Hitusen meni tämän asian kanssa yli. Mulla on tapana, että stressissä, joka johtuu siitä, että ei kykenekään ehkä hallita kaikkea, johtaa oravanpyörään, sillä mitä enemmän stressaa, sitä enemmän haluaa hallita. Näin ollen tavoitteeni heitti meikäläisen just toiseen suuntaan mihin halusin. Eli en päässyt stressittömyyteen, vaan ihan älyvapaaseen stressiin.
Stressasin, että jos olenkin laskenut jotain väärin ja raha-asiat menee ihan sketuralleen, jos nyt muutan asioita. Ns. budjetiton budjetti kun ennen toimi kuitenkin ja tulin toimeen. Ja ajattelin, että jostain kahdeksasta eri lainasta ja parinkymmenen tuhannen ulosotosta (samanaikaisesti) olen kuitenkim vanhalla tavalla selvinnyt siihen, että on varaa ostaa ruokaa, tankata auto ja pitää koti lämpimänä koko kuukausi, niin onko järkeä lähteä sähläämään. Heräsin parina yönä kahdelta ja valvoin neljään. Muokkasin kauppatilausta puoli neljältä aamuyöstä. Suunnittelin asuntolainan maksusuunnitelmaa. Siinä kun 14 vuoden päästä loppuu korkoturva. Että miten siitä selviän, kun korot nyt nousee. Kykenin tunnistamaan oman älyttömyyteni, mutta en osannut sitä lopettaa.
Kuitenkin selvisin. Rahaa on nyt palkkapäivänä käytetty runsaasti, mutta suunnitellusti, ja loput on suunnitelluilla tileillä. Tilasin kuukauden ruoat ja ne on nätisti laitettu omille paikoilleen. Uskon, että loppukuusta tarvitsen alle 40 euroa rahaa ruokaan (ja välttämättömiin kuten pyykinpesuaine, vessapaperi ja shampoo). Eläintarhan ruoat ja namit on melko hyvin koko kuukaudeksi. Melkoinen shoppailuralli sitä tuli tehtyä. Mutta nyt olen tyytyväinen. Nyt kaikki tuntuu olevan kunnossa.
Tämä kuukausi menee harjoitteluun. Näen sen, että miten hyvin ruokatilaus osui kohdalleen, eli mitä tuli ostettua liikaa ja mitä liian vähän. Lista on onneksi tallessa, jotta ensi kuussa ei tarvitse laskea uusiksi tarvikkeiden kulutusta, vaan vähän vain fiksailla.
Nyt kun asiat on tässä mallissa, niin hieman jo ihmettelen, että oliko nyt todellakin järkeä tällä tavalla stressata. No, ainahan se uusi luo stressiä. Positiivisena puolena voin sanoa, että talouden laittaminen kohdilleen on silti paras päätös omassa elämässä. Ihan kuin olisi joku oman elämän Black friday: saan kaiken, mutta usean kymmenen prosentin alennuksella. Kun vertaa ensimmäiseen blogikirjoitukseen, että haluan 10k euroa taloutta plussalle tänä vuonna. Nyt kolmen kk kohdalla tavoitteesta on täyttynyt 4850 euroa. Lisäksi sisäisesti olin ajatellut ruoka, bensa ja eläintarhan kulujen olevan sitä, miten ne nyt on suunniteltu. Silti nyt jää paljon enemmän käteen. Että mitä tapahtui, miten voi saada samalla enemmän, kun vaan kiinnittää siihen huomion? Luulin olevani hyvä matematiikassa, mutta nähtävästi oma ajatus voi heittää todella pahasti. Eli mielestäni ihan oikeasti pohdin, että 10k on ihan älyttömän hyvin, jos sen teen.
Lopettelen tämän hassuun aivojen toimintaan. Onkohan muita, jotka tunnistavat tämän? On hirveän vaikea laittaa rahaa lainan ekstramaksuun. Se, että sen ennakolta laittaa automaattimaksatukseen, helpottaa aika paljon. Silti tekisi mieli vaan vähentää sitä summaa ja siirtää se puskuriin oleilemaan. Eli jotenkin haluaa olla veloissaan. Onko sekin vain tottumiskysymys? Että ihminen sopeutuu kaikkeen ja mä olen sopeutunut olemaan enemmän tai vähemmän painavan velkataakan alla ja se pelottaa päästää irti.
Isona apuna on olleet muut blogit, jotka olen löytänyt. Siellä ihmisillä on ollut erinäisiä syitä velkaantua. Tunnistan itseni täysin siitä tilanteesta, että kaikki raha menisi elämään. Ja on se olo, että ehdottomasti tarvitsee koko palkan ja mielellään sopivin väliajoin palkankorotuksen, jotta pärjää. Kuitenkin olen lukenut erilaisia tarinoita siitä, että kun esim ulosotto alkaa, niin yllättäen se samanlainen (ehkä hitusen kiristetty, mutta silti elämän arvoinen) elämä jatkuu sillä pienemmällä rahalla. Eihän tätä minun elämää nyt voi verrata ulosottoon, mutta silti. Muuten, kun että muistan tilanteen jotenkin helpottaneen, kun velkoja alkoi mennä ulosottoon. Että ulosotto nosti minut aikanaan aika pimeästä paikasta pois. Että nyt mulla se vaatii itsekuria, että pidän itseäni "ulosotossa" (koska oikeaan siihen ruljanssiin ei oma mielenterveys tai muukaan terveys enää taipuisi) ja maksan kaiken irtoavan lyhentääkseni lainaa nyt kun euribor ei vielä ole räjähtänyt pilviin. Ja sitten saan sen kirkkauden ja autuuden, kun voi olla velkavapaa ja suunnittelee hyvin rahallista elämää eteenpäin. Eikä vain selviä niistä asioista, joita ei vaan viitsinyt miettiä.