystyn maksamaan kyllä velkahaasteen aikataulun sisällä kaiken pois. Eli vuodessa. Ja, kaikki on lopulta ihan hyvin. Raha on vaan rahaa.


22 lokakuuta 2022

Homma etenee, vaikka juna välillä matelee

Alan toistamaan itseäni. Viilasin velkahaastetta. Mutta se oli tarpeeseen. Eli siis kun olen jo pari kk sit laittanut tavoitteeksi maks 3000e velkaa 05/23. Nyt näiden muidenkin välitavoitteiden summat on kokonaisvelkatavoitteet ja summat on linjassa. Maksettavaa on aina hitusen alla 900e/ kk. Hetki tuli pieni paniikki, että se on paljon. Mutta siis mähän yritän lyhentää yli 950e muutenkin. Eli hyvin selviän ja vielä pääsen taputtelemaan itseäni harteille kuinka ylitän tavoitteet.

Yksi tavoite, josta olen ylpeä toteutui tässäkin kuussa, vaikka tuli paljon laskuja, jotka tulee pari kertaa vuodessa. Eli olen maksanut laskut heti kun ne on tullut. Vaikka siis vasta kesällä aloin tonne tilille oikeasti kerätä vähän ekstraa. Tämä on itseasiassa tosi kiva. Tuntuu todella tyydyttävältä maksaa maksut heti pois. En tiedä miksi halusin aiemmin maksaa kaiken maksuliikenteen yhdessä syssyssä. Olisiko oppiminen lapsuudesta, kun muistan että usein kauppaan mennessä äiti otti mukaan laskupinon ja maksoi kerralla kaikki laskut eteisessä olevassa maksupaikassa. Nyt voin tehdä omalla tavalla. Nyt saan palkasta 300e tuolle tilille suunnitellusti ja siitä menee vaan sähkölasku kuun alkupäivinä. Tilille jää silti reilusti yli 300 e loppukuulle, josta sit maksuja voi maksella, kun niitä tippuu. Jee.  Feeling rich! 💰

Muutakin hyvää on lokakuussa. Kokonaisvelka vähenee reilusti alle 10t. Joskus aikanaan en muista missä keskustelussa, mutta tuttu sanoi: "Se nyt on ihan sama että mitä kautta on velkaa, jos se on alle 10t, kun sen maksaa miten päin vaan". Tuo tyyppi tuskin muistaa sanomaansa, mutta mun päähän se jäi. Tästä siis on monta vuotta. Olin silloin varmaan kaikkein heikoimmillani rahallisesti, kun ulosoton jälkeen rahaa jäi alle 1200 euroa. Sillä piti maksaa varmaan kymmentä lainaa ja omakotitalon menot. En oikein enää osaa ajatella, että miten ihmeessä se oli mahdollista. Silloin toki ajatus oli niin kiero, että kaikki mahdollinen luotto, minkä sai, oli tuloiksi laskettavaa tuloa ja ns. mun rahaa mitä voin käyttää. Silloin täysin velattomaksi pääsy oli mahdotonta, mutta tarrauduin jotenkin tohon 10tonniin. Se ei ollut absurdia.

Ja nyt mä olen siellä. Kokonaisvelka (pl asuntolaina, mutta mietitään  sitä vaikka itselleen vuokranmaksuna) on palkkapäivänä alle 10t. Kun muistelen tota menneisyyden lauseenkuulemista ja sitä tilannetta, niin täytyy sanoa, että elämä on muuttunut todella paljon. Ja olen siitä kokonaisuudessaan onnellinen. Tähän tilanteeseen pääsyyn on tarvinnut paljon päättäväisyyttä, mutta myös paljon onnea. Lähdin  pohtimaan, että mikä tässä nyt on parasta. Ja onnekseni huomasin, että se ei ollut numerot lainoissa. 

Tämä nyt voi kuulostaa todella hassulta, mutta asuinpaikastani olen ollut erittäin onnellinen tänä syksynä. En ehkä ihan niin kuin voisi uskoa, mutta koetan selittää. Asuin pitkän aikaa pakosta isossa kaupungissa. Töissä kun käytiin pääasiassa toimistolla ja sinne piti päästä järkiajassa. Ja mä vihasin asua kaupungissa. Aina olen lapsena asunut metsässä ja sinne oli kaipuu. Syksyisin inhosin kaupunkia eniten. Tunkkaisuutta ja kuraa. Ja sitä, että kun iltojen viiletessä vaihtui kotiasuksi paita ja hellyhansenin pitkät kalsarit, niin se oli aina yhtä pukemista ja riisumista, kun piti lähteä koirien kanssa iltapissalle. Kymmenen minuutin takia piti riisua just hyvin istuvat pitkät kalsarit, virittää päälle inhottavan nihkeät ja kuraiset ulkohousut ja mennä ulos kaiken syksysaasteen keskelle (miksi syksyisin kaupungit tuntuu likaisilta?). Ja sit ei kun sisälle yrittäen ottaa housut pois nätisti, etsiä niille housuille hyvä paikka ja sit sulloa kaikki muhkurat just oikein takaisin niihin hellyhansenihin. Kun ei siellä viitsinyt kalsareilla pomppia, kun oli ihmisiä, autoja, valoja, kuraa ja ahdasmielisyyttä. Isoimpana unelmana oli löytää koti, jossa ei tarvitse pihalle mennessä housuja. Sit alkoikin tapahtua, kun tuli etätyökulttuuri, ulosottovelat maksettu (kiitos työpaikasta jossa oli hyvä palkka ja joka pysyi) ja sitten en edes etsinyt kotia, mutta kohtalosta se mun eteen netissä tuli. Ja vielä pankki antoi vihreää valoa, vaikka ajattelin ja olin varma  ettei kukaan koskaan mua rahoita. Mutta se meni todella jouhevasti ja hyvin. Ja nyt. Sateinen syksyilta. Ja mä kävin iltapissalla koirien kanssa mun harmaat hellyhansenit ja huppari päällä. Kyllä mä elämässäni olen saavuttanut paljon ja tässä se kulminoitui. Olen niin onnellinen housuitta.

Onhan tässä elämässä ja velassa vielä punnerrettavaa. Kahteen suuntaan vielä velkaa ja jonkinlainen murros meneillään työelämässä. Mutta ehkä se on ihan hyvä, että tässä iässä mikään ei ole vielä valmista. Olisi tylsä loppumatka edessä tai sit vielä hurjempaa, että matka alkaisi olla lopussa. Matka siis jatkukoot tässä ihanassa epävalmiissa sekamelskassa. Ilman housuja.

12 lokakuuta 2022

Korkoja ja MAHTAVA oivallus!

Puolenkuun korkojen kirjautumisen pällistely suoritettu. Tällä kertaa ihan peukku vahvasti ylös. Jotenkin odotin viime kuulle reilua tiputusta korkoihin, kun kuitenkin korkojen maksun välillä olin maksanut yli 1400 euroa pois, mutta korothan vaan nousi. Silloin ei ollut kiva ylläri. Nyt onneksi kulutusluoton korko oli 13 euroa vähemmän kuin edellisenä kuuna. Eli se iso tiputus tuli sit tälle kuulle. Ihan kiva, kun päästiin reilusti alle 50 euroon. Ja kuluineen oli 52 euroa. Mulla kun on tällainen salainen perverssi (tai ei enää niin salainen) unelma, että saisin nyt kuukausittain kulutusluoton velan tippumaan yli 900 euroa ja sit yhteensä yli 960 euroa. Tässä kuussa ekstrana vaadittava maksaminen on tehty jo, kun se  oli kohtalaisen helppoa, kun tuli yhdet päivärahat, mutta ei se haastavaa tulevaisuudessakaan ole, jos korot laskee tuolleen.

Korot siis iso Jes! Nyt kun tästä näyttää muodostuvan tällainen hampurilaiskirjoitus (kuka senkin keksinyt, kun se on niin pinnalle liimattua höpötystä. Hyvä-kehityskohde - hyvä ajattelu. Ainakin itse tykkään, että palaute annetaan sellaisena kuin se on, eikä keksitä mitään hyvää sanottavaa tahalleen, jos on vaan valittamista. Säästyisi kaikilta aikaa. Ja jos joskus on hyvää sanottavaa,  niin ei tarvi sit odottaa sitä huonoa asiaa siihen kylkeen) niin mennään sillä. Pehmeä pohjasämpylä käsitelty. Mutta nyt se sitkeä ja verinen pihvi:

Olen täälläkin marmattanut töistä ja sinne vaikeasta paluusta. Ihan jo silleen, että mua itseäkin ärsyttää itseni, että olen negatiivinen. Yllärikseni huomasin, että ei se ollut vaan minä töihinpaluu tuskissani, vaan kun kerrankin avasin suuni, niin tajuttiin että meillä on koko tiimi samoilla fiiliksillä. Syksy on tehnyt kaikkien työstä tuskaa. Eli että meillä ei ole mitään yrityksen tai ylempien henkilöiden tukea ja me ei kukaan saada tehdä sitä työtä mihin meidät on palkattu, vaan joudutaan korjailemaan isompien pomojen osaamattomuutta. Yksinkertaisesti kukaan vastuussa oleva ihminen ei tee töitään ja ei kanna vastuuta. En ota kantaa, että mistä se johtuu, mua kiinnostaa vaan se, että se heijastuu suoraan lähemmäs kymmenen ihmisen päivittäiseen työhön ja hyvinvointiin siten, että useampi on katsonut muita töitä. 

Luin työhyvinvoinnista ymmärtääkseni tilannetta ja itseäni. Yhdessä tutkimuksessa oli tutkittu työelämää ja masentuneisuutta. Jotenkin ajatteli, että eniten ongelmia on niillä, joilla on paljon vastuuta. Olin väärässä. Eniten ahdistuneita ja masentuneita on siellä ruohonjuuritasolla, ei pomoissa. Ja suurin ongelma ei ole mikään palkka tai yhteiskunnallinen asema. Ei, vaan se suurin juttu on se, että pomoilla on enemmän valtaa päättää siitä työstään. Ja tajusin, että se tässä mättää. Että mullekin heitetään ihan randomisti ihan älytöntäkin työtä tehtäväksi (puhutaan asiakkaalle toista,  pistetään tekemään kolmatta ja oikeasti eniten huomiota tarvitsisi neljäs asia) ja sit lisäksi päivittäin jollekin tiimiläiselle tulee joku mukava pommi, mikä pitäisi hoitaa, kun jäänyt joltain hoitamatta. Itse jouduin esihenkilön puheille kun kieltäydyin yhdestä, mikä ei millään mittakaavalla ole mun homma. Mutta kun esihenkilö ei tiedä mun työstä mitään, niin sehän motkotti sen takia, kun joku muu oli musta valittanut ensin. Eipä tullut hyvä fiilis siitäkään, mutta osoitti vaan järjestelmän rikkonaisuuden.

No, mutta. Järjestettiin sitten jonkuntasoinen "kriisikokous", jossa oli ihan korkealtakin tasolta porukkaa. Nähtäväksi jää se, että tuleeko tästä mitään edistystä vai ei. Jos tämä korjataan vaan palkkaamalla uusia pomoja, joilla ei ole mitään tajua, mitä me tehdään, niin ei ole kamalan hyvä juttu. Vähän pelkään  että tohon mennään. En pidätä hengitystä. Itsellä aikalailla paukut käytetty tähän hommaan, mutta koetan antaa mahdollisuuden. Koska en halua jättää tiimikavereita pulaan, vaan ainakin olen sit yrittänyt kaiken, mitä kannattikin. Lupasin itselleni antaa aikaa tilanteen korjaamiseen jouluun asti.

Mutta sitten se hampurilaisen ihanan pehmeä päällyssämpylä, jossa on vielä jotain  syntisen epäterveellisen hyvää kastiketta ja laadukasta juustoa:

Tein mielenkiintoisen laskelman. Että jos olen vuoden loppuun töissä ja vaikka käytän tämän vuoden loput lomat työnantajan pakotuksesta/tai omasta halusta, niin kuitenkin ensivuodelle jo kertyneet lomat ja sit lomarahat on sellaiset, että joulukuussa jos ne maksetaan, niin se riittää kuittaamaan kulutusluoton kokonaan. Vitsit että nousi fiilikset kattoon. Mulla on lähellä päivämäärä, minkä jälkeen ei olisi yhtään huonoa lainaa. Se olisi jo tänä vuonna. Kolmantena palkkapäivänä tästä laskien. Jäisi vaan opintolaina ja asuntolaina. Mun vuosien velkapaskarämpiminen olisi ohi!  Ah. Vielä en ole vankilasta pois, mutta voi että kun tuntuu hyvältä se, että on tiedossa vapautuspäivä.

