14 huhtikuuta 2022

Viikkobudjetti ja 5 taloustekoa

Kuluvalla viikolla (pe-to, eli palkkapäivästä katsotut viikot) budjettina pyöreä nolla. Jee! Pärjäsin kaapeista löytyvillä. Nyt huomaan kyllä, että ei tämä pitkälle näin voi mennä. Jokaisen pennin katsominen, itsensä kieltäminen ja miettiminen monta kertaa päivässä on raskasta. Kaipaan sitä, että voisin napata kaupasta vaikka kahvin tai vichyn tai lakupatukan mukaan. Tai napata koirat autoon ja körötellä turhanpäiväisesti nyt sulavan luonnon keskelle pitkälle kävelylle. Olenko sitten heikko vai järkevä? Kun en niitä tarvitse, mutta mieli tekee. Ehkä kuitenkaan ei pitäisi vetää ääripäästä toiseen. 

Mikä siis on se kultainen keskitie? Tien päät olen ymmärtänyt ja jokseenkin kokeillut. Toinen pää on käytännössä kaikki kuolemansynnit, joista vahvimmin: Ylpeys/ turhamaisuus, laiskuus, ylensyönti, ahneus ja himo. Toinen ääripää on sitten muutto takaisin maakuoppaan ja koko kesän voikukan lehdillä ja roadkilleillä eläminen. Mikä sitten on ihan ok? Onko ok erilainen sen perusteella tienaisinko 1300e, 3100e vai 5600e?

Isompi summa antaa enemmän vapautta, mutta kyllähän kaikki raha menee, mikä tulee. Ja siihen kannustetaan.  Olen koettanut opiskella sijoittamisesta podcasteja kuuntelemalla ja kyrpee se ajatus siitä raharaharaha asiasta. Kaikki raha pitää "valjastaa hyötykäyttöön" (ärsyttävä sanonta. Toista mitä kaikkialla viljellään on, että "pistä raha tekemään töitä"). Ihmeellinen pankkitilin pakkotyhjennys enemmän tai vähemmän hyödylliseen ennen palkkapäivää, jotta sinne varmasti se uusi palkka mahtuu. Luulen, että vastedes opiskelen tuota sijoittamista ihan itsenäisesti.

Mistä löytäisi sellaista esikuvaa, jossa ei kaivata kamalasti rahaa, varallisuuden eksponentiaalista nousua ja eläkkeelle  35-vuotiaana (myöhäistä mulle, enkä edes halua. Pidän töiden tekemisestä. Ilman niitä olisi aika turha olo), vaan että miten luoda turvallisen pohjan, joka kestää yksinelävän ihmisen omistusasunnossa asuvan kolhut, mutta ei kaipaisi tai tavoittelisi yhtään enempää. Jossain elokuvassa oli loistava lausahdus: "Joo, sulla meni vähän överiksi, mutta ihan vielä normaalin rajoissa". Jos löytäisi nuo rajat itsekin ja osaisi ottaa enemmän tuolla anteeksiantavalla asenteella.

Koen, että omien kulutustottumusten tarkastelu on helpoin suunta lähestyä asiaa. Eli opetella tulemaan onnellisesti toimeen vähemmällä. Rahan ja säästöjen määrä tulkoon sitten perässä, kunhan velat on maksettu. Luin nuukailuvinkkejä ja sitten säästämisvinkkejä. Selkeästi olen enemmän tällainen duunarinuukailija kuin mikään KTM ajatusmaailmassani. Pidän siitä.

Ilokseni huomasin, että isoa osaa säästövinkeistä jo toteutin. Tämän vuoksi listaa vielä enemmän säästettävistä asioista oli yllättävän vaikea koota 5 (yritin aluksi 10, mutta siihen tuli liikaa turhaa shaibaa) kohdan listaksi ja siksi näistä voi puuttua niitä ns. big win säästöjä, koska se on jo elintapani. Lisäksi osa ohjeista, joilla voisi säästää satasia vuodessa ei sovi ajatusmaailmaani. Pihistely esim epäeettisen ja ei-kestävän ruuan tai tavaroiden käytöllä ei pitäisi olla kenenkään listalla.

Lisäksi kirkosta en eroa. En ole pätkääkään uskonnollinen tai usko juuri meidän kirkon oppeihin.  Uskon kuitenkin kaikkien uskontojen pohjimmaisiin ajatuksiin ihmisten auttamisesta ja oman paikkansa löytämisessä tässä maailmankaikkeudessa, siis miten luonnon uskonnot näitä asioita pohti ja alkuperäiskansat edelleen näkevät. Sen verran elämä on näyttänyt kaikkia puoliaan. Olen ollut tilanteissa, jolloin koko maailma romahtaa ympäriltä. Ei siis onneksi omani, vaan jonkun muun. Siinä raha-asiat on pieni murhe. Näissä tapauksissa olen nähnyt sen, mitä kirkko tekee. He tulevat luokse ja ovat läsnä. Eivät pelästy tai välttele. Ja pääasiassa jättävät Jeesuksen auton takapenkille odottamaan. Hänet kutsutaan  sisään  vasta, jos hänet halutaan. En todellakaan usko olevani itse immuuni tuollaisille katastrofeille. Ja niin kauan kun kirkolla on toimivin systeemi, niin koen hyväksi tukea heitä kirkollisverolla. Se palvelu mitä he antaa on sellaista, mitä rahalla ei saa. Pankkitilin numerot ei paljon kriiseissä lämmitä. Lämmin käsi ja läsnäolo lämmittää.

