Velka 0 (eli mistä kaikki alkoi)

Raha ei enää paina ajatuksia joka sekunti. Vaikka kyllä vielä ajatus on, että velat lyhenee liian hitaasti. Ennen kun aloin kirjoittaa ahmin kaikki blogit yhteen putkeen ja siten löydetyissä blogeissa velat oli maksettu ihan vaan muutaman kymmenen viestin sisään. Vaikka siinä onkin oikeasti mennyt jopa vuosia. Yritän sisäistää, että kyllä minunkin kirjoituksia sitten joskus joku voi lukea noin. Ja ehkä itsekin voi vaikka jo syksyllä katsoa, että onhan tässä jo matkaa tultu.

Ja 10 vuotta ylikin tätä samaa velkaa jo maksettu. Että siihen nähden mennään ihan loppumetrejä. En vieläkään osaa kuvitella elämää ilman turhia velkoja. Velka on ollut osa elämää ison osan aikuisuutta. Erinnäiset velat vaan on muuttunut matkan varrella, kun lainoja  on järjestelty tai ne on maksettu, mutta jätetty verot maksamatta -> siirtyy velka sitten verovelan/ ulosoton muotoon. Ja sitten taas kulutusluottoa, kun raha ei verovelan takia riitä.

Pandemiassa etsittiin potilas 0:aa, eli se joka oli ensimmäinen sairastunut. Lähdin katsomaan tätä velan näkökulmasta. Eli velka 0, josta kaikki alkoi. Jos katsotaan ensimmäistä ihan turhaan otettua kulutusluottoa, niin se on ollut 6500 euroa ja vuonna 2010. Se oli niin ketterä ottaa nettipankista ja lisäksi oli niin halpa, kun maksoi vain 135 euroa. Noh, siinähän oli puolet jäljellä vielä muutaman vuoden päästä. Halpa mutta ikuisuuden kestoisen tuntuinen. Lainan syyn muuten muistan olleen sen, että ei pärjää elämässä, joten tarvitsee lainaa. Ei silloin ajatellut, että kerran tai kaksi viikossa ravintolassa syömistä, pari kertaa kuussa viihteellä olo ja taksilla ajelu ei olisi normaalia kulutusta. Miten sitä onkaan voinut olla erilainen ajatusmaailma. No, ei ollut sen arvoista, mutta onpa sekin tehty.

Mielenkiintoinen huomio siis on, että velkaantuminen on alkanut jo paljon ennen kuin aikaisemmin mietinkään. Jotenkin olen ajatellut tämän hässäkän alkaneen vasta kuin ongelmat alkoi, mutta näin ei ole. Meni useampi vuosi ennen kun hallitsemattomuus näkyi ihan konkreettisesti. Katalasti sitä voi vajota velkojen kuiluun. Jälkiviisaana voi sanoa,  että oli se elämä silloin jo sekaisin ja velanotto ja holtiton rahan kulutus oli vaan oire, kunnon red flag, joka olisi pitänyt huomata.

Mä olen matemaattisesti lahjakas. Ja itseasiassa ei peruslainoissa tarvi mitään ala-astematikkaa parempaa taitoa. Jossittelu ei auta, mutta mietin silti, että mitä jos olisin aikanaan viitsinyt ottaa kynän ja paperin kirjatakseni tulot ja menot. Olisiko se ollut mahdollista ja olisiko se kääntänyt kelkan suunnan? En tiedä. Mutta varmasti jo koulussa käyty taloustaito olisi auttanut mua ymmärtämään asioita paremmin. Että kun kauan elin sillä, että "sit voi tienata enemmän" tai "ensi kuussa sit katson paremmin säästöön menevät rahat". Säästössä ne ei kuluneet kuukautta edes. Ne käytettiin elämään. Ja voin sanoa, että jatkuva tienestien nosto ja kerääminen on erittäin raastava ja väsyttävää. Varsinkin kun koskaan ei voi saavuttaa "tarpeeksi".

Joskus luin alkoholismin vaiheista, että tietyssä vaiheessa alkoholisti ei kykene kääntämään kelkkaa mitenkään, vaan edessä on vain se syöksykierre pohjalle. Siis vaikka vielä ei olisi menettänytkään mitään ja olisi ulkopuolisen silmiin melkein ok. Jotenkin laittoi miettimään, että onko sillä itsetuhoisella addiktiokäytöksellä väliä. Että sama toimintatapa toimii myös velkaantumiseen (riippumatta millä mekanismilla velkaantuu). Ettei sitä välttämättä kykene lopettamaan, vaikka voisi tajuta tilanteensa. Vasta Ulosotto on velallisen katko ja Minnesota-hoito. Tuetaanko velkaantuneita tarpeeksi henkisesti ja elämän hallinnallisesti, jotta voivat päästä oikeasti jaloilleen?

Huh. Pahoittelut,  jos oli vähän liian syväluotaavaa terapia-avautumista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikkobudjetti ja 5 taloustekoa

Tuhka tuuleen

Rahatilanteen interventio