Jään tässä mielenkiinnosta seuraamaan, että mitä käy. Sinänsä ihana ajatella, että mun ei TARVI enää jäädä töihin. Mun taloudellinen tilanne olisi tosi hyvä, vaikka nettopalkka tippuisi 500 euroa. Olisi paljon enemmän vaihtoehtoja työksi, ja vieläpä mukavia ja kivoja. Opintolainan poismaksu ei ole tuon työn stressin arvoista. Sen maksun venyttämistä voi toteuttaa ihan hyvällä mielellä tarvittaessa. Aika jeeshän se silti olisi, että työolot paranisi sen verran, että töissä voisi olla ihan kiva olla. Sehän oli sitä koko kesän, nautin todella paljon, kun sai todella keskittyä vain siihen, mihin mut on palkattu. Tykkäsin aamuisin avata koneen ja lähteä tutkimaan kaikkia haasteita. Ja että sain todella paljon edistettyä kaikkea.

Huh. Kukapa uskoi, että tällaisella hampurilaisella on näin keventävä vaikutus.👏

02 lokakuuta 2022

Lokakuun sumuista itsepohdintaa

Mietin tuossa menneellä viikolla, että mitä olen oppinut rahasta, taloudesta ja ennakoinnista. Nämä olivat ajatuksia, joilla yritin etsiä positiivisuutta siihen kurjuuksien oloon, mikä mielen valtasi. Ja tottahan sekin oli, että se oli vain väliaikaista. Loman aikana tulleet pari jättimäistä, asiakkaaseen vaikuttavaa, ongelmaa sain lopulta korjattua. Tämä poisti massiivisen taakan niskalta. En voi ymmärtää, että jos ongelma huomattiin suunnilleen puolessa välissä lomaani, niin miten ihmeessä kukaan muu ei niitä lähtenyt korjaamaan. Olivat vain katsoneet, että "onpas haastava, enkä täysin ymmärrä" ja jättäneet sikseen. Itsellä oli sama ajatus, mutta ne oli vain pakko hoitaa. Eksistentiaalinen työkriisi nousi päälle ja tällä hetkellä sanon kovastikin vastaan, jos mulle koetetaan tunkea tehtäviä, jotka eivät mun työkuvaan kuulu. Mun mielestä sillä ei pitäisi olla mitään väliä, että "no kun sä osaat tän paremmin", vaan sillä pitäisi olla väliä, että mihin mut on palkattu. Katsotaan eteneekö tämä mihinkään. Laitoin oman mielen turvaksi kuitenkin jo exceliin rivit, milloin velan kautta koen, että on mahdollista irtisanoutua. Joulukuun jälkeen jos irtisanoutuisin, niin olisin kulutusluoton kanssa jo hyvässä jamassa. Ja opintolainastahan ei oikeasti tarvi huolehtia. Maaliskuun jälkeen saisin jo kuitattua kaikki velkani ja olisin aika turvallisilla vesillä. Tällöin olisi myös koulu aika pitkälti valmis. Eli täydellinen aika. Jotenkin toivoisin kuitenkin, että mulla olisi töissä edes joku, joka ymmärtäisi mun kannalta. Toistaiseksi jopa esihenkilöltä sain puhuttelun, kun kerrankin kieltäydyin yhdestä työtehtävästä, joka ei todellakaan ollut mun. Katsotaan miten sen asian kanssa hommat kehittyy, se tarina ei meinaa vielä ole lopussa. Miten tämä siis liittyi kaikkiin raha-asioihin, on se, että aikaisemmin olisin haistattanut hiljaa mielessäni pitkät ja lähtenyt työstä pois. Ihan sama, että mitä rahatilanteelleni olisi käynyt. Ajattelin ennen, että ratkon sitten niitä asioita, kun ne eteen tulee. Nyt jokseenkin työnsin kiukkuisuuden Teamsin mute-nappulan taakse ja tein hiljaa itsekseni kenellekään muulle puhumatta töitä.

No, mutta eihän mun ollut tarkoitus papattaa töistäni. Siellä just tällä hetkellä on aika leppoisaa, kun isot ongelmat sain ratkottua ja kalenteri näyttää siltä, että työpäiviin on saatu lisättyä hengitystauotkin. Piti puhuman taloudellisista opeista, joita olen oppinut tässä puolen vuoden aikana kun olen kirjoitellut. Muistutetaanpa mistä aloitettiin:

- Olin todella taitava kikkailemaan rahojen kanssa: mitä kannatti miltäkin kortilta maksaa, minne mikäkin euro piti laittaa, jotta selviäisin. Miten piti puhua esimerkiksi pankin kanssa, jotta onnistuin oman kotini ostamaan. Tämä suunnittelu oli kuitenkin erittäin lyhytnäköistä, koska ajatusmaailmani oli lähinnä ensi kuuhun ulottuvaa ja monet asiat oli, että "selvitetään sitten kun tulee eteen".

- Oli yksi pankkitili ja ehkä yksi säästötili, joiden välillä raha liikkui surutta ja suunnitelmitta. Maksut ja muut maksettiin kuun vaihteessa ja olin hirveän ylpeä siitä, että kaikki laskut tuli maksettua ajallaan. Tämä siis puoli vuotta sitten. Eli jos eräpäivä oli 15., niin maksoin sen ennen enkä jälkeen. Vielä vuosi sitten saatoin ihan surutta kikkailla yhdelle kuulle enemmän rahaa sillä, että annoin laskun luisua eräpäivän yli.

- Tulevaisuuden suunnitelmat olivat lähinnä sitä, että "palkka puhutaan nousemaan" ja että kyllä sitä rahaa aina lisää saa. Tämä on ollut mahdollisesti mun suurin virhe rahan kanssa. Vaikka mun palkka tosiaan on noussut todella paljon viimeisten parin vuoden aikana, niin silti edes tuhannen euron palkannousu ei aikaisemmin vaikuttanut mitenkään siihen, että olisin tullut paremmin toimeen tai että olisin saanut mitään säästöjä aikaiseksi. Eli palkannousulla ei ole mitään tekemistä taloudellisen tasapainon kanssa. Ei ainakaan mun elämässä.

Mitkä sitten on ne tärkeimmät tärpit  ja opit, mitä olen saanut:

- Suunnitelmallisuus. Eli ei ole kauaskatseista se, jos katsoo tulevaisuuteen kuukauden eteenpäin. Talouden suunnittelulla ei pidä olla mitään päättymäpäivää, vaan se on jatkumo. Varsinkin yksin elävän ihmisen vakuutus siitä, että ei tarvitse olla puolisoa, jotta pärjää. Isona huomiona se, että katselee esimerkiksi vuoden eteenpäin ei tee minusta tylsää ihmistä, jonka kaikki innovatiivisuus ja spontaanius on hiottu pois. Ei, vaan itseasiassa jonkunlainen suunnitelmallisuus on antanut enemmän tilaa liikkua.

- Taloudellisten asioiden pohtiminen ja maailman tilanteen seuraaminen siten, että miettii miten se vaikuttaa omaan itseen. Näistä esimerkkeinä kaksi kaikkein eniten tämän hetken arkeen vaikuttavia asioita: Olin nössö ja otin asuntolainaani korkosuojan. Totesin aikanani pankkitädille, että eihän tuo koron alhaisuus voi olla pysyvää. Minulla kuitenkin ISO asuntolaina ja sitä saa lyhennellä useamman vuoden. Että kyllä jotain tapahtuu, että korot nousee. Olen todella iloinen, että ei tarvitse hikipanta päässä katsella korkojen nousua. Minulla se on vähän päälle prosentin, no matter what. Eli jo siinä vaiheessa, kun ylitettiin 0,4% raja Euribor 12 kk, niin mun lainasta tuli yhtäkkiä huomattavasti halvempi kuin monen muun ihmisen lainasta. Tiedän sentilleen, mitä laina maksaa ja odotan innolla taas lainan tarkistuspäivää, kun tulee viesti, että "lainasi korko nousee xx% määrään, mutta koska sinulla on siihen katto, niin pidämme sen tässä". Toinen asia, mistä olen vielä enemmän ylpeä, on se, että seurasin sähkönhinnan nousua. Kun muutin tähän pidin ensin pörssisähköä itselläni. Tästä keskustelin pitkät pätkät edellisen sähköfirman kanssa. Tämä nainen selitti iloisesti minulle mikä kaikki vaikutti sähkönhintaan. Myönnän olevani idiootti, mutta siis en koskaan ollut ajatellut, että jos Tanskassa tuulee tai Ruotsissa tulvii, niin se vaikuttaa hintaan. Kuitenkin syksyllä 2021 seuratessani maailman tilannetta, tajusin, että nyt kannattaa ottaa määräaikainen. Otinkin ja toivottavasti talven ajan maksan sitä noin 5centtiä sähköstäni. Toki sähköä säästän, se nyt on ihan normi, oli se hinta mikä tahansa, mutta että ei tarvitse ainakaan toistaiseksi huolehtia sen hinnan noususta. Tästä olen kuitenkin tehnyt varasuunnitelman, että jos hinta jostain syystä nousisi, niin että miten sen kulun maksaisin. Koska sillä ostan mielenrauhan. Olen onnellisessa asemassa, kun voin sanoa, että kyllä minä siitä selviäisin.

- Erilliset tilit "lokerot", jonne rahaa aina palkkapäivänä laitan. On erittäin mielenrauhaa lisäävää, kun on rahat laitettu omiin lokeroihin. Aikaisemmin kävi usein esimerkiksi niin, että tilillä oli rahaa määrä x ja elin tietenkin sen mukaisesti. Sitten puolen kuun jälkeen huomaan, että koirien ruoka on loppu, että pitäisi se kyetä maksamaan. No, sehän ei tietenkään sopinut enää siihen mun aikaisempaan kulutussuunnitelmaan, joten rahaa napsittiin säästötililtä käyttöön. Nyt kun laskin sen, mitä eläimiin menee kuussa rahaa ei tule tätä ongelmaa. Ruokarahat ja bensarahat on laskettu erikseen, niin ei tule sitten tilannetta, että tuhlaisi ns. väärät rahat vääriin juttuihin. Olen itse niin idiootti, että elän sen mukaisesti minkä verran rahaa on kortilla. Jos siellä on 500 euroa, niin rahareikiä löytyy jokaisesta suunnasta. Jos siellä on 50 euroa, niin sitten miettii paljon tarkemmin, että mihin sitä rahaa syytää. Myönnän, että hitusen tuntuu kireältä eläminen, mutta alle vuoden päästä pystyn lisäämään kyllä hitusen höntsärahaa käyttöön. Se helpottaa.

- Tileistä erikseen mainittuna laskutili. En tiedä miksi se aluksi oli niin vaikea laittaa riittävä määrä kuukaudessa laskutilille. Ihan kun kulut olisi vähentyneet, jos tilille laittaisi pienemmän summan. Hönttöä aivojen toimintaa. Nyt siellä on kuukauden laskujen jälkeen 300 euroa. Tämä on minulle paljon, kun esimerkiksi vielä kesäkuussa siellä oli ehkä 20 euroa. Nyt pystyn maksamaan laskut heti kun ne verkkopankkiin tulee. Tämä tuntuu jotenkin erittäin kivalta. Lisäksi olen harkinnanvaraisesti napsinut sieltä rahaa. Tuhlasin viime kuussa 100 euroa. En ole tänä vuonna ostanut yhtään vaatekappaletta. Nyt ostin kaksi työpaitaa. Edelliset töissä käytetyt paidat joutuivat nuhjuisuuden takia höntsävaatekäyttöön kotiin ja vapaa-aikaan. Tämä oli ehkä tuhlausta, mutta tein silti. Toisena ostoksensa ostin lenkkarit. Tämä ei ollut tuhlausta. Olen aikanani ollut kohtalaisen pahassa onnettomuudessa, jossa selkä vaurioitui. Jos en heti, kun selkä alkaa oireilla, osta uusia lenkkareita, niin pahimmassa tapauksessa olen päätynyt ambulanssilla sairaalaan. Se maksaa paljon enemmän kuin lenkkarit ja sitä paitsi kaikki opiaatit aiheuttavat niin kamalan ummetuksen, että ei voi kestää. Yksillä lenkkareilla pystyy kävellä sen noin 1000 km, eli minun kävelyillä lenkkareita pitää ostaa 3-4 paria vuodessa. Tähän otin osittain rahan laskutililtä ja osittain puskurista. Tuntui itseasiassa tosi hyvältä ottaa osittain laskutililtä, että tämä on nyt vaan ylimääräinen lasku, joka pitää maksaa. Jatkan siis laskutilin kerryttämistä.

