Velkahaaste 3/22

Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22

3. Kulutusluotto alle 7500 euroa Q3/22

4. Velkasumma alle 8500 euroa Q4/22 aikana.

5. Velkasumma alle 6000 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Puolet jäljellä olevasta opintolainasta maksettu Q3/23

8. Kaikki velka maksettu Q4/23

Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.

3/22 (Toukokuu 22):

Opintolaina 3755,07 e (-49,31e)

Kulutusluotto 10983,22 e (-660e)

Keittiökalusteet 0 e (-210e)

Ylimääräiset suoritukset velkaan 78,60e  toukokuun palkasta (summa edelliskuun kulutusluoton kulut). Edelliskuun kulujen maksua en laske balanssiin, koska taas kuun puolessavälissä korot kirjautuu velalle. Näin todellinen velan määrä pysyy paremmin selvillä.

Yhteensä 14738,29 e (-923,99e)

Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q2-Q1/23

2022

Q2 Viimeinen 210e erä maksuun kesäkuun alussa. Sitten tämä hoidettu.

Q3 Kulutusluoton velkasumma toukokuun laskun jälkeen 10983,22 e, joten 3484,22 e / 4kk. Joka tekee 871,01 e/kk lyhennystä.

Q4 Kokonaisvelkasumma toukokuun laskun jälkeen 14738,29 e, joten 6239,29 e/ 7 kk. Joka tekee 891,33 e/ kk lyhennystä.

2023

Q1 Kokonaisvelkasumma toukokuun lopulla 14738,29 e, joten 8739,29 e/ 10 kk. Joka tekee 873,93 e/ kk lyhennystä.

Velka 0 (eli mistä kaikki alkoi)

Raha ei enää paina ajatuksia joka sekunti. Vaikka kyllä vielä ajatus on, että velat lyhenee liian hitaasti. Ennen kun aloin kirjoittaa ahmin kaikki blogit yhteen putkeen ja siten löydetyissä blogeissa velat oli maksettu ihan vaan muutaman kymmenen viestin sisään. Vaikka siinä onkin oikeasti mennyt jopa vuosia. Yritän sisäistää, että kyllä minunkin kirjoituksia sitten joskus joku voi lukea noin. Ja ehkä itsekin voi vaikka jo syksyllä katsoa, että onhan tässä jo matkaa tultu.

Ja 10 vuotta ylikin tätä samaa velkaa jo maksettu. Että siihen nähden mennään ihan loppumetrejä. En vieläkään osaa kuvitella elämää ilman turhia velkoja. Velka on ollut osa elämää ison osan aikuisuutta. Erinnäiset velat vaan on muuttunut matkan varrella, kun lainoja  on järjestelty tai ne on maksettu, mutta jätetty verot maksamatta -> siirtyy velka sitten verovelan/ ulosoton muotoon. Ja sitten taas kulutusluottoa, kun raha ei verovelan takia riitä.

Pandemiassa etsittiin potilas 0:aa, eli se joka oli ensimmäinen sairastunut. Lähdin katsomaan tätä velan näkökulmasta. Eli velka 0, josta kaikki alkoi. Jos katsotaan ensimmäistä ihan turhaan otettua kulutusluottoa, niin se on ollut 6500 euroa ja vuonna 2010. Se oli niin ketterä ottaa nettipankista ja lisäksi oli niin halpa, kun maksoi vain 135 euroa. Noh, siinähän oli puolet jäljellä vielä muutaman vuoden päästä. Halpa mutta ikuisuuden kestoisen tuntuinen. Lainan syyn muuten muistan olleen sen, että ei pärjää elämässä, joten tarvitsee lainaa. Ei silloin ajatellut, että kerran tai kaksi viikossa ravintolassa syömistä, pari kertaa kuussa viihteellä olo ja taksilla ajelu ei olisi normaalia kulutusta. Miten sitä onkaan voinut olla erilainen ajatusmaailma. No, ei ollut sen arvoista, mutta onpa sekin tehty.

Mielenkiintoinen huomio siis on, että velkaantuminen on alkanut jo paljon ennen kuin aikaisemmin mietinkään. Jotenkin olen ajatellut tämän hässäkän alkaneen vasta kuin ongelmat alkoi, mutta näin ei ole. Meni useampi vuosi ennen kun hallitsemattomuus näkyi ihan konkreettisesti. Katalasti sitä voi vajota velkojen kuiluun. Jälkiviisaana voi sanoa,  että oli se elämä silloin jo sekaisin ja velanotto ja holtiton rahan kulutus oli vaan oire, kunnon red flag, joka olisi pitänyt huomata.

