Velkahaaste 2/22

Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22

3. Kulutusluotto alle 7500 euroa Q3/22.

4. Velkasumma alle 8500 euroa Q4/22 aikana.

5. Velkasumma alle 6000 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Puolet jäljellä olevasta opintolainasta maksettu Q3/23

8. Kaikki velka maksettu Q4/23 mennessä.

Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.

2/22 (Huhtikuu 22):

Opintolaina 3802,64 e (-49,31e)

Kulutusluotto 11649,65 e (-590e)

Keittiökalusteet 210 e (-210e)

Ylimääräiset suoritukset kuukauden aikana velkaan 86,77 e + 85,03 e huhtikuun palkasta (summa edelliskuun kulutusluoton kulut). Edelliskuun kulujen maksua en laske balanssiin, koska taas kuun puolessavälissä korot kirjautuu velalle. Näin todellinen velan määrä pysyy paremmin selvillä.

Yhteensä 15662,28 e (-867,31e)

Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q2-Q1/23

2022

Q2 Yhteensä vielä 210 e. Suoritetaan toukokuussa loppuun. Eli 210 e/kk x1.

Q3 Kulutusluoton velkasumma huhtikuun laskun jälkeen 11649,65 e, joten 4150,65 e / 5kk. Joka tekee 830,13 e/kk lyhennystä.

Q4 Kokokaisvelkasumma huhtikuun laskun jälkeen 15662,28 e, joten 7163,28 e/ 8 kk. Joka tekee 895,41 e/ kk lyhennystä.

2023

Q1 Velkasumma huhtikuun lopulla 15662,28 e, joten 9663,65 e/ 11 kk. Joka tekee 878,51 e/ kk lyhennystä.

Mielenrauhaa

Aivomyrsky on laantunut ja olen jotenkin päässyt pääni sisällä ymmärryksen tilaan. Olen elänyt pääasiassa menoitta. Ainakin ilman päivittäisiä menoja. Kuitenkin tein stressiä poistavan teon. Ostin koirille ruokapussin. Ostan aina kuukauden koiranruoat kerralla. Kuitenkin heikko kohta on aina kuukauden vaihde, kun silloin ruokaa ei enää ole kuin päiväksi. Tässä kun on pankkien toimintoihin hyökätty ja varmasti tulee vain yltymään, niin näen sen riskiksi. Itseasiassa jo muutaman kuun olen aina ruokapussin tyhjentymistä jännitellyt. Vanhus kun ei kykene syömään kuin vain tiettyä ruokaa. En halua että oman toiminnan takia vanhuksella menee maha vesiripulille ja/ tai korvat mönhnii. Nyt sitten olen aina vähintään puolen kuun verran koirien ruoassa edellä. Tämä toi mielenrauhaa.

Myös omat ruokavarastot kestää nyt vähintään viikon. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta en mitenkään saanut kaikkia kuulle ostettuja ruokia syötyä. Vähensin siis nähtävästi oleellisesti myös kulutusta. Jee. Ensimmäisen kerran varmaan ikinä en ole jo viikkoa etukäteen odottanut ja laskenut palkkapäivää kuin kuuta nousevaa. Nyt se on tulossa perjantaina ja toki olen siihen laskelman tehnyt, mutta kohtaan päivän rauhallisen rennosti. Ihan kun sillä ei olisi väliä. Mikään ei ala uudestaan tyhjästä palkkapäivänä, vaan on enemminkin jatkuvuutta.

Ruokakauppatilauksen haen toki perjantai-iltana. Olen laittanut ruokaa aina sunnuntaisin, niin siksi pitää hakea nyt arkena. Olen tehnyt muutoksia ruokalistaan ja sen pitäisi olla nyt entistä kattavampi koko kuukaudeksi. Maitotuotteiden käytön lopettaminen helpotti. Samoin kuin pakastemustikoiden ottaminen banaanin tilalle. Täytyy sanoa, että paras tapa justeerata omaa kulutustaan siis ainakin ruoan osalta on tehdä koko kuun lista ja tilata ne kerralla. Asiat, jotka luulin itselleni olevan pahimmat rahareiät, niin eivät niitä olekaan. Eli kun tilaus keräyspalkkioineen alkoi ylittää 160e lähdin katsomaan mistä voisi säästää. Ne säästöt löytyi lopulta ihan muualta kuin luulin. Ja pienellä turnauksella sai 10 euroa helposti pois. Kuitenkin noin 40e/ vk on hyvä summa. Vielä jos taas ainakin pari viikkoa menee noin nollamenoilla. Ei sitä enempää tarvi kiristää.

Odotan melkeinpä innolla uutta kuukautta. Ensimmäinen kuukausi oli kulttuurin muutos ja siitä jäi paljon hyvää. Ja lisäksi kourallinen oppeja. Joka tapauksessa kuusta tulee helpompi, kun maksan suunnitelman mukaan edelliskuun määrän kuluja jo huomenna velkaan ekstrana. Näin ollen voin hyvillä mielin rellestää niillä rahoilla mitä on tilillä. Eli ei niin tiukkaa miettimistä vaan ainoastaan toimeentuloa niillä numeroilla mitä on jäljellä. 