- Kuukauden kauppakäynnit kerralla. Olen nyt puolisen vuotta tilannut kuun alussa koko kuukaudelle ruoat kaappiin. Pääasiassa todella paljon menee pakkaseen (lihat, pakastevihannekset yms) ja tietenkin sitten huoneenlämpöön kuivatavarat (puuro, riisi, makaroni, kikherneet yms). Lisäksi eläinten tarvikkeet tilaan tai haen myös etukäteen. Enää ei ruoka lopu kesken kuun. Tämä helpottaa elämää monella tapaa: ei tule ostettua heräteostoksia, kun kaupassa ei tarvitse käydä usein. Kauppaan uppoaa rahaa aina enemmän kuin oli tarve. Eläinten ruoanostokset auttaa myös, että kaikkea on tarpeeksi. Sitten jos tekee mieli ostaa jotain erityistä heille, niin voi vaan napsaista heidän tililtään rahaa käyttöön ja tietää, että se on  ihan budjetissa. Vaikka nytkin itselleni jäi loppukuuksi rahaa jäljelle ruokaan ja päivittäistavaroihin 85 euroa, niin on oppinut, että se on aika iso raha. Jos oikein huonosti kävisi, niin kykenisin pärjäämään kaapeissa olevilla ruuilla ihan hyvin loppukuun. Eli loppujen lopuksi tuo on aika ruhtinaallinen raha, että 20 euroa viikossa voi ostaa mitä lystää. Esimerkiksi palkkapäivän kunniaksi ja ruoan hakureissulla otin mukaani kanakebabrullan. Joskus vaan täytyy saada syödä jotain mättöä. Ja se mahtui budjettiin. Olen sitä 50 euroa, mikä on tarkoitettu huvitteluun, käyttänyt myös tällaisen ruokakokemuksen hankkimiseen. Eli ihan riittävä summa. Vaikkakin aina vihonviimeinen viikko ennen palkkapäivää on rahat käytetty ja pitää kituuttaa. Onnea tuo se, että palauttaa vaikka pulloja (jos ollaan lenkillä, niin usein kerään tölkkejä. Ei siksi, että pitäisi rahaa välttämättä saada, vaan siksi että roskaaminen luontoon on rumaa ja väärin) ja on pari euroa siitä rahaa. Tällöin kaksi euroa kauppaan, esimerkiksi kahvikauramaidon hakemiseen, on ihan suunnaton summa. Pienet on ihmisen onnen hetket viikkoa ennen palkkapäivää.

Tämä kaikki muutos pääni sisällä ja siten käytökseen johtavana on vienyt aikaa ja monta "harjoituskierrosta". En vieläkään koe, että olisin mitenkään pro rahojeni kanssa, mutta uskon olevani aika hyvä nyt ainakin velanmaksun loppuun asti. Olen teoillani ostanut itselleni mielenrauhaa ja nopeuttanut ja järkeistänyt velanmaksua. Tässä on syy, että minulle ei välttämättä sovi mitkään budjetti- ja rahakirjat. Siellä mennään suoraan siihen, mikä on se pro vaihtoehto (jonkun henkilön mielestä ja näkökulmasta). Itse opin ja saan näitä asioita osaksi päivittäistä elämää vain siten, että pohdin ja ymmärrän nämä asiat itse. Ja nyt ollaan tässä vaiheessa, katsotaan vielä paljon on matkaa jäljellä.

Koen kuitenkin melko turvalliseksi oloni siinä mielessä, että massiivisia lainoja en ainakaan niin kepein perustein ala ottamaan kuin olen aikaisemmin ottanut. Silloin laina on ollut se mielenrauhan tuoja. Nyt ymmärtää, että ennakointi ja suunnittelu on se, mikä tuo mielenrauhan. En kuitenkaan sulje pois sitä, ettenkö voisi joutua esimerkiksi ulosottoon tai rahavaikeuksiin. En sentään niin ylpeäksi ole tullut, enkä haluakaan. Sinne voi joutua kuka tahansa, kun tilanteet menee sopivasti persiilleen. Ja ihan varmasti joskus voi tulla tilanne vielä eteen, että tarvitsen jonkunlaisen lainan. Ero menneisyyteen on kuitenkin se, että en katsele asioita enää putkinäöllä ja isoimpana ymmärryksenä se, että "lisää palkkaa" ei ole se mikä tuo autuaaksi. Se rauha, minkä olen jo tähän mennessä saavuttanut on ollut elämää muuttavaa ja olen siitä onnellinen ja kiitollinen.

30 syyskuuta 2022

Velkahaaste 7/19

 Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22  Ok

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.


Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.


7/19 (Syyskuu 22):


Opintolaina 3543,63 e (-53,01 e )

Kulutusluotto 6606,78  e (-1426,54 e)

Syyskuussa maksettu edellisen kuun kulutusluoton korkoja ja kuluja 65,25 e. Tätä ei lasketa balanssiin.


Yhteensä 10150,41 e (-1479,55 e)


Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q3/22-Q2/23


2022


Q3 Kulutusluoton velkasumma syyskuun laskun jälkeen 6606,78 e, joten TOTEUTETTU 

Q4 Kokonaisvelkasumma syyskuun laskun jälkeen 10150,41 e, joten 2151,41 e/ 3 kk. Joka tekee 717,14 e/ kk lyhennystä.


2023


Q1 Kokonaisvelkasumma syyskuun laskun jälkeen 10150,41 e, joten 4651,41 e/ 6 kk. Joka tekee 775,24 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma syyskuun laskun jälkeen 6606,78 e, joten 6606,78 e /8kk. Joka tekee  825,85 e/kk lyhennystä.


Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e


Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.


07/22-05/23

572,34 e / 850 e (jäljellä 277,66 e)


Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀


26 syyskuuta 2022

Velallisen tuskaa

Täällä on viime viikot ollut vähän hiljaista. Välillä olen miettinyt kirjoittamista, mutta kun ei ole ollut hyvää tai tsemppaavaa mieltä, niin olen antanut olla. Nyt kuitenkin ankeuttaja otti kirjoitusvallan. Onhan sentään ankeutusviikko, eli se kituviikko ennen palkkaa.

Lomalta paluu töihin on ollut todella vaikeaa. Massiiviset ongelmat oli kasattu pinoon lapulla "kunhan Stressaaja palaa töihin". Eli kuukauden ongelmat oli mulle nätisti jätetty, että "hoida". Että kun kukaan muu ei ole "osannut".  Ei ole vaan viitsinyt, kun tietää että tottakai hoidan. Heti ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että minusta tuli oikein kunnon hiekkapimppi: kärttyisä ja ärsyyntynyt. Eläintarha sai sen valitettavasti huomata myös. Ärähdin kun koirat perseili jotain pihassa ja käskin sisään. Eipä se karvaisten, mutta luottavien, kavereiden epäuskon ilme parantanut mieltä. En pitänyt itsestäni ollenkaan. Enkä siis pidä itsestäni edelleenkään, kun olen kärttyisä turhaan. Lomalla sitä muuttui normaaliksi, aika järkyttävä ero.

Olen tässä nyt käynyt kunnon kriisiä. Mieli tekee lähteä nykyisestä työstä ihan heti. Aina ajatuksen tultua velka koputtaa olkapäälle ja käskee miettimään sitä. Tajuaa ettei ole vaihtoehtoa. Joten olen jäänyt. Jotenkin ei kiinnosta se 260e/ kk maksut, koska se lisää lainan maksuaikaa parilla vuodella. Sitähän tässä tavoittelen, että velat saisi maksettua, jotta on vapaa. Koko elämä on vaan velanmaksua. Kaipaisi jotain muutakin. Jonkinlaista laatua elämään. Että voisi ottaa joskus vähän rennommin. Olla vaan ihminen siinä missä muutkin. Päästää irti tästä korkkiruuvista, missä kiristetään lujempaa koko ajan.

Tiedän kyllä, että ei tarvitsisi maksaa nii  paljoa kerralla lainaa. Että mitäpä parista kuusta. Tai siis periaatteessa tiedän. Käytännössä haluan vaan päästä maaliin. Onhan sitä kymmenen vuotta vaellettu sitä kohti. Nyt käykin sellaista taistelua,  että mikä on tärkeintä: että saa nyt lyhyellä aikavälillä olla räkänaamainen lellipentu, joka elää leveästi vai vastuuntunteva ihminen, joka tietää velan olevan seurantapanta jalassa ja siitä pitäisi päästä eroon oikealla käytöksellä. On kuitenkin niin lähellä maalia. Kuvauksista on tuskin vaikea päätellä, että kumpi vaihtoehto on johdossa. 

Huoh. Kohta on palkkapäivä ja taas velka vähenee. Se on edistystä, mutta ei muutamaan kuukauteen silti ole mitään asiaa irtisanoutua. Vielä ihan liikaa velkaa. Tulevan talven epävarmuus vaikuttaa paljon. Sähkösopimus edelleen tosi hyvä (kop, kop) mutta ei senkään kestoon voi luottaa. En pärjäisi, jos vaihtaisin puolta pienempään palkkaan ja sähkölasku nousisi 300 euroa. Silti samaan aikaan mieleen nousee entistä vahvemmin, että mieluummin rahaongelmat kuin uupumukseen vievä työ. En vaan saa ajatusta teoiksi. Pidän tämän sopimuksen pirun kanssa, kultainen häkki on vielä pakosta kotini. 

Silleen. Terveisiä väsyneeltä stressaajalta. Josko se elämänilo tännekin maakuoppaan joskus taas eksyisi. 

Pahoittelut kiukkuamisesta. Kyllä täältä taas tulee jotain positiivista joskus.

05 syyskuuta 2022

Veronpalautukset ja aivojumppaa

Joka vuosi kun veronpalautukset on tulossa, niin tämä sama kysymys syttyy päähän: Miten hemmetissä verotus toimii? Laitan kaikki keksimäni lyhennykset veroilmoitukseen aina kun muuttelen verokorttia: työhuone  ja muu ammattivähennys. Työmatkoja ei pariin vuoteen ole kannattanut laittaa, kun ne jää alle korvattavuuden rajan. Toimistolla kun käy kolme kertaa vuodessa. Parina vuonna tuli kotitalousvähennys. Eli nämä ne, mitä verottaja ei voi tietää ilmoittamatta. MUTTA mitä ihmettä on ne verohelpotukset, mitä en tiedä? Eli kun palautuksia tulee vuosittain keskimäärin 900 euroa. Vaikka olisin just marras-joulukuussa tehnyt vielä sen viimeisimmän verokorttiviilauksen. Luulisi, että jos euron tarkkuudella laittaa sen summan mitä tulee tienaamaan, niin sitten  palautukset olisi käytännössä 0. Miten saadaan tuo luku nollaan?

En tiedä. Liian hankalaa. Joka vuosi myös päätän tutkia, että mistä tuo voisi johtua ja mihin kohtiin pitäisi osata numeroita laittaa, jotta saa veroprosentin sille mallille, että oltaisiin plusmiinusnolla. Lisäksi, kun se, mitä ne kertoo maksavansa ei pidä paikkansa. Tänään tuli tilille yli 3 euroa enemmän, kun mitä he ilmoittivat. Aika korkea on korkojen määrä, jos vajaasta 900 eurosta tulee 3 euroa korkotuloja valtiolle maksettavaksi. Kertaakaan en ole sitä kuitenkaan kunnolla tutkinut asiaa, kun onhan se kivaa saada ilmaista rahaa. Vuosien parin tonnin miinusmerkkisten kertojen jälkeen. Ehkä tänä vuonna?

Positiivista veronpalautusten vaikutuksesta kulutusluottoon: se meni nyt alle 7500 euroa. Ja miksi tämä on tärkeä rajapyykki, no, lainasta on nyt jäljellä alle puolet. Ja koko haaste näyttää paremmalta ja suoritettavissa paremmin. Toinen kiva juttu on se, että pankin laskuri laskee aina sen hetkisen summan mukaisen viimeisen erän päivämäärän (eli, jos menisi sen 260e /kk ja nykyisellä korolla Eurobor 3kk). Ja se on ihanan konkreettista, kun näki esim näistä veronpalautuksista maksuajan laskevan 3 kuukautta. Kesän aikana on jo vuoden lyhentynyt maksuaika. Olemme siis 06/25. Siitähän sen vielä kaksi vuotta tässä talvella laskee pois. Se on erittäin kivaa.

No, mutta sitten taas meikäläisen erittäin sekaiseen päähän takaisin. Ehkä toistoa aikaisemmista kirjoituksista, joten ihan hyvä ajatus olla lukematta eteenpäin.

Aikaisemmin kaikki oli erittäin yksinkertaista: jos olen velaton, olen onnellinen. Tai ainakin mulla on sitten täysi oikeus nauttia elämästä. Mulla on taas ihmisarvo. Tästä ajatuksesta, todellisuudesta ja tulevaisuudesta pääkoppa nitkahtelee ja sulake palaa. Oli miten vaan todellisuus, niin tunnen olevani huonompi ihminen kun on tällaista velkaa tällaisella historialla. Tämä vielä siis on päässä ymmärrettävissä. Sulake palaa siinä vaiheessa, kun yritän miettiä, että vuoden päästä mun pitäisi yhdellä maksulla saada itseni hyväksi ja arvokkaaksi ihmiseksi. Täysin absurdi ajatus. Miten muuttua 10 vuoden jälkeen hetkessä hyväksi ihmiseksi?

Ajatusketju, joka on pyörinyt päässä: Vitsi, kun loppukuun ruokarahaksi jäi vaan 80 euroa. Ei sillä hirveästi eletä ja olla. -> Toukokuun jälkeen rahaa tulee olemaan enemmän, että ei tarvi kaikkea ostamaansa miettiä ja keskustella velan kanssa. Ehkä voi ekaa kertaa moneen vuoteen ostaa vaatteita muutenkin kuin vaan siihen, että edelliset hajosi korjauskelvottomaksi. -> Niin ja mieti kun opintolaina on maksettu, niin sitten on sellainen tonni ylimääräistä. -> No, mutta sehän on älytöntä, että ostaisin tonnilla enemmän vaatteita. Tai ruokaa. Eihän kukaan voi syödä kuussa yli tonnilla. -> Niin joo, hei. Joku elää silleen, ettei kaikki raha mene kädestä suuhun. Tai että jokaiselle pennille ei ole paikkaa -> MIHIN se raha, joka jää yli, menee? Mitä tehdä ylimääräisellä tonnilla? -> Ei mitään hajua. Enkä kykene ymmärtämään, että olisin sellaisen ylellisyyden edes ansainnut.