Mä olen matemaattisesti lahjakas. Ja itseasiassa ei peruslainoissa tarvi mitään ala-astematikkaa parempaa taitoa. Jossittelu ei auta, mutta mietin silti, että mitä jos olisin aikanaan viitsinyt ottaa kynän ja paperin kirjatakseni tulot ja menot. Olisiko se ollut mahdollista ja olisiko se kääntänyt kelkan suunnan? En tiedä. Mutta varmasti jo koulussa käyty taloustaito olisi auttanut mua ymmärtämään asioita paremmin. Että kun kauan elin sillä, että "sit voi tienata enemmän" tai "ensi kuussa sit katson paremmin säästöön menevät rahat". Säästössä ne ei kuluneet kuukautta edes. Ne käytettiin elämään. Ja voin sanoa, että jatkuva tienestien nosto ja kerääminen on erittäin raastava ja väsyttävää. Varsinkin kun koskaan ei voi saavuttaa "tarpeeksi".

Joskus luin alkoholismin vaiheista, että tietyssä vaiheessa alkoholisti ei kykene kääntämään kelkkaa mitenkään, vaan edessä on vain se syöksykierre pohjalle. Siis vaikka vielä ei olisi menettänytkään mitään ja olisi ulkopuolisen silmiin melkein ok. Jotenkin laittoi miettimään, että onko sillä itsetuhoisella addiktiokäytöksellä väliä. Että sama toimintatapa toimii myös velkaantumiseen (riippumatta millä mekanismilla velkaantuu). Ettei sitä välttämättä kykene lopettamaan, vaikka voisi tajuta tilanteensa. Vasta Ulosotto on velallisen katko ja Minnesota-hoito. Tuetaanko velkaantuneita tarpeeksi henkisesti ja elämän hallinnallisesti, jotta voivat päästä oikeasti jaloilleen?

Huh. Pahoittelut,  jos oli vähän liian syväluotaavaa terapia-avautumista.

Puolenkuun höpötykset

Tuli todettua, että hätä keinot keksii. Perheessä päädyttiin juhlimaan  äitienpäivää vähän tyyriimmän kaavan mukaan. Enhän siinä vaiheessa voinut sanoa, että en ole osallistumassa. Ovela kettu kun olin, niin sain käytännössä siskoni maksamaan menoni. Tietenkin huijaamatta.

Jatkoin kaappien läpikäymistä, jonka aloitin joskus kuukausi sitten. Se projekti nyt näköjään vähän kestää, mutta ihan sama. Vielä olisi yksi huone ja sitten varasto käymättä läpi. Varastossa tiedän olevan paljon tavaraa, jota en tarvitse. Mutta se on kiva kesäpäivänä käydä läpi pihalla. Nyt sain yhden huoneen kaapeista neljä pussia roskaa heitettäväksi pois. Tosi paljon, kun miettii että olen tässä vuoden vasta asunut. Ja muka muuttaessa heitin tavaraa pois. Onnekseni löysin myös muutaman tuotteen, josta sisko maksoi suunnilleen sen verran kuin menot oli. Hyvä diili. Jos ne tavarat oli mulla kaapissa, niin niiden arvo siellä oli nolla. Nyt niiden arvo oli äitienpäivän juhlat.

Vähän haaveilin jo maksujen maksusta. Että jotain pitää keksiä itselle ns palkkiota, kun summa pienenee. Ihan silkkaa hulluutta, että velan maksusta saa palkkiota. Mutta ainakin osa seuraavista tuotteista on tarpeellisia. Tein sen näin:

Kulutusluotto alle 10000 = tuohon tyhjään kukkaruukkuun kasvin hankkiminen. Maksimissaan menee 20 euroa.

Kulutusluotto alle 5000 = saan tilata hupparin. Tällä hetkellä luottohuppari, joka on käytössä ainakin 300 päivää vuodessa jossain määrin, on 5 vuotta vanha. Vielä on ehjä pääosin, mutta kyllä elämä siihen on tahrat jättänyt. Tiedän jo hupparin minkä haluan. Maksaa noin 50 euroa. Luultavasti on tulossa joululahja-aikaan, että kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Kulutusluotto maksettu = saan tilata taulun seinälle. Yksi seinä on ihan tyhjä ja se huutaa kuvaa. Tai sitten mulla on joku pesänrakennusmeininki kevään kunniaksi. Tämänkin tiedän minkä haluaisin. Maksaa noin 100 euroa.