Mutta pitkien puheiden jälkeen, tässä lista:

1. Lopetin lounasetujen lataamisen. Se oli aiemmin seitsemän kappaletta. Tuntui, että tuo vain saa minut tuhlaamaan rahaa. Tässä ihan lähellä ei ole mitään, niin ei sitä oikeasti lounaaseen edes käytä. Eli siinä sitten vapautuu rahaa kuukausibudjettiin 50 euroa. Lounaskortti hämää kyllä kuluttamaan. Siis, kun se raha on siellä erillisellä kortilla, jolla ei voi maksaa kuin tietyissä paikoissa, niin se jotenkin huijaa, että ne lounaat on nyt ns ilmaiset tai ainakin tosi halvat. Kuitenkin työnantajan osuus on aika pieni, eli itse siitä oikeasti maksaa suurimman osan. Ja vielä siis se, että kotiruokaa söisi koko viikon yhdellä lounasmaksulla. Mieluummin käyn ravintolassa syömässä kunnon annoksen, riippumatta millä kortilla siellä voi maksaa. Kuitenkin aika harvoin ulkona käyn syömässä.

2. Maksimissaan kerran viikossa kaupasta täydennysostokset (ruoka, taloustarvikkeet). Näin minimoin heräteostokset, joita joka tapauksessa tulee, kun kauppaan menee. En edes kuvittele itselläni olevan sellaista itsekuria, että tätä tämän alun huippua virettä, että ostaa vain ja ainoastaan pakollisen, kykenisin pitkässä juoksussa toteuttaa.

3. Tarkistutin liittymäni, vakuutukset ja sähkösopimuksen. Mitään ei tarvitse toistaiseksi muokata. On hyvät. Olen tehnyt esim sähkösopimuksen erittäin hyvään aikaan, kun vaihdoin kesän lopulla määräaikaiseen sopimukseen, jolloin hinta on vielä hitusen alle 5 senttiä. Puhelin ja netti on hyvät sopimukset. En voi lopettaa kiinteää nettiä, koska tarvitsen työssäni varmasti hyvää nettiyhteyttä. Vakuutukset tulee isolta osalta maksuun OP bonuksista, tässä lisäksi myös neuvoteltu autovakuutukselle parempi hinta.

4. Viime kesänä ensimmäistä kertaa aikuisuudessa ostin pakastimen täyteen marjoja. Ja huom ostin. Tänä vuonna haluan pakastimen täyteen marjoja myös, mutta kerään ne itse. Mansikoita muistan poimineeni itse lapsena ja se oli hauskaa. Siispä tänä vuonna otan loma/ vapaapäivän ja suuntaan mansikkapellolle. Lisäksi omat rasiat mukaan ja kökkimään metsikköön mustikkakerääjän kanssa. Siellä luonnossa kun muutenkin tykkään kulkea. Ja koirat napsii mustikoita ihan jokaisella lenkillä muutenkin, joten heille kanssa mukavaa tekemistä. 

5. Oma ruokabudjetti on 20e/ viikko. Tämä siis se summa, mitä maksimissaan voi käyttää. Tämä ei sisällä/ sisälly siihen alkukuusta ostettuun kuukausiruokaan, eli tulee sen päälle. Sille kuun alussa ostettavalle ruokakassille en ole asettanut ehdotonta maksimia. Toki viimeksi vähän tuunasin sitä halvemmaksi sen jälkeen, kun olin alkuperäiset haluni sinne laittanut. Eli se toimii ihan jees. Tuolla 20 eurolla saa enemmän kuin helposti ostettua tarpeelliset tuotteet jotka isosta tilauksesta uupui syystä tai toisesta. Lisäksi tästä rahasta jää vähän yli sellaiseen arkipäivän luksukseen, kuten karjalanpiirakoihin tai kahvikuppiin (kotona en kahvia keitä, mutta joskus tekee mieli).

Yhteensä noin 100e/kk aikaisempaa elämää miettien. Ja kohtalaisen helposti.

Tulos kyllä yllätti. Summa oli paljon isompi mitä ajattelin. Näitä korostuneesti koetan elämässäni toteuttaa ainakin nyt tämän kulutusluoton maksun ajan. Sen verran ärsyttää ne luoton korot, että se antaa vauhtia ja motivaatiota. Katsotaan jatkotoimenpiteet sitten kun Opintolaina pääsee giljotiinin alle. Nythän siltä vaan revitään nätisti kynsiä irti.

Lohdullista miettiä, että jos tulisi töissä eteen tilanne, että kamelinselkä katkeaisi, niin jopa laskennallisesti pärjäisin pienemmällä palkalla, vaikka haluaisin maksaa suunnitellussa ajassa velkaa pois. Toivottavasti kuitenkin töissäkin menee hyvin. Kohta on kesä ja silloin ainakin on helpompaa. 

En tiedä tuliko nyt mieleen tästä tiukasta budjetista vai mistä, mutta mieli palasi sinne tummimpiin hetkiin. Tai siis flash back, sellaisia ei juurikaan ole ollut. Sellaiseen tilanteeseen kun oikeasti ei ollut ajatustakaan siitä, että voisi joskus veloistaan selvitä ja että joskus tilillä voisi olla rahaa maksaa yllättäviä kuluja. Muistan, että mun pelastusrenkaana ja valonlähteenä toimi yksi laulu ja siitä yksi ainoa lause. Se on Anssi Kelan Nummela ja lause: "Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen". Saa käyttää, muttei ole pakko.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Velka vähenee ja fiilis paranee... eiku, ei?!?

Mieli on mielenkiintoinen juttu. Olen omalta kohdalta todennut, että huolen määrä on usein vakio, oli sitten se huoli sitä että onko tukka h...