Velkahaaste 7/19

 Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22  Ok

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.

Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.

7/19 (Syyskuu 22):

Opintolaina 3543,63 e (-53,01 e )

Kulutusluotto 6606,78  e (-1426,54 e)

Syyskuussa maksettu edellisen kuun kulutusluoton korkoja ja kuluja 65,25 e. Tätä ei lasketa balanssiin.

Yhteensä 10150,41 e (-1479,55 e)

Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q3/22-Q2/23

2022

Q3 Kulutusluoton velkasumma syyskuun laskun jälkeen 6606,78 e, joten TOTEUTETTU 

Q4 Kokonaisvelkasumma syyskuun laskun jälkeen 10150,41 e, joten 2151,41 e/ 3 kk. Joka tekee 717,14 e/ kk lyhennystä.

2023

Q1 Kokonaisvelkasumma syyskuun laskun jälkeen 10150,41 e, joten 4651,41 e/ 6 kk. Joka tekee 775,24 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma syyskuun laskun jälkeen 6606,78 e, joten 6606,78 e /8kk. Joka tekee  825,85 e/kk lyhennystä.

Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.

05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e

Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.

07/22-05/23

572,34 e / 850 e (jäljellä 277,66 e)

Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.

06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.

Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀

Velallisen tuskaa

Täällä on viime viikot ollut vähän hiljaista. Välillä olen miettinyt kirjoittamista, mutta kun ei ole ollut hyvää tai tsemppaavaa mieltä, niin olen antanut olla. Nyt kuitenkin ankeuttaja otti kirjoitusvallan. Onhan sentään ankeutusviikko, eli se kituviikko ennen palkkaa.

Lomalta paluu töihin on ollut todella vaikeaa. Massiiviset ongelmat oli kasattu pinoon lapulla "kunhan Stressaaja palaa töihin". Eli kuukauden ongelmat oli mulle nätisti jätetty, että "hoida". Että kun kukaan muu ei ole "osannut".  Ei ole vaan viitsinyt, kun tietää että tottakai hoidan. Heti ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että minusta tuli oikein kunnon hiekkapimppi: kärttyisä ja ärsyyntynyt. Eläintarha sai sen valitettavasti huomata myös. Ärähdin kun koirat perseili jotain pihassa ja käskin sisään. Eipä se karvaisten, mutta luottavien, kavereiden epäuskon ilme parantanut mieltä. En pitänyt itsestäni ollenkaan. Enkä siis pidä itsestäni edelleenkään, kun olen kärttyisä turhaan. Lomalla sitä muuttui normaaliksi, aika järkyttävä ero.

Olen tässä nyt käynyt kunnon kriisiä. Mieli tekee lähteä nykyisestä työstä ihan heti. Aina ajatuksen tultua velka koputtaa olkapäälle ja käskee miettimään sitä. Tajuaa ettei ole vaihtoehtoa. Joten olen jäänyt. Jotenkin ei kiinnosta se 260e/ kk maksut, koska se lisää lainan maksuaikaa parilla vuodella. Sitähän tässä tavoittelen, että velat saisi maksettua, jotta on vapaa. Koko elämä on vaan velanmaksua. Kaipaisi jotain muutakin. Jonkinlaista laatua elämään. Että voisi ottaa joskus vähän rennommin. Olla vaan ihminen siinä missä muutkin. Päästää irti tästä korkkiruuvista, missä kiristetään lujempaa koko ajan.

Tiedän kyllä, että ei tarvitsisi maksaa nii  paljoa kerralla lainaa. Että mitäpä parista kuusta. Tai siis periaatteessa tiedän. Käytännössä haluan vaan päästä maaliin. Onhan sitä kymmenen vuotta vaellettu sitä kohti. Nyt käykin sellaista taistelua,  että mikä on tärkeintä: että saa nyt lyhyellä aikavälillä olla räkänaamainen lellipentu, joka elää leveästi vai vastuuntunteva ihminen, joka tietää velan olevan seurantapanta jalassa ja siitä pitäisi päästä eroon oikealla käytöksellä. On kuitenkin niin lähellä maalia. Kuvauksista on tuskin vaikea päätellä, että kumpi vaihtoehto on johdossa. 