Kaikki lainat maksettu = uusi ruokailuryhmä. Tuosta nyt hajosi taas yksi tuoli. Että olisi kiva, jos olisi edes tuoli, jonka päällä voisi hyvillä mielin istua. Ja saas nähdä, että pysyykö pöytä ehjänä tähän asti. Pöydän ja tuolien, joita aion hankkia, ei tarvitse olla uusia, mutta pitää olla kiva ja hyvä. Budjettina yhden kuun lainoihin mennyt summa.

Sellaista unelmointia tulevaisuudesta. Jännäksi käy, että kehtaanko ja raaskinko silti ainakaan noita ns. turhimpia hommata. Ehkä tärkeintä on, että on ne unelmat. 

Nyt kuitenkin paluu tähän pennin venytykseen. Viikkobudjetit on nyt pitäneet, vaikka olin ajatellut, että ensimmäisen kahden viikon viikobudjetti ruokaan olisi 10e/ vk ja jälkimmäisten 20e. On kuitenkin mennyt 30 euroa,  että loppukuusta pitää toinen viikko elää 10e budjetilla. Ei pitäisi olla ongelma.

Muokkasin muuten ruokailua. En vaan saanut ruoasta hyvän makuista kun sen pakastaa. Kyllä sillä yhden kuun pärjäsi, mutta alkoi se suoraan sanoen vituttaa, kun alkujaan hyvänmakuinen ruoka maistui tiskirätiltä. Ja kun en kerta osaa pakastaa, niin nyt teen yhteensä 8-10 annosta kerrallaan. Pakkaan ne pakastinpurkkeihin, mutta säilytän ne jääkaapissa. Paljon paremman makuista, jopa sinä viidentenä päivänä. Purkkeihin laitto auttaa siihen, että annoskoot pysyvät hyvänä. Huomaan, että jos on kova vauhti päällä esim töissä tai muuten puuhastellessa, niin jää helposti syömättä. Se kostautuu parin päivän päästä kamalalla mättönälällä. Tälleen on hetkellisesti jopa sellainen fiilis, että hallitsee elämää siten kun "pitäisi".

Olen myös päässyt positiivisempaan suuntaan niiden kulujen kanssa. En tiedä miten olen saanut itse yksinkertaisen laskun laskettua päin persiettä, mutta siis tämän kuun summa oli jo alle 80 euroa. Eli melkein 6 euroa kuluista pois kuussa. Ja lyhennys oli vielä vaan sen 590 e. Nythän pääsen nostamaan tuota summaa jo toukokuussa, kiitos niiden aiempien ylitöiden. Mietin jo vähän tulevaisuuteen,  että vaikka kulut laskee, niin silti laittaisin jonkun tietyn summan ekstraa ruoka ja bensabudjetista. Halu saada laina hoidettua on suuri. Haluan sen vapauden, että voisin vaihtaa työtehtävää. Nyt huomaan, että aivot ei edes anna mahdollisuutta miettiä asiaa, eli en tiedä mitä haluaisin tehdä. Toki tässä maailman tilanteessa ei ehkä pieneen hetkeen kannata mitään riskejä ottaa. Että se reilu puoli vuotta on hyvä aika vetää jäähyä. Sittenhän erorahoilla saisi jo maksut maksettua.

Johan sää budjetin kehitit

Erittäin tiukka kuukausi tulossa. Tai ei nyt valehdella, vaan sanotaan, että tiukka 11600e kestävä aika tulossa. Jännäksi käy. Jos ei olisi tätä velkahaastetta, niin olisin jättänyt pari sataa enemmän käyttöön tässäkin kuussa. Eli sinänsä hyvä, koska jokainen kymppikin on lähempänä velattomuutta. Siihen pitää nyt keskittyä.

Isoja laskuja oli tälle kuulle. Muutama oli sellainen, jotka helpottaa sitten loppuvuotta, mutta ei kamalasti tälle hetkelle auta. Lisäksi autoon uppoaa rahaa arviolta 400 euroa, kun kaikki mahdollinen oli pielessä. Ja näin yhtäkkiä parissa viikossa on puskurista hävinnyt 1000 e. Yritän olla panikoimatta. Siellä on edelleen tonni. Ja en panikoikaan. Se on se puskuri ja se pompahtaa kyllä tällä budjetilla takaisin.