Muutenkin osasin katsoa hieman isommalla perspektiivillä kuvaa. Että ei maailma kaadu, vaikka joskus ei saisi sitä suunniteltua summaa maksettua. Kulutusluoton minimi on 260e, eli ilman mitään kikkailujakin jää käytettäväksi enemmän rahaa. Tähän havahduin kunnolla, kun kilpailutin lainat. Oikeastaan vain Anyfin (ei yhteistyötä, vaan vain kokemus) olisi laskenut kuluja. Kuitenkin se heidän palvelu oli niin omituinen, että en siihen lähtenyt. Mistään ei saanut kunnolla tietoa, että mitä tässä ollaan sopimassa. Tällä hetkellä myös muut firmat pommittaa viestein ja soitoin, että ota meidän laina. Yök. Toivottavasti ikinä ei tarvitse enää ottaa. Toiset tekee kovaa bisnestä heikoimpien ihmisten kustannuksella. Rikkaat rikastuu ja velallisten ahdinko kasvaa. Jotain rajaa pitäisi olla siinä, kenelle velkaa annetaan.

Katse siis tällä hetkellä kohti velattomuutta. Tein suunnitelman, että lisään kesän aikana ekstrarahaa eläintilille (kattaisi esim lääkärikäynnin tarvittaessa) ja laskutilille (hätäpäivävara). Tämän lisäksi tietenkin puskurin korjaus. Tuon jälkeen kaikki liikenevä summa velan lyhennykseen. Siihen tarvitsen vielä aktiivista päättämistä. On niin omituisesti päässä pinttymä, että rahaa pitäisi jäädä hirveästi säästöön. Tosiasia on kuitenkin, että jos nyt makuutan rahoja tilillä, niin aivoihin ilmestyy rahareikiä, jonka tilkkeeksi ne ylimääräiset menee. Ja kuukauden päästä en kykene enää niitä aukkoja löytämään. Puff, häviävät, ihan kuin niitä rahoja tai kulutuskohteita ei olisi koskaan ollutkaan. Niinpä parasta on kiinnittää huomio kokinaissuunnitelmaan ja pysyä siinä:

1. Maksa huonot velat pois (tässä selkeä suunnitelma, joka toteutuksessa)

2. Kerää turvallinen määrä varoja sekä plussaamalla puskurit, sijoittamalla ja maksamalla asuntolainaa vähän vauhdikkaammin pois (kokonaan ei tarvitse sitä tässä vaiheessa maksaa).

3. Opettele koko ajan downshiftaamaan, eli löytämään sellainen elintaso, jossa on onnellinen.

4. Kun tasapaino on löytynyt ja varoja on tarpeeksi, rupea tekemään mitä haluat. Oli se sitten jotain matalapalkkaista työtä, yrittäjyyttä tai lyhennettyä työviikkoa.

Kaiken neljän kohdan saavuttamiseen menee varmasti 5-10 vuotta. Jos ottaisi tavoitteeksi ennen 2030-luvun alkua, niin olisi hyvä. Muutokset ajatuksiin toki sallittu. Niinhän niille parhaille suunnitelmille yleensä käy. Niitä hiotaan hyvästä loistaviksi. Ja siihen asti... No niin, muistetaan silti elää sitä elämää.

Viikkobudjetti 29,45e, o-ou!

No nyt sitten repesi ja huolella. Kävelin kauppaan ja päästin kaiken kahden viikon patouman irti ja järkyttävä shoppingspree. Siltä se ainakin tuntui. Ehkä puolustukseksi voin sanoa, että 20 euroa tuosta summasta oli ns. ylimääräistä rahaa kun möin tavaraa ja 7 euroa meni eläinten tililtä (kahden euron ostos ei ollut suunniteltu, mutta pääsiäisen kunniaksi koirat sai isommat luut). 

Sitten vielä kun tässä rippituolissa istutaan, niin kerrottakoon, että otin koirat autoon, ajoin 20 km päähän, jossa pääsi mukavalle vajaan kahden tunnin lenkille. Koko luminen talvi ollaan jouduttu kiertää vain kahdessa metsässä (ainoat paikat lähistöllä), jossa on kävellyt polut, mutta ei hiihtolatuja. Ei kaduta ollenkaan, että klo seitsemän aikaan pääsiäissunnuntaina lähdettiin kuuntelemaan linnunlaulua ja haistelemaan kevään tuoksuja. Aivan mahtavaa.

Huh. Siinä varmastikin pahimmat rahallisest synnit, onneksi muista ei tarvitse kirjoittaa. Näitä syntejä on hyvä Aino-jäätelön äärestä huudella. Koin sen ansainneeni, kun olen niin paljon uurastanut. Vaikka todellisuudessa en ole mitään uurastanut, olen vain elänyt. Olkoon siis jäätelökin oikeasti vain elämää. Oli neljän euron arvoista. Nyt on taas jäätelönhalu tyydytetty puoleksi vuodeksi.

Mutta mutta. Let's face it. Niin tyypillinen aloitus kun tyypillinen aloitus voi olla. Vaikka kuinka olin olevinani tilanteen päällä suunnitelmien ja laskelmien kanssa, niin eipä sitä oltukaan. Ei yllätä. Mutta yllättää silti. Miksi sitä pitää olla urpo,  ennen kun huljahtaa toivottavasti jonnekin sinne kultaiselle keskitielle. Tai vaikka luikahtaa sivupolulle, niin se silti olisi se polku, mihin pitääkin mennä. Nyt kun tuntuu, että sitä pyörii kuin puolukka... tyhjässä säästöpossussa. Ehkä on hyvä nyt vähän häröillä kuin sitten kun velat on maksettu, ja olisi kahdessa kuussa taas uudelleen veloissa, kun vähän isommasti lähtisi lapasesta. Nyt 29 euroa ei ehkä ole maailmanloppu. Enemmin maailmanloppu on se, että pidän sitä maailmanloppuna.

