21 huhtikuuta 2022

Viikkobudjetti 29,45e, o-ou!

No nyt sitten repesi ja huolella. Kävelin kauppaan ja päästin kaiken kahden viikon patouman irti ja järkyttävä shoppingspree. Siltä se ainakin tuntui. Ehkä puolustukseksi voin sanoa, että 20 euroa tuosta summasta oli ns. ylimääräistä rahaa kun möin tavaraa ja 7 euroa meni eläinten tililtä (kahden euron ostos ei ollut suunniteltu, mutta pääsiäisen kunniaksi koirat sai isommat luut). 

Sitten vielä kun tässä rippituolissa istutaan, niin kerrottakoon, että otin koirat autoon, ajoin 20 km päähän, jossa pääsi mukavalle vajaan kahden tunnin lenkille. Koko luminen talvi ollaan jouduttu kiertää vain kahdessa metsässä (ainoat paikat lähistöllä), jossa on kävellyt polut, mutta ei hiihtolatuja. Ei kaduta ollenkaan, että klo seitsemän aikaan pääsiäissunnuntaina lähdettiin kuuntelemaan linnunlaulua ja haistelemaan kevään tuoksuja. Aivan mahtavaa.

Huh. Siinä varmastikin pahimmat rahallisest synnit, onneksi muista ei tarvitse kirjoittaa. Näitä syntejä on hyvä Aino-jäätelön äärestä huudella. Koin sen ansainneeni, kun olen niin paljon uurastanut. Vaikka todellisuudessa en ole mitään uurastanut, olen vain elänyt. Olkoon siis jäätelökin oikeasti vain elämää. Oli neljän euron arvoista. Nyt on taas jäätelönhalu tyydytetty puoleksi vuodeksi.

Mutta mutta. Let's face it. Niin tyypillinen aloitus kun tyypillinen aloitus voi olla. Vaikka kuinka olin olevinani tilanteen päällä suunnitelmien ja laskelmien kanssa, niin eipä sitä oltukaan. Ei yllätä. Mutta yllättää silti. Miksi sitä pitää olla urpo,  ennen kun huljahtaa toivottavasti jonnekin sinne kultaiselle keskitielle. Tai vaikka luikahtaa sivupolulle, niin se silti olisi se polku, mihin pitääkin mennä. Nyt kun tuntuu, että sitä pyörii kuin puolukka... tyhjässä säästöpossussa. Ehkä on hyvä nyt vähän häröillä kuin sitten kun velat on maksettu, ja olisi kahdessa kuussa taas uudelleen veloissa, kun vähän isommasti lähtisi lapasesta. Nyt 29 euroa ei ehkä ole maailmanloppu. Enemmin maailmanloppu on se, että pidän sitä maailmanloppuna.

No, mutta lähdetääns perkaamaan tätä rahallista jumaltenkeinua. Ensimmäinen kuu on tulossa kohta loppuun (tai siis ainakin rahallisesti, kun suunnitelmia rahan käyttöön ei enää ole. Tänään viimeinen kauppakierros. Rahat on käytetty ja loput siirretty korteilta pois. Tehokas tapa välttää niitä wants- ostoksia. Jos jotain haluaa, niin siitäpä vaan sitten kaivelemaan kolikkoboksia ja maksamaan viiden sentin kolikoilla). Tässä nyt oppeja seuraavaan kuuhun.

1. Kun olen ottanut tavoitteeksi maksaa ylimääräisenä summana siitä 2400 budjetin sisältä kulutusluoton lainan kulut, niin siitä ei tule hevon persettä, jos koetan maksaa sitä kuukauden aikana. Eli nyt olen jotenkin koko ajan miettimässä, että paljonko tämän viikon budjetista pitäisi saada laitettua lainan maksuun. Äärimmäisen raskasta. Niinpä otan seuraavina kuina aina edellisen kuukauden kulut (korko ja kulut) ja maksan sen summan pois kuun alussa. Eli tämä summa menee ruoasta ja bensasta. Loppuraha saa sitten mennä kokonaan elämiseen tai ei mene. Sillä ei ole väliä. Ensi kuussa pitää maksaa 85,03e (järkyttävä summa heittää ihan turhaan. Elämä oli paljon helpompaa, kun ei ajatellut mitään kuluja ja korkoja syvemmin. Mutta kai tästä selviytymisen kaipuusta pitää joku hinta maksaa).

2. Eniten päänvaivaa kuukauden kaupassakäynnin aikana aiheutti maitotuotteet. Niitä siis on satunnaiset juusto-ostokset, säännölliset piimäostot koirille ja raejuusto-ostot aamupuuroon. Nämä laukasivat kauppa-ahdistuksen lisäksi ilmastoahdistuksen. Kun kauppakuitit laskevat ilmastovaikutukset, niin punaisella olen tässä kategoriassa. Näinpä päätin vähentää näiden käyttöä. Vaikka koirat ovatkin saaneet Juustoportin vapaanlehmän piimää, niin täytyyhän  se myöntää, ettei tuo silti ole hyvästä lehmien tai ympäristön puolesta. Näinpä koirat saivat osallistua talkoisiin ja syövät nyt ruokansa ilman piimää. Vähän tuijottelivat kuppia ensin, mutta hyvin ruoka upposi. Itselle keksin raejuuston korvikkeeksi maapähkinävoin. Se maistuu hyvältä puurossa. Katsotaan miltä ensikuun ilmastoystävällisyys näyttää. En ole ihan varma, että kuinka hyvä maapähkinä on. Kuitenkin se oli paras maidoton proteiinivaihtoehto, joka ei ole yliprosessoitu, minkä keksin. Koska eihän munaa sentään voi puuroon laittaa. Yöks.