Mutta sitä ennen pitäisi elää toukokuu. Silleen meni rahaa näin kuun alusta, että bensaan on 60e loppukuuhun, eli ajamista saa vähän katsella. Ruokaan on 60 euroa, eli siinäkin pitää tehdä viikkobudjetti. Onneksi perjantaina ostetulla kuukausiruoalla pitäisi selvitä aika pitkälle kuukauden loppuun. Veikkaisin ettei pariin viikkoon tarvi mennä kauppaan. Toinen juttu on, että haluaako jotain. Eli en nälkään kuole, mutta ei siinä kauheasti hifistellä. Tällä hetkellä kun on vielä viikonlopun ja siis oikeastaan palkkapäivän namit masussa,  niin ei tunnu haastelta mitenkään päin. Toki viime kuuhun verrattuna nyt on rauhallisempi olo muutenkin, koska tiedän että tämä toimii.

Laskeskelin, että kyllä tässä vielä useampi kuukausi menee ennen kun se kulujen pieneneminen näkyy konkreettisesti, vaikka joka kuukausi helpottaa. Kuitenkin alkujaan laskin, että 100e/ vk on sellainen mihin taipuisin. Ja kokonaisuudessaan tämä olisi ulosottosimulaattori, kun kolmannes palkasta menisi lainaan. Jätin kuitenkin huomiotta kuinka suuret ne kulut onkaan. Eli nyt menee reilusti yli kolmannes lainoihin. Nytkin kuukauden käyttörahaksi jää 315 euroa, joka tekee sen 10 euroa päivässä, joka uppoaa bensaan ja ruokaan. Vielä paloiteltuna: 20e bensa ja 50e ruoka/ viikko.

Tästä kuukausibudjetista siis meni palkkapäivänä jo hitusen vajaat 200 euroa. Laskennallisesti siis voisi sanoa, että kolme viikkoa pitäisi voida näillä ruoilla ja bensalla elää, jotta olisi tasaisesti jaettu budjetti kuukaudeksi. Kuulostaa kuitenkin siltä, tietäen itseni, että viimeinen viikko mennään vähän kaappeja kaapien. Mutta alkupalaksi viipaloitu porkkana, pääruoaksi herneet ja tonnikala ja purkkiananas jälkkärinä on ihan kolmen ruokalajin gurmeeillallinen. Kuka sanoi, että gurmee on kallista? On tämä silti parannusta entiseen todellakin. Jos yritin tehdä viikon ostokset kerralla, niin siihen meni vähintään 70 euroa ja kuitenkin paikko-ostoksia parikin kertaa. 

Omaan korvaan toi kuukauden budjetti kuulostaa kuitenkin ihan kohtalaisen isolta kun siitä pitää vaan maksaa ruoka ja liikkuminen, mutta huomaan, että se on itselle se aika vähän liikkumavaraa antava budjetti. Onko tuo tiukka budjetti? Rikkaat ja rahattomat ohjelmassa siinä tuli perhe toimeen suunnilleen samalla summalla kuin minä. Siis perhe. Monta ihmistä. Kulutan siis mahdollisesti vielä liikaa. Mietintämyssy päähän, että miten tuosta voisi saada löysemmän. Vai elänkö näin tämän vuoden nöyränä senttejä laskien ja odottelen niitä euroja, jotka kuukausittain kulujen pienetessä vapautuu ja lopulta käytössä on 100e/ vk, jolla pitäisi elää herroiksi. Sitten voisi joskus ostaa esimerkiksi kahvia tai ruoan kanssa viiniä. Tai uusia vaatteita, jotka ei ole pakko-ostoksia vaan esimerkiksi vaan joku siistimpi versio vanhasta. Tai tehdä joku viikonloppuloma. No, mutta se on vain vuosi ja pärjään hyvin näin.

Positiivista kuitenkin on, että yli- tai lisätyöt ei kiinnosta, koska joka tapauksessa vaan se 2400e on budjetti. Tuosta yli menevän osuuden olen taitavasti sulkenut mielestä pois. Hyvä vain. Tässä olisi muuten suurensuuri riski taas ylisuorittaa ja käydä kurkkimassa uupumuksen reunalta pimeyteen. Lisäraha ei ole ratkaisu. Tällä kertaa ihan konkreettisesti. Vapauttava, vaikka hieman pelottava ajatus. Tämä ajatusmallin muutos oli se yksi iso tavoite, jonka halusin saavuttaa. Nyt ollaan otettu ensiaskel siihen suuntaan. Vanha koira oppii kuin oppiikin temppuja.