No, mutta lähdetääns perkaamaan tätä rahallista jumaltenkeinua. Ensimmäinen kuu on tulossa kohta loppuun (tai siis ainakin rahallisesti, kun suunnitelmia rahan käyttöön ei enää ole. Tänään viimeinen kauppakierros. Rahat on käytetty ja loput siirretty korteilta pois. Tehokas tapa välttää niitä wants- ostoksia. Jos jotain haluaa, niin siitäpä vaan sitten kaivelemaan kolikkoboksia ja maksamaan viiden sentin kolikoilla). Tässä nyt oppeja seuraavaan kuuhun.

1. Kun olen ottanut tavoitteeksi maksaa ylimääräisenä summana siitä 2400 budjetin sisältä kulutusluoton lainan kulut, niin siitä ei tule hevon persettä, jos koetan maksaa sitä kuukauden aikana. Eli nyt olen jotenkin koko ajan miettimässä, että paljonko tämän viikon budjetista pitäisi saada laitettua lainan maksuun. Äärimmäisen raskasta. Niinpä otan seuraavina kuina aina edellisen kuukauden kulut (korko ja kulut) ja maksan sen summan pois kuun alussa. Eli tämä summa menee ruoasta ja bensasta. Loppuraha saa sitten mennä kokonaan elämiseen tai ei mene. Sillä ei ole väliä. Ensi kuussa pitää maksaa 85,03e (järkyttävä summa heittää ihan turhaan. Elämä oli paljon helpompaa, kun ei ajatellut mitään kuluja ja korkoja syvemmin. Mutta kai tästä selviytymisen kaipuusta pitää joku hinta maksaa).

2. Eniten päänvaivaa kuukauden kaupassakäynnin aikana aiheutti maitotuotteet. Niitä siis on satunnaiset juusto-ostokset, säännölliset piimäostot koirille ja raejuusto-ostot aamupuuroon. Nämä laukasivat kauppa-ahdistuksen lisäksi ilmastoahdistuksen. Kun kauppakuitit laskevat ilmastovaikutukset, niin punaisella olen tässä kategoriassa. Näinpä päätin vähentää näiden käyttöä. Vaikka koirat ovatkin saaneet Juustoportin vapaanlehmän piimää, niin täytyyhän  se myöntää, ettei tuo silti ole hyvästä lehmien tai ympäristön puolesta. Näinpä koirat saivat osallistua talkoisiin ja syövät nyt ruokansa ilman piimää. Vähän tuijottelivat kuppia ensin, mutta hyvin ruoka upposi. Itselle keksin raejuuston korvikkeeksi maapähkinävoin. Se maistuu hyvältä puurossa. Katsotaan miltä ensikuun ilmastoystävällisyys näyttää. En ole ihan varma, että kuinka hyvä maapähkinä on. Kuitenkin se oli paras maidoton proteiinivaihtoehto, joka ei ole yliprosessoitu, minkä keksin. Koska eihän munaa sentään voi puuroon laittaa. Yöks.

3. Panosta mausteisiin. Jotenkin onnistuin ostamaan nyt tälle kuulle ruokia, jotka maistuvat samalta. Vaikka siis oli monia erilaisia ruokia. Näin ollen olen ennenkin ostanut jotain ekstramaustetta mukaan, jolla saa makuja muutettua, vaikka en ole tätä tarpeeksi hyvin rekisteröinyt. Kuun lopussa on kauppaan uponnut rahaa pääasiassa ruoan maustamiseen. Eli hyvään tarkoitukseen, mutta näitäkin olisi hyvä ennakoida jo kuukauden ruokia ostaessa. Lisäksi tuli todettua, että kana+riisi+ vihannekset on kohtalaisen kuivaa ja mautonta, kun pakkasesta ottaa. Että jotain kastiketta kiitos.

4. Maailman tärkein ja monelle ehkä ainoa tarvittava rahavinkki: kasvata ja rakenna itsellesi puskuri. Itsellä se oli 2000 euroa ja tässä kuussa tuli kaksi ylimääräistä menoa. Toisen tiesin ja se oli halvempi kuin oletin. Eli 200e sijasta meni 110e. Toinen tuli täysin puun takaa 400 euroa. Oli loistavaa, että saattoi rahaa ottaa puskurista, kun tähän se oli tarkoitettu. Myönnän, että vielä 6kk sitten olisin pitkään harkinnut, että maksanko ainakin tuon isomman luotolla pois ja säilytän puskurin turvallisen isona. Älytön ajatus, mutta hei. Mähän nyt oon enemmän tai vähemmän älytön. Nyt onneksi osaan jo hieman rentoutua ja ymmärtää että puskuri välillä kasvaa ja välillä pienenee. Tärkeintä on, että osaa vähän varautua.

No joo. Näin kun rehelliseksi olen itselleni päättänyt ryhtyä, niin myönnän että tuon yllätyslaskun jälkeen painoin lisätöitä enemmän kuin olin suunnitellut. Eli käteen pitäisi tulla ensi kuussa tulla sen verran ns. ylimääräistä,  että saan puskurin taas 2000 euroon. Puhutaan parinkymmenen tunnin ekstrasta. Hullu. Tein sen, mutta jälkikäteen aloin miettiä sitä stressiä mitä tuosta määrästä työtä tuli. Kuitenkin kun muutenkin viime syksy oli tosi rankka ja kevät on ihan älyttömän rankka töissä, ihan normaaleillakin työtunneilla. 