3. Panosta mausteisiin. Jotenkin onnistuin ostamaan nyt tälle kuulle ruokia, jotka maistuvat samalta. Vaikka siis oli monia erilaisia ruokia. Näin ollen olen ennenkin ostanut jotain ekstramaustetta mukaan, jolla saa makuja muutettua, vaikka en ole tätä tarpeeksi hyvin rekisteröinyt. Kuun lopussa on kauppaan uponnut rahaa pääasiassa ruoan maustamiseen. Eli hyvään tarkoitukseen, mutta näitäkin olisi hyvä ennakoida jo kuukauden ruokia ostaessa. Lisäksi tuli todettua, että kana+riisi+ vihannekset on kohtalaisen kuivaa ja mautonta, kun pakkasesta ottaa. Että jotain kastiketta kiitos.

4. Maailman tärkein ja monelle ehkä ainoa tarvittava rahavinkki: kasvata ja rakenna itsellesi puskuri. Itsellä se oli 2000 euroa ja tässä kuussa tuli kaksi ylimääräistä menoa. Toisen tiesin ja se oli halvempi kuin oletin. Eli 200e sijasta meni 110e. Toinen tuli täysin puun takaa 400 euroa. Oli loistavaa, että saattoi rahaa ottaa puskurista, kun tähän se oli tarkoitettu. Myönnän, että vielä 6kk sitten olisin pitkään harkinnut, että maksanko ainakin tuon isomman luotolla pois ja säilytän puskurin turvallisen isona. Älytön ajatus, mutta hei. Mähän nyt oon enemmän tai vähemmän älytön. Nyt onneksi osaan jo hieman rentoutua ja ymmärtää että puskuri välillä kasvaa ja välillä pienenee. Tärkeintä on, että osaa vähän varautua.

No joo. Näin kun rehelliseksi olen itselleni päättänyt ryhtyä, niin myönnän että tuon yllätyslaskun jälkeen painoin lisätöitä enemmän kuin olin suunnitellut. Eli käteen pitäisi tulla ensi kuussa tulla sen verran ns. ylimääräistä,  että saan puskurin taas 2000 euroon. Puhutaan parinkymmenen tunnin ekstrasta. Hullu. Tein sen, mutta jälkikäteen aloin miettiä sitä stressiä mitä tuosta määrästä työtä tuli. Kuitenkin kun muutenkin viime syksy oli tosi rankka ja kevät on ihan älyttömän rankka töissä, ihan normaaleillakin työtunneilla. 

Tuo ylimääräinen työnteko siis vaikutti itselleni menemisen ylikierroksille ja nukahtamisvaikeuksia viikon ajan. Ylimietin raha-asioita. Jäin sellaiseen looppiin, jossa budjetti pyöri vain ympyrää. Ne samat asiat, mitkä olen pyörittänyt monta kertaa. Puhumattakaan sokerinhimosta (onneksi jäätelö loppui). Uskon, että stressaannuin tuosta enemmän kuin siitä, että olisin pari kuukautta huonommalla puskurilla. Siellähän kuitenkin on 1500e. Eli ihan ok, jos se olisi jonkun muun tilillä, mutta  omalla tilillä se on hiiren pieru, joka odottaa kohtalon kostoa.

Erittäin vahvalla yli 10 vuoden urpoilulla voin sanoa, että jos ajatukseksi tulee se, että "lisää rahaa, niin kaikki selviää" niin se ei todellakaan ole se oikea suunta ratkoa mitään. Rahaa saa aina lisää, sehän on vain numeroita, mutta terveys ja elämä on ainutlaatuisia, joita ei pysty rahalla tai millään muulla korjata tai palauttaa. Kai sitä pitää olla ylpeä itsestään, että onnistuin tällaisen ajatuksen ihan itsekseen ketjuttamaan ja kokoamaan ahaa-elämykseksi. Sit vaan pitäisi seuraavan kerran osata toimia toisinpäin. Noooh, ei nyt ehkä päätä pantiksi pistetä, mutta challenge accepted!

Ihan pistää miettimään, että miten tällainen ihan kohtuu fiksu ja tällä hetkellä ainakin näennäisesti elämän hallinnan omaava ihminen voi seilata näin paljon raha-ajatuksissa yhdessä viikossa. Ensin mennään entisajan pakkoköyhyyssimulaatiossa säästäen ja toisessa hetkessä tehdään lähes itsetuhoisesti lisätöitä, jotta saa itseään pois sieltä köyhyydestä, mukamas. Ei tällaista ollut ennen kun aloin miettiä. Ehkä se on totta,  että miettiminen ei sovi mulle.  Mutta annan itselle vielä mahdollisuuden joko oppia tai nolata itseäni enemmän. Ja totuushan on, että olisihan se tyhmää ja turhaa kirjoittaa, jos olisi täydellinen. Tai ainakin tuskin kukaan jaksaisi sellaista lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Velkahaaste 11/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin: 1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22     Ok 2. Keittiövälineet maksettu Q2/22    Ok 3. Kul...