Välillä tuntuu, että olen ihan umpihullu ja todellisuudesta irtautunut. Siis siinä miten näen itseni velan kautta maailmassa. Ja ehkä olenkin molempia. Ihan varmasti ns. turhaan rankaisen itseä edelleen entisajan tapahtumista. Ja kun ei ole oikein ketään, kenen kanssa haluaisin tästä oikeassa elämässä keskustella (koska eihän meidän perheessä luusereita ole ja ystävien kanssa ei oikein tämän puiminen kiinnosta. Ystävien kanssa tästä juuri eroon päästään, kun tehdään muita asioita), niin siksipä tässä kaikki vuodatetaan sitten tänne.

31 elokuuta 2022

Velkahaaste 6/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.


Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.


6/19 (Elokuu 22):


Opintolaina 3596,64 e (-56,79e )

Kulutusluotto 8025,32  e (-869,32e)

Elokuussa maksettu edellisen kuun kulutusluoton korkoja ja kuluja 65,68 e. Tätä ei lasketa balanssiin.


Yhteensä 11621,96 e (-934,59e)


Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q3/22-Q2/23


2022


Q3 Kulutusluoton velkasumma elokuun laskun jälkeen 8025,32 e, joten  1026,32 e / 1kk. Joka tekee 1026,32 e/kk lyhennystä.

Q4 Kokonaisvelkasumma elokuun laskun jälkeen 11621,96 e, joten 3622,96 e/ 4 kk. Joka tekee 905,74 e/ kk lyhennystä.


2023


Q1 Kokonaisvelkasumma elokuun laskun jälkeen 11621,96 e, joten 6122,96 e/ 7 kk. Joka tekee 874,71 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma elokuun laskun jälkeen 8025,32 e, joten 8025,32 e /9kk. Joka tekee 891,70 e/kk lyhennystä.


Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e


Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.


07/22-05/23

39,94 e / 850 e (jäljellä 810,06 e)


Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/ 23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀


22 elokuuta 2022

Ei sittenkään täydellinen?

Kun on ollut tarpeeksi tuuliajolla ja möhlinyt raha-asiansa ja sieltä on kerran ylös päässyt, niin sellainen ihminen tekee kaikkensa, ettei sinne koskaan enää takaisin mene. Menneistä on opittu ja tuollaisen jälkeen on koko loppu elämänsä täydellinen raha-asioiden hallitsija, ilman minkäänlaista mahdollisuutta mokata. Eihän kokemuksesta ja oppimisesta muuten olisi ollut mitään hyötyä. VÄÄRIN! Niin väärin koko ajatusmaailma. En pidä itseäni suorittajana (enemminkin pidän itseäni jääräpäänä, joka haluaa saavuttaa itselle tärkeän tavoitteen ja silloin ihan kaikki muu hämärtyy elämässä), mutta itselle on erittäin vaikea myöntää, että joskus kaikki ei olekaan niin hallussa.

Kuten tuossa lomapörinöissäni kirjoitin, niin olen ollut lomalla. Toki sen ensimmäiset pari viikkoa tein kaikkea sellaista, mitä oli jäänyt kesällä tekemättä: hoidin kaikkia velvollisuuksia sosiaalisista tapaamisista kouluasioiden ajan tasalle pääsemiseen. Lopulta saattoi sitten sisällyttää päivänsä täyteen urheilua, oli se sitten kiipeilyä tai tosi hienoa yleisurheilua. (Go Wilma ja muut!). Mitä tulee sitten, kun viimeinenkin kisalähetys hiljenee ja on vihdoin pakko rauhoittua. Mitä tulee, kun tämän vuoden puolella on kahdeksan kuukautta ollut koko ajan varpaillaan ja enemmän tai vähemmän stressissä töiden, koulun ja velanmaksun kanssa? Kyllä. Sitten tulee hiljaisuus ja tyhjyys. Ja mitä suurempi stressi, sitä suurempi ja pohjattomampi tyhjyys.

Sitä luuli, että sitä tyhjyyttä ja hiljaisuutta kaipaa. Ja kaipaakin. Ainoastaan se siirtymä on hankalaa.  Tänä vuonna tämä lomalle lasku on ollut erityisen haastavaa. Hiljaisuus ja tyhjyys on vähän pelottavia, joten on ollut pakko keksiä sijaistoimintaa. Olen käyttänyt paljon rahaa. Olin siis tälle elokuulle mitoittanut noin 200 euroa ekstrarahaa kesälomaa varten (kolmelle viikolle) ja nyt siitä on jäljellä 50 euroa. Pitää siis vähän säästellä, jotta viikonlopun menot vielä tuolla pärjää. En nyt pidä kamalana budjetin ylittämistäkään, mutta tuo loman tuoma tyhjyys aiheutti pienenmoisen rahallisen kriisin. Tuli valtava turhautuminen. Siis, että sitä rahaa joutuu katsoa ja loppukuusta aina vähän kiristellä. Elää niin kovan kurin alla, mitä tässä tulee itselleen pidettyä. Ei se arjessa haittaa, mutta lomalla nähtävästi kyllä. Teki mieli vetää kunnon överit, siis juuri sillä tavalla, kun näissä kaikissa 4D -dokkareissa, joissa rahalla yritetään ostaa itselle arvoa. Tuli pakottava tarve vaihtaa auto. Mennä kauppaan ja ostaa hitusen oman hintahaarukan yläpuolella oleva auto. Kyllä nyt yksi kattoikkuna tekee onnelliseksi. Teki mieli mennä kauppaan ja ostaa ihan kaikki ruoka sieltä. Kyllä itseensä ruoan ahtaminen onnelliseksi tekisi. Teki mieli varata lennot Berliiniin, laivamatka Viroon, automatka Tukholmaan ja kolmen viikon loma Uuteen-Seelantiin. Kyllä elämään löytyy täytettä, jos sitä vaan hakee jostain muualta.

En tehnyt noista mitään. Tai no, ostin pakastepitsan, suklaapatukan ja energiajuoman. En kuitenkaan ahtanut itseäni täyteen ruoalla siten, että olisin haljennut. Istuin kotona yllättävän surumielisenä. En yleensä koskaan ole masentunut tai varsinkaan toivottoman surumielinen. Jos jokin on elämässä vialla, niin se ei surkuttelemalla muutu. Nyt olin ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan yksinäinen. Jos ei ole rahaa, jolla lähteä muiden kanssa tekemään juttuja, niin jää välttämättä vähän ulkopuoliseksi. Surkuttelin itseäni pari tuntia. Todella kurjaa tuntia. Ihan kuin joku ankeuttaja olisi käynyt luona. Ei ollut mitään elämän tarkoitusta, kun ei rahaakaan voinut tuhlata. Sitten tein ainoan järkevän asian, mitä saatoin keksiä. Otin koirat kyytiin ja lähdin useaksi tunniksi luontoon. Siellä keskellä ei mitään, keskellä tyhjyyttä, alkoi olo pikkuhiljaa parantua.

Nyt olen päässyt yli lomanaloitusmasennuksesta, vaikka vähän takaraivossa huutaakin se tyhjyyden olo, mikä aiemmin oli. Ajatuksella, jos ei olisi töitä, ei minulla olisi mitään. Eihän asia näin ole, mutta ehkä käytän vähän liian paljon voimavaroja työntekemiseen. Tuleeko tämä sama olo ja vielä kymmenen kertaa pahempana sitten, kun vihdoin saan velkani maksettua? Sitten en enää tarvitse tätä työtä ja sitten ei tarvitse kuukausittain seurata miten velat vähenee. Tällainen oloko niille ihmisille on tullut, jotka ovat ensin taistelleet velkansa apinanraivolla pois, jotta ovat voineet vain velkautua vielä enemmän heti perään? Miten SIITÄ sitten selviää? Tällä kertaa huomattavasti vahvempi ajatus päässä oli vain se olotila, mikä kaiken holtittoman käytön jälkeen tulisi. En usko, että kestäisin sellaista krapulaa. Alkoholikrapula on jo äärirajoilla, että sitä kestäisi, saatika tuhlaamiskrapulaa. En missään nimessä. Onko tämä krapulanpelko tarpeeksi vahvana olemassa vielä sitten, kun periaatteessa millään tällä, mihin nyt käytän paljon aikaa ja energiaa, ei ole enää merkitystä?

Huh. En tiedä, että oliko tässä kenenkään lukijan mielestä mitään järkeä, mutta olen tähän elämän ikään mennessä huomannut, että vaikka kuvittelen olevani maailman omalaatuisin ihminen, joka yksin kokee tiettyjä asioita, niin loppujen lopuksi monessa asiassa olen ihan vaan tavallinen ihminen. Ja jos tämä ei kosketa ketään muuta, niin ehkä tämä olkoon muistutus itselleni.

Ja siis. No need to worry. Tämä oli vain parin tunnin pikainen romahdus. Ja toivottavasti iso askel eteenpäin siihen, että tajuaisin vähentää työssä vauhtia ja oppisin ymmärtämään, että sille velanmaksulle ei pitäisi antaa niin suurta huomioita. Velka ei ole kaveri, vaan sekin jättää minut noin vuoden päästä. Ei sellaiseen kannata kiintyä,

16 elokuuta 2022

Lomapörinät

Auton katsastus suoritettu. Jee, läpi meni, että pällähti. Hyvä auto on ollut. Vaikka joskus tekisi mieli päivittää ns. parempaan (tarkoittaen uudempaan), niin unohtuu se ajatus aina. Ajatus, että ottaisi autovelkaa saati että sellaisen auton, jonka ylläpito/ huollot maksaisi huomattavasti enemmän tai että saisi jonkun maanantaikappaleen, niin ei kiitos. Saman fiiliksen kuin uusi auto saa siitä, että joskus vaivautuu kunnolla jynssäämään auton. Tai käyttää sen ammattilaisella siivottavana.

Näinpä siis tämän ilosanoman saattelemana ilmoitan, että veronpalautukset tulevat menemään (5.9 maksetaan)

62 euroa opintolainatilille (reservi, ettei tarvi budjettia muuttaa. Jotain omituista tossa opintolainassa on, kun nyt seuraava summa näyttää vähän vähemmältä. Toki se on aina välillä ennenkin elänyt ja muuttunut. Oli miten oli, niin tällä summalla varmistetaan, että budjetti riittää. Sitten siellä vaan on vähän enemmän rahaa tilillä, kunnes aletaan tätä lainaa skalpeeraamaan)

200 euroa ns. vararahaa inflaation tai muuta menoa varten. Sellainen pehmike, että saisi tarvittaessa käyttöön. Matalan kynnyksen rahat. Pitää riittää vuodelle 2022. Eli 50e/ kk.

120 euroa laskutilille. En tiedä, että miksi alussa oli jotenkin pakko saada tämän tilin toiminta pysymään mahdollisimman pienenä. Ehkä siksi, että kuvittelin sen "säästävän". Nykyisin ehkä pitäisi vaihtaa tämän nimi "ai, niin joo" -tiliksi. Sieltä kun menee laskut ja sit usein sellaiset semivälttämättömät kulut, joita ei ole syystä x budjetoitu ja ei halua koskea puskuriin.

500 euroa kulutusluottoon. Tämä mahdollistaa sen, että tänä vuonna on mahdollista saada kulutusluotto alle 4000 euroon ja jo tammikuussa kulutusluotto on pienempi kuin opintolaina. 👍👍

Sitten päätin, että maksan seuraavat 10 kk kulutusluottoon 935 euroa. Tämä olisi sitä, mitä olisin maksanut nyt tässä kuussa joka tapauksessa. Viime kuussa maksoin 10 euroa enemmän. Ja tämä tämän hetken rahatilanteessa ihan "helposti" tehtävää. En ole vielä ihan sinut uuden palkan kanssa. Sen verran napakasti on jokaiselle eurolle merkitty paikka. Nyt kun pitää suunnitella yli 100 e suurempi budjetti,  niin tuntuu epäilyttävältä. Vähän siis jännittää tuo summa, mutta matikka ei valehtele. Tuo on tämän hetken palkkatulon mukaisesti ihan järkevä summa. Ei väliä, vaikkei aivot ihan siinä mukana vielä ole. Kuukauden päästä en edes muista, että voisi tehdä toisin.

Näin ollen laina lyhenee joka kuukausi hieman edellistä enemmän. Siis, kun summasta korkoihin menevä osuus pienenee. Tämän pitäisi saavuttaa velkahaasteen tavoitteet ja sillä on myös koronnousumahdollisuus huomioitu. Jos en olisi päätöstä tehnyt, niin maksettava summa olisi kuukausittain laskenut ja sehän sitten alkoi omassa päässä kuulostaa ihan sulalta hulluudelta. Siis varsinkin, kun käteenjäävä rahamäärä tulee hieman nousemaan. Näistä enemmän selvitystä edempänä. 