Tuo ylimääräinen työnteko siis vaikutti itselleni menemisen ylikierroksille ja nukahtamisvaikeuksia viikon ajan. Ylimietin raha-asioita. Jäin sellaiseen looppiin, jossa budjetti pyöri vain ympyrää. Ne samat asiat, mitkä olen pyörittänyt monta kertaa. Puhumattakaan sokerinhimosta (onneksi jäätelö loppui). Uskon, että stressaannuin tuosta enemmän kuin siitä, että olisin pari kuukautta huonommalla puskurilla. Siellähän kuitenkin on 1500e. Eli ihan ok, jos se olisi jonkun muun tilillä, mutta  omalla tilillä se on hiiren pieru, joka odottaa kohtalon kostoa.

Erittäin vahvalla yli 10 vuoden urpoilulla voin sanoa, että jos ajatukseksi tulee se, että "lisää rahaa, niin kaikki selviää" niin se ei todellakaan ole se oikea suunta ratkoa mitään. Rahaa saa aina lisää, sehän on vain numeroita, mutta terveys ja elämä on ainutlaatuisia, joita ei pysty rahalla tai millään muulla korjata tai palauttaa. Kai sitä pitää olla ylpeä itsestään, että onnistuin tällaisen ajatuksen ihan itsekseen ketjuttamaan ja kokoamaan ahaa-elämykseksi. Sit vaan pitäisi seuraavan kerran osata toimia toisinpäin. Noooh, ei nyt ehkä päätä pantiksi pistetä, mutta challenge accepted!

Ihan pistää miettimään, että miten tällainen ihan kohtuu fiksu ja tällä hetkellä ainakin näennäisesti elämän hallinnan omaava ihminen voi seilata näin paljon raha-ajatuksissa yhdessä viikossa. Ensin mennään entisajan pakkoköyhyyssimulaatiossa säästäen ja toisessa hetkessä tehdään lähes itsetuhoisesti lisätöitä, jotta saa itseään pois sieltä köyhyydestä, mukamas. Ei tällaista ollut ennen kun aloin miettiä. Ehkä se on totta,  että miettiminen ei sovi mulle.  Mutta annan itselle vielä mahdollisuuden joko oppia tai nolata itseäni enemmän. Ja totuushan on, että olisihan se tyhmää ja turhaa kirjoittaa, jos olisi täydellinen. Tai ainakin tuskin kukaan jaksaisi sellaista lukea.

Viikkobudjetti ja 5 taloustekoa

Kuluvalla viikolla (pe-to, eli palkkapäivästä katsotut viikot) budjettina pyöreä nolla. Jee! Pärjäsin kaapeista löytyvillä. Nyt huomaan kyllä, että ei tämä pitkälle näin voi mennä. Jokaisen pennin katsominen, itsensä kieltäminen ja miettiminen monta kertaa päivässä on raskasta. Kaipaan sitä, että voisin napata kaupasta vaikka kahvin tai vichyn tai lakupatukan mukaan. Tai napata koirat autoon ja körötellä turhanpäiväisesti nyt sulavan luonnon keskelle pitkälle kävelylle. Olenko sitten heikko vai järkevä? Kun en niitä tarvitse, mutta mieli tekee. Ehkä kuitenkaan ei pitäisi vetää ääripäästä toiseen. 

Mikä siis on se kultainen keskitie? Tien päät olen ymmärtänyt ja jokseenkin kokeillut. Toinen pää on käytännössä kaikki kuolemansynnit, joista vahvimmin: Ylpeys/ turhamaisuus, laiskuus, ylensyönti, ahneus ja himo. Toinen ääripää on sitten muutto takaisin maakuoppaan ja koko kesän voikukan lehdillä ja roadkilleillä eläminen. Mikä sitten on ihan ok? Onko ok erilainen sen perusteella tienaisinko 1300e, 3100e vai 5600e?

Isompi summa antaa enemmän vapautta, mutta kyllähän kaikki raha menee, mikä tulee. Ja siihen kannustetaan.  Olen koettanut opiskella sijoittamisesta podcasteja kuuntelemalla ja kyrpee se ajatus siitä raharaharaha asiasta. Kaikki raha pitää "valjastaa hyötykäyttöön" (ärsyttävä sanonta. Toista mitä kaikkialla viljellään on, että "pistä raha tekemään töitä"). Ihmeellinen pankkitilin pakkotyhjennys enemmän tai vähemmän hyödylliseen ennen palkkapäivää, jotta sinne varmasti se uusi palkka mahtuu. Luulen, että vastedes opiskelen tuota sijoittamista ihan itsenäisesti.

Mistä löytäisi sellaista esikuvaa, jossa ei kaivata kamalasti rahaa, varallisuuden eksponentiaalista nousua ja eläkkeelle  35-vuotiaana (myöhäistä mulle, enkä edes halua. Pidän töiden tekemisestä. Ilman niitä olisi aika turha olo), vaan että miten luoda turvallisen pohjan, joka kestää yksinelävän ihmisen omistusasunnossa asuvan kolhut, mutta ei kaipaisi tai tavoittelisi yhtään enempää. Jossain elokuvassa oli loistava lausahdus: "Joo, sulla meni vähän överiksi, mutta ihan vielä normaalin rajoissa". Jos löytäisi nuo rajat itsekin ja osaisi ottaa enemmän tuolla anteeksiantavalla asenteella.

