Velkaennusteessa aurinkoa ja lämpöä

Kop kop. Toistaiseksi talouden syöksykierre helpottaa. Eli isot laskut maksettu, niitä ei pitäisi olla justiinsa edessäkään ja kun niitä ajan myötä tulee, niin lomarahoista saan laitettua hieman varuiksi. Lisäksi elämän tuomat ylimääräiset menot pitäisi olla taputeltu. Ainakin siis nämä yllärit. Tein kuitenkin toukokuun rahan kulutuksen takia päätöksen, että yhden kolmesta pihan projekteista siirrän ensi kesään. Se on lähinnä vaan kosmeettinen, ei niinsanotusti välttämätön toimenpide, kuten muut. Lisäksi sain juuri tiedon, että veronpalautukset maksetaan vasta syyskuussa. Eli ei olisi ollut edes rahaa tehdä sitä, se 900 euroa ei lämmitä kesällä mitään. Onneksi kuitenkin tulee Q3 aikaan, niin pysyn suunnitelmassa. Tosta oli tarkoitus meinaa viilata iso siivu lainaan.

On muuten erittäin ihana tunne, että kun on etukäteen suunnitellut rahat, niin sitten voi hyvällä omalla tunnolla ne kuluttaa haluttuun  kohteeseen. Itse olin varannut 165 euroa tälle kuulle laittaa terassin kunnostukseen. Tässä itseasiassa oli loppujen lopuksi myös bensarahat rautakauppaan. Eli se mitä olin varannut, riitti täydellisesti siihen, mitä halusin tehdä. Tiedän itseni, että jos tätä rahaa ei olisi korvamerkitty, niin olisin kauhuissani ollut rautakaupan kassalla ja sisäisesti itkenyt tuhlattua rahaa. Eli tämä ennakointi auttaa tosi paljon kasvattamaan luottamusta talouteen.

Palkka nousi kesän alussa, joten antaa hieman siimaa tässä inflaation kierteessä. Ja tulee nousemaan toistamiseen kesän lopussa. Toistaiseksi en tunnista, että ruoka olisi kallistunut. Ehkä sen takia, että kykenen vielä kiristämään  helposti kauppalistaa. Tähän varmasti syksyllä tulossa muutos. Bensa on ainoa, mikä on vähentänyt näin ihan vaan arviolta 30-40% ajoja. Kesällä kuitenkin annan itselle luvan käydä silloin tällöin ihanissa kohteissa, eihän tavoite voi olla, että olen ihan koko ajan vain kotona. Sitäkin on aikanaan tapahtunut. Toissa kesänä vielä lomakuukauden käyttöön oli ylimääräistä yhteensä 50 euroa. Rahaa ei voinut myöskään mistään taikoa, sillä jopa luottokortti oli ihan tapissa. Oli yksi kurjimmista lomista koskaan. Helpompi olisi ollut olla vain töissä. Eli sitä ahdistusta ja alakuloa en halua pakottamalla itselle aiheuttaa.

Olen iloinen palkankorotuksesta, koska se osoitti, että työtäni arvostetaan. Silti sen kanssa hieman kipuilen. Tuo työn vaihtaminen on välillä erittäin paljon mielessä. Itseasiassa olin muutamassa haastattelussakin. Olisin ainakin toiseen saanut paikan, mutta pienen hetken ajateltua totesin, että ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Eli, kun (ei siis jos, vaan kun) päätän vaihtaa työtä, niin se on kokonaan pois it-alalta. Se on edelleen se haave, jota kohti kuljetaan ja joka vaatii tämän velkojen maksun.

Pahoittelen, että kirjoitan tuosta työpaikasta usein. Se on periaatteessa tosi hyvä paikka, mutta stressi ja vaatimus on kovat. Varsinkin, kun olen sellainen, joka hamstraa itselleen tehtäviä ja muut uskovat minun olevan erittäin ammattitaitoinen. Kyllähän sitä ammattitaitoa kertyy, jos joku pyytää apua ja sitten siinä yhdessä opiskellaan miten joku pitää toteuttaa.

Päätin, että katselen nyt ainakin kesän, miten työ alkaa rullata. Tiedän kesällä/ alkusyksystä tulevan muutaman helpottavan tekijän ja vielä kun sain äärettömän ison, vaativan ja koko yrityksen tasolla korkealle priorisoidun projektin valmiiksi, niin jos nyt voisi alkaa nauttia työstä. Eli, että se pahin oppikoulu olisi nyt käyty. Kesällä onneksi kukaan ei tee mitään, niin itse voi keskittyä ottamaan rennosti ja tekemään vähemmällä kiireellä omia haluttuja juttuja. Ja katsoisi sitä työtä uusin silmin. Vaikka takaraivossa tunnen sen, että jos joku muu puhuisi työstään näin, niin kysäisisin heti, että onko tuo oikeasti sen arvoista. Niinpä. Mutta tällä hetkellä vastaan itselleni, että kulutusluoton maksun nopeasti maksaminen on tällä hetkellä todellakin sen arvoista. Kukapa tietää kuin nopeasti tuo Euribor 3kk nousee.

Ja lopuksi vielä. Nyt mulla ei ole minkään valtakunnan oikeutta valittaa käyttörahan puutetta ainakaan tässä kuussa. Katsoin yhtenä päivänä elokuvaa ja siinä olleen kohtauksen perusteella iski niin järkyttävä kahvin himo, että kävin kaupasta hakemassa kahvia. Hirmuisen hintaista, sen takia sen juomisen lopetinkin, mutta kävin silti hakemassa. Nyt voin sitten katsoa tyhjää pankkitilin saldoa sydän näppärästi tykytellen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikkobudjetti ja 5 taloustekoa

Tuhka tuuleen

Rahatilanteen interventio