Tämä raha koostuu siis 850 euroa suunnitellusta summasta ja loput 85 euroa otetaan niistä ns. ylimääräisistä jotka budjetista jää ja sitten loput ruoka/ bensarahasta. Summa, mikä ruoka/ bensarahasta nyt menee on samoja summia mitä on aiempina kuukausina irroitettu korkoihin. Eli siis päivittäiseen budjettiin ei ole mitään muutosta tai vaikutusta. Ja se ns. ylimääräinen raha tulee lisääntymään ensimmäisen kerran marraskuussa, kun tulee joku yleinen palkankorotus (laskin että käteen tulee tällä korkealla veroprosentilla noin 13 euroa ja olen ihan huumassa, että kuinka tämä on ihan täydellinen loppuvuoden pelastaja. Jotenkin tuntuu todella isolta summalta, mikä maksetaankin ylimääräisistä rahoista ja summan verran vapautuu siten ruoka/bensabudjettiin) ja sitten tammikuussa kun voi laskea veroprosenttia. 

Summa summarum siis: kuukauden kulutusluottoon menevä summa on nyt lukittu ja stabiili, eikä lasketa erikseen mikä summa menee korkoihin ja mikä lyhennykseen. Lainan lyhennysmäärä kasvaa arviolta 6 euroa/ kk. Tietenkin nämä eritellään velkahaasteen kirjoituksiin. 

Luin muuten sen tekstin, missä lupasin itselle "palkkion" kun päästään tiettyihin summiin. Siellähän luki, että sisäkasvin saa ostaa kun kulutusluotto on alle 10t. Ja sehän on. Ostinkin lopulta kolme murattia hintaan 8 euroa (pieni tuhlaajafiilis tuli, mutta elin sen epämukavuusfiiliksen kunnialla läpi). Nyt on sitten takan päällä nätisti kunnolla murattia kasvamassa. Viime vuonna ostin yhden muratin ja testasin mitä se tykkää tosta paikasta. Ja se on ihan pirteä. Nyt näyttää nätiltä, kun muratti kasvaa vaaleita kaakeleita pitkin. 

Lomaa on vielä muutama viikko jäljellä. Kesä meni tosi hyvin, eikä lomaa kaivannut. Kuitenkin kuun alussa heräilivät sekä työkaverit,  asiakkaat ja kesän marinoituneet ongelmat. Viikon tätä kuunnelleena lähdin ihan onnellisena vapaalle. Tietenkin tässä on vähän koulutöitä tehtävänä, mutta siis, en mä osaa tai halua vaan olla. Opiskelua pidän enemmän tai vähemmän harrastuksena. Esimerkiksi aina kun ei ole mitään tutkintoa työn alla, niin olen ottanut mielenkiintoisia avoimen opintoja. Parhaimman ystävän mielestä olen hullu, mutta sehän on kaikkien tiedossa. Itse en näe ongelmaa siinä, että olen äärimmäisen kiinnostunut maailmasta. Hyvä harrastus siis. Varsinkin kun olen päässyt yli suorittamisopiskelusta. Eli arvosanoilla ei ole mitään väliä ja voin hyvin opiskella vaikka hieman aiheen vierestä, jos se itseä kiinnostaa.

Toki ei se loppuloma mene pelkästään  opiskeluun. Tiedossa on sosiaalista toimintaa, metsäretkeilyä ja pieniä kotinikkarointeja. Lisäksi kesän puuhista on jäljellä mattojen pesu. Olin kauhistunut, että mattojen pesu oli muuttunut maksulliseksi. Tai siis täällä, missä asun. Kuitenkin maksan veroja tähän kuntaan varmasti enemmän kuin kulutan. Arvoin, että mattojen pesu maksaisi noin 5 euroa per matto, jos lähtisin sitä täällä tekemään. Siis jääkylmän veden käytöstä tuollainen summa. Aivan älytöntä! Sen verran pihi olen, että ajan mielelläni noin 7 km kauemmas, jotta pääsen ilmaisen pesupisteen äärelle naapurikuntaan. Sinnekin olen aikanani paljon verorahoja maksanut, että ihan hyvällä omallatunnolla tuon teen. Olen kyllä pöyristynyt tuosta maksusta. Varmaan sellaisten maksulaitteiden/ polettilaitteiden asentaminen  maksaa paljon enemmän kun yhden kesän aikana kulutettu kylmä vesi. Ihan mielenkiintoista olisi tietää, että kuinka paljon mattojen pesu mökkilaiturissa lisääntyy, kun tämäkin on tehty älyttömän kalliiksi. Ja samaan aikaan Hattulassa vuotaa vesiputki maastoon ja on todettu, että ei sitä kannata kovin aktiivisesti etsiä, kun kylmä vesi on niin halpaa. Pah, sanon vaan.

08 elokuuta 2022

31045,52 euroa

Siinä summa minkä olen maksanut yhteensä Ulosottoon. Sillä rahalla olisi saanut vaikka mitä. Maksettua iso osa asuntoa, ostettua hienon auton. Pidettyä erittäin helposti sapattivuoden.

Yli 30tuhatta euroa. Ei hyvänen aika. En ole koskaan aikaisemmin noita maksuja uskaltanut laskea. Nyt nousi jostain mieleen käydä katsomassa omaa asiakkuuttaan. Ehkä oli sitten aika tämäkin kohdata.

Ulosoton onnettomana asiakkaana olen ollut 12/2015 - 06/2019. Eli kolme ja puoli vuotta. Ne oli ne karmeimmat vuodet elämässä. Tohon päälle oli kuitenkin 20 tonnia muuta lainaa ja lisäksi suurimman osan ajasta ylihintainen asunto, joka oli pakko maksaa. Ainakin niin ajattelin silloin.

Pohjimmiltaan hakeuduin tuonne sivulle, sillä halusin tarkistaa oman ulosotto-otteen. Katsoa, että kaikki maksettu. Ja kaikkein tärkeintä: SE päivä sieltä lähenee. 27.6.2023 tuolla tulosteella ei ole mitään. Nada. Nichts. Ei yhtään mitään. Nyt asiat meni vielä neljälle sivulle. Veroja, alveja ja ylleja ja kaikkea sellaista. Sinänsä olen siinä kaaoksessa ollut fiksu, että tajusin päästää nämä ulosottoon ja maksoin kaikki, mistä olisi voinut tulla seuraamuksia.

Mitäs ajatuksia toi herättää? Hmm. Pienen pieni ahdistus, kun edes näkee tuon Ulosoton logon. Toisaalta tällä kertaa itse hakeuduin sitä katsomaan, eli kohtaamaan sitä haastetta. Ei ollut odottamassa postilaatikossa. Se oli ehkä kauheinta. Se jokapäiväinen stressihetki, kun posti tuli. Ja se onnen hetki  perjantaina, kun tiesi, että kahteen päivään ei tapahdu tuskaa. Summa yllätti, kun olen koko ajan miettinyt, että UO kautta olisi kulkenut noin 20 tuhatta euroa. Summahan ei ole tullut kerralla, vaan kun vanhoja on maksettu, niin uusia on mennyt maksuun. Nyt odotan vaan entistä enemmän kesäkuuta, että tuon voin katsoa tyhjänä.

Ajatukset on kyllä muuttuneet. Ulosotto tai että sen asiakkaana on joskus ollut, ei enää tunnu niin pahalta kuin vielä esimerkiksi puoli vuotta sitten. Koin olevani pitkään täysin arvoton ja kolmannen luokan kansalainen, kun olin itseni tuollaiseen tilanteeseen päästänyt. Sehän oli jotain, mikä tapahtuu muille, ei itselle. Muthan kasvatettiin paremmaksi ja fiksummaksi. Nyt ajattelen enemmänkin, että se on vaan elämää. En kyllä ikinä vanhemmilleni tätä kokemustani tule kertomaan. Ja koska en heille, niin en sisarillekaan. Eli edelleen se kasvatustapahäpeä on ja pysyy. Onneksi elämässä on muitakin kuin perhe. Sellaisia pehmeämpiä ihmisiä. Tai ehkä niin, että itse voi olla pehmeämpi.

Ei oikeasti tarvitse olla mitenkään "huono" ihminen, että ulosottoon joutuu. Siis, että ei läheskään  kaikki ulosotossa olevat elä yli varojensa ja tilaa osamaksuilla ilman mitään ajatusta maksaa niitä jne. Ei kaikilla ole elämän hallinnan ongelmia. Ulosottoon voi joutua kuka tahansa, kenenkään ei pitäisi ylpistyä tämän suhteen. On sairauksia ja kaiken maailman muita potkuja, mitä elämä antaa. 

Oli miten oli, ulosotossa olevat ihmiset on ihmisiä siinä missä muutkin. Hengittäviä, tuntevia ja ennen kaikkea arvokkaita. Jopa minä. Jopa minä.

Ja mä selvisin siitä.

03 elokuuta 2022

Katastrofinen talvi edessä?

Tuntuu, että uutisointi on saanut muutkin blogistelijat kihisemään kuin muurhaiset pesässä, kun sinne tökätään kepillä. Kaikki kallistuu, sähkö loppuu ja maailmanlopun ainekset. Vaikka siis oikeasti tässä ei mitään karuja oloja osaa edes kuvitella. Jotkut sähkökatkot ja rajoitukset on ihan normaalia monella puolella maailmaa ja siihen on itsekin joutunut tottumaan. En silti sano, etteikö mulla myös muurahaispesä kihisisi. En minä ole poikkeus (ei varmaan ylläri). Kyllä tässä pohtimiset on käynnissä.

1. Sähkösopimus

Kuten olen maininnut, niin vuoden on vielä halpa sähkö (alle 5 centtiä/ kwh). Nyt näitä sähköyhtiöitä näyttää kuitenkin kaatuvan, että tässä on riski siihen, että joudun kalliiseen sähköön. Toki kun katselen mitä yhtiöitä on kaatunut, niin ne on sellaisia, mitkä on mielestäni vähän hähmäsiä. Eihän isot yhtiöt voi kaatua? Tai kai ne voi, mutta sitten on jo maailmanlopun meiningit. Kuitenkin mietityttää, että olenko tarpeeksi varautunut.

2. Välttämättömyyksien hinnannousu

Aika hyvin olen oman ruokalaskuni toistaiseksi onnistunut pitämään kunnossa. Eli edelleen budjetti pitää ja on mahdollisuus ostaa jotain turhaa, kuten esimerkiksi korvapuusti aamupalaksi, kun teki vaan mieli. Toki sen hinta oli noussut 50 senttiä, niin enpä kovin montaa kertaa aio tuollaista ostaa.

Mutta sitten tämä eläintarhan ruokinta. Koirien ruoka oli kuukaudessa noussut yli 10%. Onneksi löysin verkkokaupasta halvemmalla ruokaa. Ostin kerralla kunnon setin. Joka tapauksessa eläinbudjettia pitää jossain vaiheessa nostaa. Jo nyt talvella? Eläinten kanssa ei voi juurikaan kikkailla tuotteilla, kun sitä syödään mikä on hyväksi todettu. Eläintilillä on toki ekstraa, mutta siellä voisi olla enemmänkin. Lääkärikeikat on sellaiset, että ne pitää hoitaa jos niitä tulee.

3. Auto 

Auton katsastus on parin viikon päästä. Se maksettu jo, kun siten sai 30 e hinnasta pois. Ja pieni huolto tehty. Ja katsottu, ettei pitäisi (kop kop) olla mitään mikä menee pieleen. Kuitenkin tämä pitää ottaa toistaiseksi stressilistalle. Bensan hinta oli onneksi laskenut noin 50 senttiä. Pakkoajoja on kohtalaisen vähän.

4. Muut

No, nyt pitää sanoa, että onneksi kotiin on hommattu nyt kaikki pakollinen. Tai ns pakollinen, mutta kodinkoneet on nyt uudet ja ilmalämpöpumppu jne. Eli kotiin ei pitäisi mennä mitään. Eikä minussa pitäisi olla korjattavaa ja toivonkin terveyden kestävän. TTH onneksi on hyvä, että pieniä juttuja pääsee nopeasti ja halvasti hoitamaan. Mutta kop kop taas. Pitäisi olla varautunut näihin.

Okei. Kauhukuvat on se, että kaikki kusee ja ollaan pöpelikössä ja pohjalla. Ongelma on se, että kun olen ollut siellä pohjalla, niin tiedän mikä se on. Nyt kun olen mennyt nostamaan itseä sieltä pohjalta ylös, niin ehkä kauhistuttaa miten pohjalle sitä voi pudota. Toki voi miettiä, että mitä vaihtoehtoja mulla olisi: olla edelleen  pohjalla (ei, eihän sitä voi vaan pelätä ja luovuttaa) tai olla täysin taloudellisesti täydellisessä tilanteessa (no, ilman eläimiä, autoa ja asuntoa olisi aika hyvä tilanne, mutta sitten taas kts. edellinen vastaus. Nämä on mun elämä).

Jos neljä uhkakuvaa löysin, niin pitäisi keksiä myös jotain suunnitelmia suojata tai ainakin pehmentää putoamista.