Koen, että omien kulutustottumusten tarkastelu on helpoin suunta lähestyä asiaa. Eli opetella tulemaan onnellisesti toimeen vähemmällä. Rahan ja säästöjen määrä tulkoon sitten perässä, kunhan velat on maksettu. Luin nuukailuvinkkejä ja sitten säästämisvinkkejä. Selkeästi olen enemmän tällainen duunarinuukailija kuin mikään KTM ajatusmaailmassani. Pidän siitä.

Ilokseni huomasin, että isoa osaa säästövinkeistä jo toteutin. Tämän vuoksi listaa vielä enemmän säästettävistä asioista oli yllättävän vaikea koota 5 (yritin aluksi 10, mutta siihen tuli liikaa turhaa shaibaa) kohdan listaksi ja siksi näistä voi puuttua niitä ns. big win säästöjä, koska se on jo elintapani. Lisäksi osa ohjeista, joilla voisi säästää satasia vuodessa ei sovi ajatusmaailmaani. Pihistely esim epäeettisen ja ei-kestävän ruuan tai tavaroiden käytöllä ei pitäisi olla kenenkään listalla.

Lisäksi kirkosta en eroa. En ole pätkääkään uskonnollinen tai usko juuri meidän kirkon oppeihin.  Uskon kuitenkin kaikkien uskontojen pohjimmaisiin ajatuksiin ihmisten auttamisesta ja oman paikkansa löytämisessä tässä maailmankaikkeudessa, siis miten luonnon uskonnot näitä asioita pohti ja alkuperäiskansat edelleen näkevät. Sen verran elämä on näyttänyt kaikkia puoliaan. Olen ollut tilanteissa, jolloin koko maailma romahtaa ympäriltä. Ei siis onneksi omani, vaan jonkun muun. Siinä raha-asiat on pieni murhe. Näissä tapauksissa olen nähnyt sen, mitä kirkko tekee. He tulevat luokse ja ovat läsnä. Eivät pelästy tai välttele. Ja pääasiassa jättävät Jeesuksen auton takapenkille odottamaan. Hänet kutsutaan  sisään  vasta, jos hänet halutaan. En todellakaan usko olevani itse immuuni tuollaisille katastrofeille. Ja niin kauan kun kirkolla on toimivin systeemi, niin koen hyväksi tukea heitä kirkollisverolla. Se palvelu mitä he antaa on sellaista, mitä rahalla ei saa. Pankkitilin numerot ei paljon kriiseissä lämmitä. Lämmin käsi ja läsnäolo lämmittää.

Mutta pitkien puheiden jälkeen, tässä lista:

1. Lopetin lounasetujen lataamisen. Se oli aiemmin seitsemän kappaletta. Tuntui, että tuo vain saa minut tuhlaamaan rahaa. Tässä ihan lähellä ei ole mitään, niin ei sitä oikeasti lounaaseen edes käytä. Eli siinä sitten vapautuu rahaa kuukausibudjettiin 50 euroa. Lounaskortti hämää kyllä kuluttamaan. Siis, kun se raha on siellä erillisellä kortilla, jolla ei voi maksaa kuin tietyissä paikoissa, niin se jotenkin huijaa, että ne lounaat on nyt ns ilmaiset tai ainakin tosi halvat. Kuitenkin työnantajan osuus on aika pieni, eli itse siitä oikeasti maksaa suurimman osan. Ja vielä siis se, että kotiruokaa söisi koko viikon yhdellä lounasmaksulla. Mieluummin käyn ravintolassa syömässä kunnon annoksen, riippumatta millä kortilla siellä voi maksaa. Kuitenkin aika harvoin ulkona käyn syömässä.

2. Maksimissaan kerran viikossa kaupasta täydennysostokset (ruoka, taloustarvikkeet). Näin minimoin heräteostokset, joita joka tapauksessa tulee, kun kauppaan menee. En edes kuvittele itselläni olevan sellaista itsekuria, että tätä tämän alun huippua virettä, että ostaa vain ja ainoastaan pakollisen, kykenisin pitkässä juoksussa toteuttaa.

3. Tarkistutin liittymäni, vakuutukset ja sähkösopimuksen. Mitään ei tarvitse toistaiseksi muokata. On hyvät. Olen tehnyt esim sähkösopimuksen erittäin hyvään aikaan, kun vaihdoin kesän lopulla määräaikaiseen sopimukseen, jolloin hinta on vielä hitusen alle 5 senttiä. Puhelin ja netti on hyvät sopimukset. En voi lopettaa kiinteää nettiä, koska tarvitsen työssäni varmasti hyvää nettiyhteyttä. Vakuutukset tulee isolta osalta maksuun OP bonuksista, tässä lisäksi myös neuvoteltu autovakuutukselle parempi hinta.

4. Viime kesänä ensimmäistä kertaa aikuisuudessa ostin pakastimen täyteen marjoja. Ja huom ostin. Tänä vuonna haluan pakastimen täyteen marjoja myös, mutta kerään ne itse. Mansikoita muistan poimineeni itse lapsena ja se oli hauskaa. Siispä tänä vuonna otan loma/ vapaapäivän ja suuntaan mansikkapellolle. Lisäksi omat rasiat mukaan ja kökkimään metsikköön mustikkakerääjän kanssa. Siellä luonnossa kun muutenkin tykkään kulkea. Ja koirat napsii mustikoita ihan jokaisella lenkillä muutenkin, joten heille kanssa mukavaa tekemistä. 