1. Varautuminen

Lisään laskuihin tarkoitettua rahaa 300 euroon. Eli budjetti määrittää 275 euroa (tämä muokattu budjetti) ja sitten säästöihin menevistä rahoista laitan joka kuukausi 25 euroa. Tämä antaa jonkin verran suojaa laskuista.

2. Lainojen lyhentäminen

En ihan verenmaku suussa lyhennä lainoja, jotta voisin ehkä kuukautta aiemmin saada maksetuksi velat. Se 850e kulutusluottoon ja 55 euroa opintolainaan on ok. Ja pienet ekstrasummat, jos siltä tuntuu. Pitää huomioida, että olen niin onnekas, että voin valita tämän summan määrän. Eli pidätän oikeuden siihen, että jos tarve vaatii, niin saan 600 euroa ekstrarahaa käyttöön, jos maksan vain minimit, eli kulutusluotossa 260 euroa.

3. Säästöt ja puskurit

Peruspuskurissa on 1000 euroa. Sen lisäksi muilla tileillä on noin 700 euroa. Eli, voi nostaa käytettäväksi. Veronpalautuksista maksan 500 euroa kulutusluottoon, jos auto menee läpi ja mitään muita kauheuksia ei ole näkyvissä. Siten saan 82 euroa opintolainatilille puskuria oleilemaan. Lisäksi siitä jää 300 euroa säästöön. 4 x 50 euroa jätän tämän vuoden puolelle inflaatio/katastrofirahoiksi. Eli 50 e/kk. Eli tarvittaessa voi ottaa tuon verran käyttöön jos hinnat jossain nousee tosi paljon. 100 e sitten jakautuu 50 e eläimille ja 50 e laskutilille. Joka kuukausihan menee muutenkin säästöön jo rahaa. Näin olisi vähän enemmän suojaa kohtalaisen hyvään budjettiin. Ja tietty tarvittaessa voi jättää myös esim Nordnetin sijoitukset sikseen ja ottaa sen käyttöön. Yleensä olen myös saanut rahaa joululahjaksi, niin toivon, että onnistun 5 x 50 e katastrofirahat laitettua myös keväälle.

Näin ollen mietin, että mun ei ehkä ainakaan toistaiseksi tarvitse kihistä ja pitäisi pärjätä kyllä talvi, vaikka vähän tässä talous vielä menisi päin seiniä. Että vaikka mulla on enemmän menetettävää kuin pohjalla ollessa, niin en mä missään nimessä ole siellä heikoimmassa asemassa. Itseasiassa mulla on asiat aika hyvin, vaikkei tilillä olekaan sitä eurojackpotin 30 miljoonaa.

29 heinäkuuta 2022

Velkahaaste 5/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin (muokattu):

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.


Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.


5/19 (Heinäkuu 22):


Opintolaina 3652,50 e (-56,79e 😖)

Kulutusluotto  8901,73 e (-870,62e)

Ylimääräiset suoritukset velkaan 72,73 e  heinäkuun palkasta/ ruokarahoista (summa edelliskuun kulutusluoton kulut). Edelliskuun kulujen maksua en laske balanssiin, koska taas kuun puolessavälissä korot kirjautuu velalle. Näin todellinen velan määrä pysyy paremmin selvillä.


Yhteensä 12554,23 e (-933,97e)


Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q3/22-Q2/23


2022


Q3 Kulutusluoton velkasumma heinäkuun laskun jälkeen 8901,73 e, joten 1902,73  e / 2kk. Joka tekee 951,37 e/kk lyhennystä.

Q4 Kokonaisvelkasumma heinäkuun laskun jälkeen 12554,23 e, joten 4555,23 e/ 5 kk. Joka tekee 911,05 e/ kk lyhennystä.


2023


Q1 Kokonaisvelkasumma heinäkuun laskun jälkeen 12554,23 e, joten 7055,23 e/ 8 kk. Joka tekee 881,90 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma heinäkuun laskun jälkeen 8901,73 e, joten 8901,73 e /10kk. Joka tekee 890,17 e/kk lyhennystä.


Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e


Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.


07/22-05/23

20,62 e / 850 e (jäljellä 829,38 e)


Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/ 23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀


24 heinäkuuta 2022

Aikamatkalainen

Sateen loppua odotellessa pähkäsin, että mihin olen vuodessa päässyt. Tähän piti tehdä taustatyötä, kun blogia ja muutenkin kirjaamista on takana vain muutama kuukausi. Tässä mielenkiintoisimpia löydöksiä ja pohdintoja:

1. Kesäkuussa 2021, jolloin mentiin ihan fiilispohjalta ja ilman suunnitelmallisuutta ruoan tms takia, niin pankkitilitapahtumia oli yhteensä 52. Eli tässä ei ole laskulla maksettuja laskuja tai omia tilisiirtoja tai palkkatuloja. Kyseessä siis täysin vain kulutukseen. Laskeskelin, että suusta alas on mennyt noin 420 euroa kuussa (osa varmasti eläinten kuluja, arvioisin 70e). Ja silloin kuvittelin eläväni aika tiukasti. Ja huomio vielä, että söin ainakin 6 kertaa ulkona lounaat, jotka maksoin lounareilla.

Kesäkuussa 2022 pankkitilitapahtumia oli 18. Tämä yllätti määrällään ettäkö noin monta, mutta esim palkkapäivänä tulee jo noin 5 tapahtumaa  kun kerään kuukausittaiset ostokset (joihin kuluu suunnilleen 75-80% kaikesta budjetista). Tossa vielä yhteen samaan paikkaan samana päivänä 3 tapahtumaa, kun oli kaupassa joku vika laitteessa.

2. Kesäkuussa 2021 korttia käytettiin 28 päivänä. Tämä tarkoittanee, että kahtena päivänä ei ole käytetty.

Kesäkuussa 2022 korttia on käytetty 8 päivänä. Tämä on jo aika hyvä. Kuitenkin oli juhannusta ja muita juhlia, mihin ihan piti tukka kammata ja katsoa päälleen vaatteet, missä ei ollut reikiä tai tahroja.

3. Kesäkuussa 2021 pakolliset minimi lainanlyhennykset on olleet summaltaan 730 euroa (ei sisällä asuntolainaa). (Huom. Kesän aikana tuli runsaasti ylimääräistä rahaa töistä ja touko-elokuussa maksoin lähes 9000 euroa ja sain muutaman lainan pois. Eli vuosi sitten lainaa oli melkeinpä tuplat mitä nyt. Harmi, ettei tuollaisia summia nyt tule. Joutuu maksella ensi kesään asti).

Kesäkuussa 2022 pakolliset minimi lainalyhennykset on 310 euroa. (Ei sisällä asuntolainaa).

4. Kesäkuussa 2021 minulla oli kolme pankkitiliä: käyttötili, säästötili ja opintolainan pankissa oleva käyttötili. Säästötililtä olen ottanut säästöön tarkoitetuista rahoista yhteensä 110 euroa takaisin käyttöön.

Kesäkuussa 2022 minulla on 10 pankkitiliä (tai siis tilejä tai säästöpossukohteita): käyttötili, opintolainan pankin tili, pikkupuskuri, isopuskuri, loma/hupitili, eläintili, ruokatili, bensatili, asuntotili ja laskutili. Yhtään rahaa ei ole otettu takaisin.

5. Kesäkuussa 2021 antaisin itselleni taloustiedon arvosanaksi 6½. Olin tosi paljon tullut jo pomoksi oman talouden kanssa, mutta edelleen oli todella paljon asiat hukassa. Ei ollut suunnitelmallisuutta, vaan enemminkin useita pieniä spurtteja ilman ison kuvan ymmärrystä.

Kesäkuussa 2022 antaisin itselleni taloustiedon arvosanaksi 8½. Olen alkanut ymmärtämään kokonaisuutta ja sitä mitä tarkoittaa kokonaiskuva. Kehityskohteita on tällä hetkellä rentoutuminen ja luottaminen siihen, että asiat järjestyy ja maailmanloppu ei ole nurkan takana. Ja lisäksi tällä hetkellä tarkoitus on vain maksaa lainat. Eli puuttuu lähes täysin se toiminta, ymmärrys ja suunnitelmallisuus, että miten rahoja pitäisi sitten asetella kohdalleen kun kaiken energian ei tarvitse mennä lainan maksuun. Ja vaikka tässä ehkä hieman itsekriittinen kaiku, niin silti olen edelleen sitä mieltä, että tässä nyt maksan velat pois ja sitten mietitään sitä säästämistä enemmän.

Uskaltaako ja kehtaako joku julkaista omat numeronsa?


19 heinäkuuta 2022

Velkahaasteen suuruudenhulluusmaista ruuvausta

Tättärätättätätäää! 

Haasteesta ruuvattu kuukausia yksi neljännes alemmas 22 -> 19. Syitä: ärsytys, ärsytys ja ärsytys. (Ja suuruudenhulluus, mutta ollaan hys hys siitä)

1. Ärsytys opintolainan määrään, siitä kohta urputusta, sarjassamme Euribor 12kk ja muita omituisuuksia. 

2. Ärsytys Euribor 3 kk ja tämän nousu, jolloin kulutusluoton kulut nousee. 

3. Kolmas, joka asiana ei ärsytä, mutta saa minut toimimaan helposti siten, että ärsytän itseäni. Palkankorotus helposti menisi "välttämättömyyksiin", mutta entisellä palkalla olisin silti suunnitelman mukaan saanut helposti maksut maksettua. Että kyllä usean sadan euron korotus (brutto) pitääkin näkyä myös maksuissa.

Case Opintolaina. Ärsytti, kun opintolainan lyhennys nousi kesän tarkastuksessa P-A-L-J-O-N. En täysin tiedä miten se laskettiin. Ymmärrän periaatteessa korot ja että siinä aika pysyy käsittääkseni samana, jolloin kksumma nousee korkojen myötä (ehkä), mutta siis maksettava summa nousi reilusti yli 10%, mikä on mielestäni paljon. Vaikka eihän se tuossa kuukausierässä ole montaa euroa (reilu 7 euroa). Silti. Päätin ratkaista tämän ongelman kuten kuka tahansa tasapainoinen aikuinen: yritä saada ongelma katoamaan. Se onnistuu vain maksamalla tuo pois. Maksuohjelmahan tähän oli alunperin löysä, että nyt vaan vähän kireämpi taulukko.

Kriisi oli lähinnä henkinen, sillä tuohon summan nousuun ei tarvitse muutella budjettia. Ratkaisen asian siten, että siirrän veronpalautuksista sen verran rahaa tilille, että budjetissa määritetty summa riittää toukokuun loppuun asti. Mutta sen verran ärsyttää silti, että unohdan sen leppoisan opintolainan takaisinmaksun. Pah. Pois vaan tuollainenkin kivi hiertämästä jalasta. Ja varsinkin ne pankin kulut 4,50e, kun pitää tunnarit pitää voimassa.

Sitä ennen pitää maksaa kulutusluotto pois ja siihen on sitten tehty suunnitelmaa. Nuokin kulut ei pienene kovin kovaa tahtia, kun Euribor 3kk nousee. Se vähän korventaa. Mutta siis lopulta löysin uuden zen tilan ja suunnitelman. 

Tein tavoitteen, että kulutusluotto olisi maksettu jo toukokuussa, jotta opintolaina pilkottaisiin tyylikkäästi palasiksi. Laitetaan siis rinnalle vielä toinen, yksityiskohtaisempi, seuranta tuonne velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 euroa


Tähän päästäkseen pitää budjetoidun lisäksi saada maksettua ekstraa 514 euroa. Suunnitelma on käyttää veronpalautuksia tähän, ei menisi edes kuin reilu puolet summasta. Ainoa, mikä voi estää tämän on auton katsastus ja jos ei mene läpi ja tarvii korjailla yms.  Katsastuksen maksoin jo, kun sai 30 e halvemmalla. Päivä elokuussa päivää ennen kun määräaika päättyy. Sit sen näkee. Muuten puskuria ja varautumista on hyvähkösti. Autoa kyllä keväällä isolla rahalla tuunattiin, että ei pitäisi olla ongelmia. Mutta sehän on varmaa vasta kun on leima paperissa. 

Muuten sitä rahaa nipsastaan vähän sieltä sun täältä. Ollaan kulutuksessa vielä kermapersetasolla, joten siitä on matkaa edes perus kituuttamiseen, puhumattakaan extreme piheilystä. Tänäänkin ostin juustopasta-aterian, joka maksoi 1,5 euroa. Sillä olisi saanut monen päivän peruslisukkeet. 

Lisäksi katselin ja laskin, että miten palkankorotus vaikutti tuloihin (tälle vuodelle aika säälittävää, kun nousee netto satasen, kun jouduin nostaa veroprosenttia reilusti. Niin ne ylityöt ja palkankorotukset kannattaa. Vuoden alusta onneksi saa taas prosenttia laskettua) ja miten sitten muista tulonlähteitä saan rahaa pehmentämään budjettia. Väänsin, käänsin, pyöritin, venukutin ja järjestelin ja sain aikaan sellaisen summan, minkä yli menevästä osasta laitan rahat ylimääräisenä kulutusluottoon. Näin en kiristele ihan turhaan ja rahaa jää hupsutteluun ja säästöön kuukausittain.  Sanoisin, että tilanne on sellainen raaka tai medium minus kermaperse. Eli ihan ihmisiksi sillä elää, vaikkei esim matkailu tai heräteostokset tähän budjettiin mahdu. Niitä voi miettiä sitten, kun on varaa.