5. Oma ruokabudjetti on 20e/ viikko. Tämä siis se summa, mitä maksimissaan voi käyttää. Tämä ei sisällä/ sisälly siihen alkukuusta ostettuun kuukausiruokaan, eli tulee sen päälle. Sille kuun alussa ostettavalle ruokakassille en ole asettanut ehdotonta maksimia. Toki viimeksi vähän tuunasin sitä halvemmaksi sen jälkeen, kun olin alkuperäiset haluni sinne laittanut. Eli se toimii ihan jees. Tuolla 20 eurolla saa enemmän kuin helposti ostettua tarpeelliset tuotteet jotka isosta tilauksesta uupui syystä tai toisesta. Lisäksi tästä rahasta jää vähän yli sellaiseen arkipäivän luksukseen, kuten karjalanpiirakoihin tai kahvikuppiin (kotona en kahvia keitä, mutta joskus tekee mieli).

Yhteensä noin 100e/kk aikaisempaa elämää miettien. Ja kohtalaisen helposti.

Tulos kyllä yllätti. Summa oli paljon isompi mitä ajattelin. Näitä korostuneesti koetan elämässäni toteuttaa ainakin nyt tämän kulutusluoton maksun ajan. Sen verran ärsyttää ne luoton korot, että se antaa vauhtia ja motivaatiota. Katsotaan jatkotoimenpiteet sitten kun Opintolaina pääsee giljotiinin alle. Nythän siltä vaan revitään nätisti kynsiä irti.

Lohdullista miettiä, että jos tulisi töissä eteen tilanne, että kamelinselkä katkeaisi, niin jopa laskennallisesti pärjäisin pienemmällä palkalla, vaikka haluaisin maksaa suunnitellussa ajassa velkaa pois. Toivottavasti kuitenkin töissäkin menee hyvin. Kohta on kesä ja silloin ainakin on helpompaa. 

En tiedä tuliko nyt mieleen tästä tiukasta budjetista vai mistä, mutta mieli palasi sinne tummimpiin hetkiin. Tai siis flash back, sellaisia ei juurikaan ole ollut. Sellaiseen tilanteeseen kun oikeasti ei ollut ajatustakaan siitä, että voisi joskus veloistaan selvitä ja että joskus tilillä voisi olla rahaa maksaa yllättäviä kuluja. Muistan, että mun pelastusrenkaana ja valonlähteenä toimi yksi laulu ja siitä yksi ainoa lause. Se on Anssi Kelan Nummela ja lause: "Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen". Saa käyttää, muttei ole pakko.

Tuhka tuuleen

Rahat on aikanaan hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Niinpä nyt laitoin tuon menneisyyden myös tuhkana tuuleen. Aloita puhtaalta pöydältä ja muut sananlaskut. Eli siis mitä ihmettä?

No, ei kamalan kauaa ole ollut mahdollista saada suurinta osaa postia kokonaan sähköisenä. Ja, luojan kiitokset en tiedä mutta epäilen,  että esimerkiksi muistutuslaskut tulevat edelleen kiltisti postin mukana kotiin, jotta firmat voivat velottaa siitä paperin tulostuksesta 5 euroa. Niinpä itsellekin on kunnon kasa noita papereita kertynyt.  Ja noista papereista on hankala päästä eroon. Siis niistä, missä näkyy omat henkilötiedot. Ainakin mulle on painotettu, että sellaisia ei saa jättää näkyviin,  kun porukkaa dyykkaa paperiastioissa. Ehkä asiaa on hieman vaikeutettu, kun ne paperilaatikot on nykyisin maan alla, mutta eihän sitä tiedä. Jollain voi olla harrastuksena käydä pari tonnia paperia läpi, jotta löytäisi yhden paperin, josta voisi naapuria urkkia.

No, mutta eksyin asiasta. Olen siis kahden muuton ajan kantanut noita papereita mukanani. Nyt sain aikaiseksi katsottua paperit läpi. Jaottelin ne niihin papereihin, joissa näkyy ja ei näy tietoja. Tiedottomat saa mennä sinne maan alle. Osasta leikkasin vain omat tietoni pois ja samaan paikkaan. Sitten laskut ja muut, missä ei ollut järkeä mitään leikata keräsin yhteen kassiin  ja painoin nuotiopaikalle. Siellä nautin eväät ja katselin kuinka entinen elämä katosi tuhkana taivaantuuliin.

Papereissa oli iso osa ulosottolaitoksen papereita. Sen verran olen jo aiheesta etääntynyt, että esim 8000 euron ulosottoon siirto ei aiheuttanut ahdistusta. Sekin oli vuodelta 2019, eli ei niin kovin kauaa sitten. Olen siis muutamassa vuodessa tehnyt tosi paljon työtä, että olen päässyt tähän pisteeseen, että on käytännössä vain Kulutusluotto jäljellä. Hirveästi oli maksumuistutuksia. Yhdestä samasta kuukausittain toistuvasta maksusta oli kymmeniä muistutuksia. Summat näissä ei olleet mitään suuria, 10-60 euroa. Moni kirje alkoi, että "Maksa välittömästi". Sinne meni, taivaantuuliin. Irti menneisyydestä.

Eniten ajatuksia antoi tiliotteet. Huomioikaa siis, että kaikkein vanhimmat paperit olivat vuodelta 2008. Sitten enenevissä määrin 2010- luvulta. Silloin nuo paperit tulivat pyytämättä ja maksutta kotiin. Hieman katselin ostokäyttäytymistäni. Parhaimmillaan kuukaudessa oli 69 erinäistä tapahtumaa. Näistä muutama yleensä oli plussaa ja muut miinuksia. Päivittäisiä pieniä ostoksia oli kamalasti. Alkossa käyntejä oli useita. Muistelen joskus kaupassa ajatelleeni, että voisikohan olla käymättä kaupassa joka päivä ja voisikohan päivittäinen ruokakauppaan menevä raha määrä olla vähemmän kuin se noin 15 euroa, mikä siihen meni. Naureskelin ja mietin hypoteettisesti, että minkälainen inflaatio pitäisi olla, että pääsisin tuohon lukuun enää. Jos nyt koko päivän ruoat saa alle 6 euroa. 

Elämänhallinta on tuolloin ollut olematonta. Vaikka sitä on kuvitellut, että tottakai olen pärjännyt ja selvinnyt kaikesta, niin tämä kertoi, että olen vain selvinnyt päivästä. Eli ei minkäänlaista uskoa siihen, että on olemassa mitään erilaista tulevaisuutta. On vain sitä samaa harmaata, missä kaikki raha menee alle puolessa kuussa ja loppukuu eletään sillä juuri maksetulla luotolla. Sekin on ihmeellinen asia, kuinka tuollaisessa elämäntilanteessa pitää sitä luotolla jäljellä olevaa määrää omana rahana.

Selkeästi olen tiedostomatta yrittänyt hallita tilannetta sitten syömällä ja juomalla ja muuten kuluttamalla. Eli, kun ei ole ollut tarpeeksi voimavaroja pitää budjettia hallussa,  niin primitiivisesti olen pitänyt itseni ainakin ruoassa. Eli, kun korttitalo kaatuu, niin en ainakaan kuole nälkään. Ja että kaikkea kokemuksia ja tavaroita on saanut.

Onneksi se korttitalo ei kokonaisuudessaan ehtinyt kaatua, vaan sain hieman hidastettua sen romahtamista ja säästin ensimmäisen kerroksen pohjana uudelle. Ja nyt olen rakentamassa uutta ja kestävämpää. Ja voin päästää siitä vanhasta irti. Pitäen ainoastaan opit siitä mukanani tällä matkalla.

Mistä unelmoin?

Vuoden 2023 lomarahat tarkoittaisi ensimmäistä kertaa elämässäni sitä, mitä sen pitäisikin. Tämä vaatii sitä, että kulutusluottoon ei tarvitse käyttää tätä rahaa, vaan on maksettu sillä normaalilla 800 euron lyhennyksellä.

Kesällä oikeasti mitotan rahat niinkuin suunnittelen, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Toukokuu-heinäkuu (tai milloin veronpalautus maksetaan, viime vuonna oli heinäkuu, kun ei tarvinnut esitystä enää täydentää) tulee nettona 3000 euroa ylimääräistä. 1000e menee lainanlyhennykseen, 1000e menee säästöön ja 1000e menee kesään (sisältäen remonttipuuhastelut ja lomailuun). Pelkään, että alan tuntea huonoa omaatuntoa tuosta viimeisestä, tarpeetta.

Pääsisin pian siihen, että ei tarvitsisi ajatella rahaa koko ajan. Ei tarvitsisi käydä jatkuvasti eri tileillä ja tehdä erilaisia laskelmia. Ei tarvitsisi spekuloida ja pohtia parempia vaihtoehtoja tai kokea tarvetta kiristää ihan kaikesta. Uskoa, että noin 1000e/ kk velkoihin on oikeasti ihan riittävä summa. Että tästä urakasta tulisi osa elämää, eikä niin että elämä olisi pieni osa velanmaksua. Vähän luulen, että vaikka olisi kyseessä vain säästäminen, niin silti onnistuisin ajatella vain sitä. Eli sen vuoksi tämä kehä pitää murtaa. Jotenkin tunnistan sen vaaran,  että vaikka en vuosiin ole ottanut mitään velaksi (tai ehkä en voi sanoa noin, koska esimerkiksi ilmalämpöpumpun otin luotolla, mutta alle puolen vuoden maksuajalla. Oli siis selkeä suunnitelma siitä, miten velka maksetaan), niin jos en pääse tuosta kierteestä eroon, niin ongelmia tulee viimeistään sitten, kun velkaa ei ole.

Kun Kulutusluotto on maksettu, niin voin sen jälkeen ottaa loppuvuoden 2023 rennommin. Eli tällä hetkellä tulee kaikki liikenevä sentti laitettua velkaan. Se nostattaa stressiä, vaikka masokistisesti siitä pidänkin. Haluan antaa itselleni noin puolen vuoden ajan vähä  kevyempää, ennen kun suurella höökillä lähden painamaan säästöjä. Eli maksaisi  opintolainan pois suunnitelman mukaan vuoden 2023 loppuun mennessä, vaikka se siis onnistuu noin 500e erillä, eli 350e vanhasta budjetista jää. Lopuilla ylijäämärahoilla ei tarvitsisi keksiä vain säästävää kohdetta, vaan voisin esimerkiksi ostaa uuden keittiönpöydän. Nykyinen pysyy kasassa lähes vain pyhällä hengellä. Enkä kokisi huonoa omaatuntoa, koska sehän ei ole pakko-ostos. No, tuota unelmaa voin aivoilleni valmistella vielä yli vuoden ajan.