Säästän lukijat tarkalta kaaviolla (vaikka siitä tuli kaiken miettimisen jälkeen minun mieleeni yksinkertainen), mutta summa vaihtelee 10-20 e välillä, nyt tämän vuoden puolella (vero% kasvattaa ensi vuodelle summaa jopa yli 100 euroon),  jos mitään ylimääräistä ei tule mistään. Olkoon enemmän  henkinen maksu, että toukokuussa voi jo löysin rantein maksaa viimeisen pienemmän erän ja rahaa jää yli jopa siitä opintolainan tavoitteeseen pääsystä.

Toisin kuin aiemmassa via dolo rosassani tällä kertaa velkarallissa ei kikkailla lainoilla ja velalla (vaikka aika mestari siinä olinkin), vaan palkalla, varautumistileillä, alkuvuoden veroprosentilla ja hieman suuremmalla pihistelyllä hoidetaan homma. Esimerkiksi peruin sen äänikirjapalvelun. Siihen ei ole varaa. Vähän ehkä liian ankaraa itseä kohtaan, mutta kun ollaan jo nääääääin lähellä. Tekee mieli puristaa. Ja puristan. Sitäpaitsi vielä on edessä vuosi koulua + 100% työ,  niin ei siinä kamalasti muita kuin koulukirjoja lueta. Kulutusluoton jälkeen helpottaa. Samaan aikaan helpottaa koulu. Samaan aikaan alkaa uusi elämänvaihe,  mitä ihanuuksia se tuokaan tullessaan.

Tässä vihonviimeisten neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/ 23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Huomannette leikkisän pehmeän laskun velattomuuteen 😀


13 heinäkuuta 2022

Budjettisuunnitelma vol 2

Sinne meni se rahan ajattelemattomuus kesällä. Haha. No, sanotaanko puolustukseksi, että töissä oli omasta mielestä äärimmäisen tylsä aamupäivä (käsiteltiin asioita, mitkä ei kuulu minulle, mutta silti piti linjoilla roikkua. Ei siinä, ihan hyvä minun on ne tietää), joten tilailin uuden verokortin (se harmillinen puoli siinä, että palkka nousi enemmän kuin kymppejä) ja laskeskelin millaisilla summilla pitäisi maksaa kulutusluottoa takaisin, jotta se olisi maksettu toukokuussa (eli 11 kk päästä. Wuhuu!).

Lisäksi paljastan, että stressaajasta on tullut tuhlaaja. Kyllästyin odottamaan yhtä kirjaa kirjastosta (olin sijalla 7). Otin kuukauden ilmaisen äänikirjapalvelun ja totesin sen tuovan minulle onnellisuutta. Näin ollen jatkoin tai siis aion jatkaa sitä ihan maksullisesti. Ja vielä sitä versiota, missä ei tunteja rajoiteta. Kyllä! Ihan HC tason tuhlaamista! Mietin niin, että esim nyt kuuntelemani kirja oli 22 tuntia. Ja jos raja on 30 tuntia, niin ei siinä toista ehtisi kuunnella. Tai sitten jäisi tylsästi kesken. Eli siis sijoitin itseeni ison summan rahaa. En siis tilaa mitään suoratoistoa tai muuta, joten se summa tuntuu isolta. Vaikka se on alle 20 euroa. Toistaiseksi olen sen kanssa ihan ok. Tai yritän ainakin puolittain onnistuen selventämään itselleni, että nyt on jo viimeistään aika tehdä oman onnellisuuden eteen sijoituksia. Ja siis tämähän lisää onnellisuutta eniten siinä, että tämä käyttää mielikuvitusta. Tämä myös rentouttaa illalla ja nukahtaminen on helpompaa ja näen paremmin unia. Enää en herää takanani vain musta yö, vaan pää täynnä seikkailuja.

Lisäksi olen käyttänyt lomarahaa 60 euroa, vaikka en vielä ole edes lomalla. Tämänkin tein nyt jälkikäteen pohdittuna erittäin hyvällä mielellä, kun olihan joku muu lomalla ja pyysi puuhastelemaan. Heinäkuun palkasta oli muutenkin tarkoitus vielä vähän laittaa ihan lomailua varten. Kun itse lomailen, niin ainakin lähipiiri on jo takaisin töissä. Niinpä oman loman kulut on varmaan maltilliset: lounaita kavereiden kanssa ja automatkoja vähän kauemmas luonnonhelmaan. Ei näin isoja menoja kuin nyt oli.

Mutta asiaan. Palkankorotukset aiheuttivat sekä uuden verokortin tarpeen että uudet kikkailut kuukausibudjettiin. Pikkuisen viilasin budjettia ja sen on tarkoitus olla voimassa 05/23 asti.


Menot: 

Laskut 275 euroa (muutos +50 euroa. Kesän alussa tuli muutama isompi vuosittain maksettava maksu. En halua ensi vuonna stressata tätä, vaan tiedostaa jo nyt. Tämä kattaa nämä ja lisäksi jättää löysää rahaa tuolle tilille. Lisäksi lomarahoista laitoin 160 e tälle tilille jo valmiiksi, jos tarve tulee)

Eläimet 164 euroa (ei muutosta. Olen nyt kerännyt 200e ylimääräistä tuolle tilille, jos ja kun joku lääkärireissu tulee. Ei tarvi kaikkea ottaa puskurista.)

Ruoka ja muu elämisen sälä (hygienia, siivous yms) 300 euroa (Ei muutosta summaan. Tästä veloitetaan pois kulutusluoton kulut, joten oikeasti käytettäväksi jää nyt noin 230e ja summa kasvaa koko ajan)

Bensa 100 euroa (Ei muutosta)

Huvittelu 50 euroa (huvitteluun ja hemmotteluun. Ei muutosta summaan, vaikka lounasetuja en enää lataa. Kuitenkin tästä tai ruokarahasta 1-2 ulkoruokailua pystyy maksamaan. Virike-edulla sitten saa maksettua puuhastelua)


Yhteensä 889 euroa/ kk (+50e)


Lainat:

Asunto 706 euroa (ei muutosta, ostin huushollin täydelliseen aikaan ja ihan ok hinnalla ei tarvi korkoa miettiä)

Opintolaina 55 euroa (ei muutosta)

Kulutusluotto 850 euroa (+50 euroa. Syitä kaksi: näin saan lyhennettyä maksuaikaa kuukaudella helposti. Lisäksi, kun "simuloin" Ulosottoa,  koska osittain tässä tilanteessa ollaan siksi, kun on juostu ulosottoa karkuun, niin summan pitää olla ulosottomainen. Palkan noustua on ulosottosumma sen noin 900 euroa (opintolaina+ kulutusluotto). Eli maksetaan kolmannes palkasta velkoja).


Yhteensä: 1611 euroa (+50 e)

Yhteenlaskettuna budjetti siis: 2500 euroa. Tällä summalla katetaan peruseläminen ja perustarpeet.

Palkkaa tulee noin 2700 euroa /kk (vähän toki vaihtelee, mutta tämä on se perustaso). Viimeiset 200e siis:

Nordnet 50 euroa (ei muutosta. Nyt pitää maksaa ensin kulutusluotto pois ennen kun rahaa mihinkään muuhun syytää. Ihan sama, olisiko se "fiksua". Mun mielestä fiksua on tulla velattomaksi)

Säästö 50 euroa (kohde voi vaihdella, mutta johonkin säästökohteeseen.)

Joustovyötärökuminauha 100 e. Eli summa vähän voi vaihdella riippuen lisistä ja verokortista yms. Tämä voidaan käyttää hömpötyksiin (esim 17 e taidan laittaa tästä äänikirjapalveluun, kun ei sitä hyvällä tahdollakaan taida voida pakolliseksi laskuksi luetella) tai jos tiedossa on joku esiin noussut tarve (valitettavan usein on) tai esimerkiksi lainan maksamiseen jonkun "kivan" rajapyykin yli.

Tämä budjetti siis pitää nyt, kun peruspuskuri, eläintili, laskutili ja asuntotili on turvallisella tasolla. Onneksi tuli lomaraha, joka korjasi tosi hyvin kevään rahakaivon pohjatonta imua. Muutokset mahdollisia, riippuen miten elämä käy.

Ps. Olisin voinut oikeasti seotakin tämän asian kanssa taas. Kun avasin töihin liittyen Excelin, niin löysin sieltä valmiin budjettipohjan. Siihen  olisi saanut kulumaan tuntikaupalla aikaa, kun olisi viilannut oikein huolella budjetin. Ja olisi voinut sentilleen seurata, että mihin raha on mennyt. Sellainen nyhveröinti varmasti olisi nostanut stressitason korkealle. Sitäpaitsi rakastan sitä paperille kirjaamista, suunnittelua ja allekkain laskutoimituksia. Sellaista kirjoituksen sekamelskaa, jota ei jälkikäteen voi enää uusiksi ymmärtää. Se on kiva aina ennen palkkapäivää,  vaikka olisikin tulossa normipalkka eikä vaatisi sitä laskemista.

Nyt tein tämän budjettiruukkauksen aika rennosti. Se alle 10t summa oli joku iso henkinen kynnys. Tuskin tulen yhtä hienoa rajaa ylittämään enää. Seuraava "kynnys" on 7500e, jolloin ollaan puolessa välissä kulutusluoton maksua. Ja sittenhän tulee kokonaisvelka alle 10t jne. Kyllä se pienenee. Vuoden päästä voisi jo seurailla ihan nettovarallisuutta ja miettiä, että miten rahan kanssa pitäisi käyttäytyä, jotta tulevaisuudessa haaveet tavallisesta elämästä pienillä arjen luksuksilla ja haaveilla olisi toteutettavissa. 

Naureskelin itsekseni sitä, että maksan kovasti velkoja ja mietin puskurin rakentamista, jotta uskaltaisin hypätä asunnottomaksi vailla vakituista osoitetta. Ja mahdollisesti töissä joko helpompaan duuniin tai vähemmille tunneille. Eikö yleensä asia ole toisin päin. Haha. No, enpä koskaan ole kauheasti järjellä haaveitani miettinyt, saati seurannut kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miten elämää pitäisi elää, jotta se on "hyvä ja onnistunut ". Jos aikanaan olisin uskonut keskiluokkaisia ja nyt eläkeiässä olevia vanhempiani olisin varmasti välttänyt muutamat töyssyt, mutta olisin jumissa elämässä jota en koskaan olisi halunnut.

05 heinäkuuta 2022

Unelmia ja kotitoimistohommia!

Nyt luvassa henkistä pohdintaa, eli skippaa teksti, jos ihan vaan tiukka valuutta kiinnostelee. Lisäksi teksti on pitkä kuin nälkävuosi. Huhhuh. Että ei haittaa, jos ei jaksa lukea. Hyvä että sen jaksoi pohtia, saati kirjoittaa. Stressaajan aivot kuitenkin napsahtivat seuraavaan asentoon!

Rahat piti jättää kesältä pohtimatta ja sen suoritusstressausvaihteen päästinkin vapaalle. Money comes, money goes. It's just numbers! Töissä on hieman vapaampaa (ihanaa), niin ajatuksille on avautunut mahdollisuus kulkea. Ja nyt tätä ensimmäistä kertaa kirjoittaa minä, ihan inhimillinen, huumorintajuinen ja rento tyyppi. Ei ääriinsä viritetty virtahevon häntä, joka on valmis sprinkleröimään stressikakkaa ympäriinsä.

Mitä siis olen tehnyt? No, lukenut blogeja ja miettinyt mitä muuta elämä voisi olla kun kohtalaisen tiukkaa rahakuria, palkkapäivästä palkkapäivän elämistä ja kaiken energian rahalle antamista. Tein jotain, mitä en oikeasti ole onnistunut tai uskaltanut tehdä pitkään aikaan. Unelmoin ja suunnittelin parempaa elämää.

En muista että olisin eläessäni elänyt näin "tylsää" elämää kuin nyt. Toki en tästä valita, koska tässä mun just nyt pitäisi olla. Kuitenkin ne seuraavat askeleet nyt pään sisällä kummittelee. Yksi aikakausi on tulossa taas murrokseen ja uusia ovia alkaa näkyä. Tämä rahahässäkkä on yksi, isohko, osa tätä aikakauden loppua.