Sellaista mä haaveilen näin perjantaina. Ei mun mielestä mitään ihan kamalan suuria haaveita, mutta samalla päässä tikittää, että onpas taas first world problems. Mutta ne on kuitenkin nämä mun ongelmat. Ja mun rahalliset haaveet. 

Viikkobudjetti 2,19e

Tämä taloudenkorjaus nähtävästi toteutetaan ihan luita ja ytimiä myöden. Olen aika väsähtänyt tästä alusta. En siis siten, että haluaisin lopettaa tai muokata haastetta. Ei, en missään nimessä. Rahan kanssa menee yllättävänkin hyvin. Se väsymys johtuu kaikista niistä ajatusten ja ylipäätään olemisen muutoksesta. Että samat palikat mussa vielä on, mutta ne heitettiin lattialle ja tässä koetan pistää niitä palikoita taas paikalleen. Psykologi varmasti keksisi tähän hienon selityksen, mutta itse ajattelen, että tässä kohdataan nyt niitä asioita, mistä vain tuli selvittyä  10 vuotta sitten siten että ajatukset laittoi syrjään. Muutos siis tuntuu, että tulee vaikuttamaan kaikkeen: talouteen, yleiseen hyvinvointiin (ja toivottavasti painonlaskuun, en siitä meinaa kovasti kyllä kirjoittaa) ja yleiseen elämänkatsomukseen. Tähän asti se ajatus on kuitenkin ollut, että jatkuvasti vaan enemmän rahaa pitäisi tienata, jotta pärjää (ei siis rikastu, vaan vain pärjää). Nyt sitten pitäisi uskaltaa vähän hellittää. Luoda turvaverkko, joka antaa tilaa hengittää. Ei helppo homma. Velan kuristuksesta kun on jostain syystä yllättävän vaikea lähteä. 

Olen ahminut blogeja taas. Ensin löysin näitä minun kaltaisia vähän vakavamielisiä raha-asioiden korjaajia. Käytin noita sanoja, kun en parempaa keksinyt. En siis pidä niitä tylsinä tai mitään, vaan enemmin todella inspiroivina,  kun perustuvat täysin realiteetteihin. Sitten löysin Puudelin ja Femmadonnan, joilla se koko rahaan suhtautuminen oli jotenkin kepeämpää. Se päättäväisyys siinä vaiheessa kun päätös on tehty. Ja tietenkin ne kömmähdykset. Löysin monta ajattelun aihetta näistäkin, vaikka en ole sen kaltainen kuluttaja. Kiitos siis kaikille, jos joku eksyy näitä lukemaan ja lukee vielä tässä vaiheessa eikä ole nukahtanut. 

Noh, mutta filosofiointi sikseen. Pää jatkaa tuon minuuden palapelin kasaamista ilman aktiivista pohtimistakin. Siirrytään tähän velkahaasteen ensimmäiseen viikkoon. 

Kuten paljastin, niin reilulla kahdella eurolla elettiin viikko. Jätän pois laskematta tähän siis sen palkkapäivän shoppingspreen, koska se on se millä lähdetään liikkeelle koko kuuksi. Silloin omiin ruokiin meni 160 euroa + 10 euroa ruoan säilytys/pakastusastioihin. Näin ollen tasaisen kulutuksen kaaviolla rahaa on viikossa mennyt noin 45 euroa, joista 2,5 euroa ei tule toistumaan. Ei paha. Pääsen työntämään vähän rahaa kulutusluottoon. Sitähän en ole sinänsä ottanut budjetissa huomioon, että kulut kuuluu lainaan, vaan laskenut enemmin niin, että ei olisi kuluja. Ne tulee siis löytää näistä muista rahoista, tämä tietoinen päätös. Tämähän on vaikeaa nyt aluksi, mutta korot lähtee onneksi pienemään joka ikinen kerta, kun velkaa maksaa.

Mitens sitten muuten menee uudella tavalla elää? Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Epäilin sitä, että miten tuo ruokien osto vaikuttaa elämään. Kaupassa käynti ja kokkaus on olleet kuitenkin aika isokin osa arkea. Sitä jotenkin koki suorittavansa elämää, kun oli pakko olla aikuinen ja käydä ruokakaupassa. Hieman pelkäsin, että tärisenkö täällä lähtökuopissa, kun haluaisin liikkeelle. Mutta näin ei käynyt. Auto on liikahtanut vain kerran kun kävin uimassa ja samalla hain mustikoita puuroon tuolla 2,19 eurolla. Huomenna ei enää kauppaan tarvi mennä, eli tuo on viikon ainoa ostos (palkkapäivä oli pe, eli pe-to). Muuten on ihan mielellään keksinyt muuta puuhasteltavaa. Ennen lumimyräkkää pääsi jo hyvin lenkkeilemään. Kevättä odottaessa.

Muuta puuhasteleltavaa olen keksinyt myös kaappien putsaamisella. Tämäkin tuntuu olevan tällaisen projektin sivuoire, mitä nyt olen lukenut, niin monella tämä vilahtaa kirjoituksissa. Eli että heittää turhaa tavaraa pois, puhdistaa elämän silläkin tapaa. Ei minulla mielestäni paljon tavaraa ole, mutta tunnistan kyllä selkeitä kohteita mitä voisi tuhota. Miksi esimerkiksi pitää pitää kenkähyllyssä vanhoja ja rikkoontuneita kenkiä, ihan vaan sen takia että hyllyssä olisi kenkiä? Omituista. Mutta päästetään nyt kerralla kaikesta turhasta irti. Siinä kevääksi suunnitelmaa.