Nämä on vielä vähän sekavia ajatuksia, joita koetan aina seurata kunnes kärpäsen keskittymiskyvyllä varustettuna tarraan jo seuraavaan leijuvaan ajatukseen ja etenen kuin Tarzan ajatusliaaneilla. Mutta koetetaan tehdä tästä mielen sekamelskasta edes jotenkin ymmärrettävää ulosantia. Sellaista,  että vuoden päästä lukiessa pystyn katsomaan, mitä oikeasti olen miettinyt ja pohtimaan että mitä toteutui ja miten. Se on kaikkein hauskinta, kun huomaa miten se ajatuksen pätkä toteutuu elämässä ihan eripäin kuin sitä tässä vaiheessa osaa edes ajatella. Niinpä näitä ajatuslankoja:

1. Luin "kateellisena" muiden säästöjuttuja. En siis oikeasti kateellisena, mutta kuitenkin harmittelin rähmällään olevaa talouttani. Toki siis monella oli vastaava tilanne kuin minulla ja olivat ottaneet strategiakseen maksaa velkoja kohtuullisesti, säästää ja kuluttaa (kyllä, samanaikaisesti. Liian monimutkaista matikkaa itselleni). Minä en pääse ihastelemaan sijoituksiin työntämiäni rahoja tai puskurin kasvua, kun raha menee lainoihin. Numeroiden pieneneminen ei anna niin suurta tyydytystä kuin numeroiden kasvaminen. Päätin kuitenkin pohtia asiaa toiselta kannalta. Eli siltä, että velkojen maksaminen on säästöä. Pikaisella laskulla totesin, että käytän (Asuntolaina, opintolaina ja kulutusluotto) maksuun 56-60% nettotuloista = 1564 e/kk. Ja kun katson sitä noin, niin tuntuu aika hienolta. Toihan on älytön summa. Ja vuoden päästä toi summa on mahdollista miettiä uusiksi. Tai siis noin puolet tuosta tulee "vapaaksi" rahaksi, kun kulutusluotto loppuu. Pärjään siis oikeasti tosi hyvin. Hyvä minä. Jeejee!

2. No, mihin rahaa sitten pitäisi käyttää. Luin niitä muiden tekemiä blogitekstejä, joita olin jo kerran lukenut. Sieltä paistoi enemmän tai vähemmän sanoma, mitä en ollut osannut ehkä aikaisemmin lukea: kaikki säästöt ja rahan keräämiset ei ole tuoneet ihmisille onnea. Riippumatta niistä summista, mitä oli salkuissa ym tai kuinka raivopäisesti velkoja oli maksanut. Kellään ei koskaan ollut tarpeeksi rahaa ollakseen onnellinen. Ja niin kauan kun elämää katsoi rahan kautta, siitä oli aina pula.

Aika vähän ihan sijoitusblogeja olen lukenut, kun se tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Enkä oikeastaan halua siihen maailmaan ehkä upotakaan. Joku sijoitusbloggaaja tajusi, että rahan perässä juokseminen aiheutti masennuksen. Ymmärrän täysin tuon tilanteen. Noin 10 vuotta sitten tein töitä, joissa oli hemmetinmoinen palkka ja koko ajan piti saavuttaa enemmän. Eikä siinä mitään, olen onnellinen että sai  kokea kaiken mitä koin. Kuitenkin loppujen lopuksi kiipeäminen korkeammalle tavoitteelle ei enää palkinnut. Siellä oli vastassa vain tyhjyys, vaikka oletti olevan palkinto ja onnellisuus. Sellaiseen elämään en ole valmis enää palaamaan. Tunnistan sen mahdollisuuden tässä rahan perässä juoksemisessa,  saavutuksen päällä on vain tyhjää.

Summa summarum: mitä se stressitön palkkapäivä tarkoittaa? Vaikka velan päättymiseen on aikaa vielä yli vuosi, niin nyt tekemillä päätöksillä on iso vaikutus siihen, että missä seison silloin kun tuo omituinen  vapaus alkaa. Nautin niistä teksteistä blogeissa, missä havahduttiin siihen, että raha ei tuo onnea. Se, että mikä tuo onnea, onkin sitten toinen kysymys.

3. Onnellisuus. Sellainen luonnollinen onnellisuus on vähän kadoksissa. Sen huomasin vasta, kun mieli antoi mahdollisuuden unelmoida ja pohtia muutakin kuin töitä ja rahaa. En toki ollut ainoa, kun blogeja luki. Sielläkin ihan samanmoisia virtahevon häntiä huiskutteli lainoja stressipäissään pois. Ainakin siihen asti, kunnes löytyi jotain muuta ja raha menetti ykköaseman kirjoituksissa, jonka jälkeen blogit yleensä sammuivat. 

Naisbloggareiden (ainakin kolmen) polku johti haikaran käyntiin. Onnellisuus kasvoi, vaikka taloudellinen tilanne otti takapakkia. Elämään oli tullut raha-asioiden hoidon myötä järjestystä ja se käärö toi lopulta sitä haluttua oikeaa sisältöä. Oikeasti hymyilin, kun kaikkien niiden haasteiden ja itkujen jälkeen ihmiset löysivät paikkansa.

Itselle paikanlöytäminen on vielä todella puolitiessä. Tiedän, mitä en halua. Ehkä se on jo alku. Toivon, että tällaisena erakkonakin onnistuisin löytämään oman paikkani elämässä ja siten oman itseni olemassa olon tarkoituksen. Joskus huvikseen mietin esimerkiksi 5 sukupolven taakse, että kuinka monen ihmisen on täytynyt lisääntyä, jotta meikäläinen on syntynyt. Ja nyt minä täällä kuihdutan tämän sukupuun oksan kuoliaaksi piereskelemällä sohvalla ja miettimässä mitä sitä elämällään tekisi.

Kaikkeen tällaisen eksistentiaalisen kriisin kysymyksiin ei ole vastausta, mutta pienemmistä yksinkertaisista asioista voi aloittaa. Niistä seuraavat on lähitulevaisuuden parantavia ajatuksia.

4. Vapaa työ. Tämä on tärkeimpiä asioita mitä keksin itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Työ on kuitenkin 30% elämästä ja haluan sen olevan hyvää ja tarkoituksenmukaista. Ja siis pidän työnteosta. En ehkä loputtomiin 100% tunneilla, mutta se on sitä mitä toivottavasti kykenen rahalla (palkalla tai/ ja hyvällä ennakkobudjetoinnilla) ratkomaan: vähentää työtunteja ja stressiä. Haluan, että työnteko onnistuu missä vaan ja vapaammin milloin vain. Tällä hetkellä toimistolla pitää mahdollisesti mennä määrättynä tai sovittuna aikana. Toki siis ehkä kerran kuussa tms ja silloinkin voi keksiä hyviä syitä luistaa käynnistä. Kuitenkin sekin sitoo ja vaikuttaa elämään. Vaikka siis oikeasti on todella paljon parempi kuin ennen virusta. Silver lining pandemiassa.

Tämän hetken työ tuntuu vieläkin rankemmalta varmasti siksi, että en koe olevani ihan omassa työssäni. Raskas asiantuntijatehtävä ja pieni vika motivaatiossa. Ei hyvä. Mutta onneksi tilanteen korjaamiseen on annettu jo avaimet:

5. Olen päässyt työnantajan järjestämään lisäkoulutukseen, joka tulee kestämään ensi kevääseen. Sen avulla saan ehdottoman tärkeää työkokemusta ja koulutusta eri aiheesta, missä nyt teen töitä, vaikka aihe nykyistä tehtävää liippaakin.

Luulen, että vuoden vielä pärjään tässä pestissä, kun on tuo porkkana. Nyt minulla on miljoonan dollarin paikka tehdä itse koulutus hyvin ja osoittaa oma ammattitaito. Vuoden päästä voisi päästä toisella nimikkeellä tekemään tätä itseäni aina kiinnostanutta asiantuntijatehtävää, mutta johon ei aiemmin ollut järkevää ja kannattavaa mahdollisuutta. Sitä kun tekisi vuoden tai kaksi, niin olisi kuumaakin kuumempi työtekijä työmarkkinoilla. Tämä olisi tavoitetila sinänsä, että kykenisin valitsemaan työaikani ja myös työpaikkani esim juuri joustavan etätyön kantilta ja haluamillani tunneilla. Eikä siis nykyisestä firmasta tarvitsisi välttämättä lähteä. Kyllä siinä haastetta riittäisi pitkään. 

Tämän vuoksi siis muutoksia pitää alkaa tehdä nyt, jotta vuoden päästä on parhaat mahdolliset lähtökohdat uuteen elämään. Lisäksi tuohon koulutukseen on olemassa maisteritutkinto, jota voisi ensi keväänä miettiä, että jaksaako hakea. Tai siis tarvitseeko. Tällä alalla työkokemus ja näytöt ovat tärkeitä, ei niinkään paperi. Mutta en sulje pois aikuiskoulutustuella esim puolen vuoden "sapattivapaata". Siltä se pelkkä koulu tuntuisi. Ilman ylimääräistä velkaa tuokin olisi taloudellisesti mahdollista.

6. Yksi mieleenpalaava unelma on retkeilyauto ja siinä ainakin osittain asuminen. Puskaparkeerauksilla kesä (aurinkopaneelit tuottaa sähkön) ja talveksi piuhaan. Eli en todellakaan miksikään karavaanariksi karavaanariparkkiin vaan keskelle luontoa itsekseen. 

Suomen lisäksi haluaisin matkustaa pitkin Eurooppaa juurikin autolla ja autossa eläen. Olen elämässäni matkustanut todella paljon, pääasiassa töihin liittyen, mutta vaikka pari päivää olisi ollut aikaa olla kohteessa, niin en ole saanut siitä mitään irti. En ymmärrä kaupunkeja tai niiden nähtävyyksiä. Ymmärrän enemmin luontoa ja paikallisten ihmisten kanssa vietettyä paikallista elämää. Esimerkiksi olen ajanut paljon Kroatian ja Bosnia-Herzegovinan alueella. Upeaa vuoristoa, mutta siis ajanut siitä läpi, jotta pääsisimme "perille". Minä olisin mieluusti jäänyt sinne vuorille nauttimaan luonnosta. 

Lisäksi ehdottomasti kiinnostaisi retkeilyautoilun lisäksi tai sijasta elää muutama kuukausi jossain vuokravillassa Etelä-Euroopassa. Vuosittain voisi vaihtaa maata ja paikkaa. Siis ei missään suomalaisten keskellä Aurinkorannoilla, vaan jossain hiljaisessa maisemassa ja omassa rauhassa 

Tämä on vain unelma toistaiseksi, joka toteutuu sitten siinä muodossa kun toteutuu ja milloin toteutuu. En edes tiedä, mitä verottaja tällaisesta monen kuun "vailla vakituista asuntoa" menosta tai useamman kuun eri maassa asumisesta tykkäisi tai miten missäkin maassa saa puskaparkkeerata. 

Vanhin koira on elämänsä kulkenut kanssani missä itse olen ollut. Heti 9 viikon ikäksenä. Hänellä on suunnaton luotto omistajaansa ja aina vaan katsoo minua ja toteaa, että "ihan mihin vaan, kunhan ollaan yhdessä". Kuitenkin hän on jo vanha ja nilvelrikkoinen. Täällä nykyisessä kodissa, joka on todella rauhallisessa paikassa, koko koiran olemus on rentoutunut ja hän hymyilee pihalla kulkiessaan. Tänään pällisteltiin pitkä pätkä tiellä olevaa siiliä. Lopulta siili jatkoi omaa matkaansa ja me omaamme. Vanhus on ollut aina minua varten ja näin ollen koen, että olen velkaa hänelle loppuelämän onnellisuuden. Eli ennen kun mitään yllä olevaa matkailuhaavetta toteutan, niin asun ja olen tässä kunnes on aika päästää tuosta uskollisesti palvelleesta parhaasta ystävästä. Uskoisin, että ei tässä montaa vuotta mennä. Tietenkin toivon mahdollisimman pitkää aikaa, eihän sitä parhaasta ystävästä halua luopua.

7. Konkretiaa kuitenkin voin toteuttaa. Ensi kesänä rahaa pitäisi jäädä velkojen maksun jälkeen ja voitaisiin oikeasti tehdä jotain reissua ja puuhaa. Näin ollen ensi kesäksi vuokraan retkeilyauton viikoksi ja kokeilen että onko minulla yhtään realistinen kuva elämästä tienpäällä. Siihen varmasti myös tuo  vanhus lähtee mielellään mukaan. Mennään vaan sen ehdoilla. Pysytään Suomessa ja tehdään luontoretkeilyä.

Tuo on kiva konkreettinen suunnitelma. Kokonaisuudessaan haluan parantaa elämänlaatuani. Se, että tuleeko se tarvitsemaan mitenkä sitä rahaa, jää nähtäväksi. Joten:

8. Ilon ja merkityksen löytäminen lopulle ajalle kulutusluoton maksuun. Toki tämä blogi on tarkoitettu lähinnä vaan rahan ympärillä olemiseen, mutta eipä siitä haittaakaan ole, jos hitusen koettaa tuoda kirjoituksiin inhimillisyyttä ja sitä ihan oikeaa elämää. Olisi se surullista, jos seuraava(kin) elämän vuosi menisi jotain niinkin toissijaista asiaa stressaten ja jatkuvasti miettien kuin raha. Mulla on tässä opittavaa.

Sellainen Tarzanin liaanirata tällä kertaa. Here we go!

Velka vähenee ja fiilis paranee... eiku, ei?!?

Mieli on mielenkiintoinen juttu. Olen omalta kohdalta todennut, että huolen määrä on usein vakio, oli sitten se huoli sitä että onko tukka h...