Huoh. Kohta on palkkapäivä ja taas velka vähenee. Se on edistystä, mutta ei muutamaan kuukauteen silti ole mitään asiaa irtisanoutua. Vielä ihan liikaa velkaa. Tulevan talven epävarmuus vaikuttaa paljon. Sähkösopimus edelleen tosi hyvä (kop, kop) mutta ei senkään kestoon voi luottaa. En pärjäisi, jos vaihtaisin puolta pienempään palkkaan ja sähkölasku nousisi 300 euroa. Silti samaan aikaan mieleen nousee entistä vahvemmin, että mieluummin rahaongelmat kuin uupumukseen vievä työ. En vaan saa ajatusta teoiksi. Pidän tämän sopimuksen pirun kanssa, kultainen häkki on vielä pakosta kotini. 

Silleen. Terveisiä väsyneeltä stressaajalta. Josko se elämänilo tännekin maakuoppaan joskus taas eksyisi. 

Pahoittelut kiukkuamisesta. Kyllä täältä taas tulee jotain positiivista joskus.

Veronpalautukset ja aivojumppaa

Joka vuosi kun veronpalautukset on tulossa, niin tämä sama kysymys syttyy päähän: Miten hemmetissä verotus toimii? Laitan kaikki keksimäni lyhennykset veroilmoitukseen aina kun muuttelen verokorttia: työhuone  ja muu ammattivähennys. Työmatkoja ei pariin vuoteen ole kannattanut laittaa, kun ne jää alle korvattavuuden rajan. Toimistolla kun käy kolme kertaa vuodessa. Parina vuonna tuli kotitalousvähennys. Eli nämä ne, mitä verottaja ei voi tietää ilmoittamatta. MUTTA mitä ihmettä on ne verohelpotukset, mitä en tiedä? Eli kun palautuksia tulee vuosittain keskimäärin 900 euroa. Vaikka olisin just marras-joulukuussa tehnyt vielä sen viimeisimmän verokorttiviilauksen. Luulisi, että jos euron tarkkuudella laittaa sen summan mitä tulee tienaamaan, niin sitten  palautukset olisi käytännössä 0. Miten saadaan tuo luku nollaan?

En tiedä. Liian hankalaa. Joka vuosi myös päätän tutkia, että mistä tuo voisi johtua ja mihin kohtiin pitäisi osata numeroita laittaa, jotta saa veroprosentin sille mallille, että oltaisiin plusmiinusnolla. Lisäksi, kun se, mitä ne kertoo maksavansa ei pidä paikkansa. Tänään tuli tilille yli 3 euroa enemmän, kun mitä he ilmoittivat. Aika korkea on korkojen määrä, jos vajaasta 900 eurosta tulee 3 euroa korkotuloja valtiolle maksettavaksi. Kertaakaan en ole sitä kuitenkaan kunnolla tutkinut asiaa, kun onhan se kivaa saada ilmaista rahaa. Vuosien parin tonnin miinusmerkkisten kertojen jälkeen. Ehkä tänä vuonna?

Positiivista veronpalautusten vaikutuksesta kulutusluottoon: se meni nyt alle 7500 euroa. Ja miksi tämä on tärkeä rajapyykki, no, lainasta on nyt jäljellä alle puolet. Ja koko haaste näyttää paremmalta ja suoritettavissa paremmin. Toinen kiva juttu on se, että pankin laskuri laskee aina sen hetkisen summan mukaisen viimeisen erän päivämäärän (eli, jos menisi sen 260e /kk ja nykyisellä korolla Eurobor 3kk). Ja se on ihanan konkreettista, kun näki esim näistä veronpalautuksista maksuajan laskevan 3 kuukautta. Kesän aikana on jo vuoden lyhentynyt maksuaika. Olemme siis 06/25. Siitähän sen vielä kaksi vuotta tässä talvella laskee pois. Se on erittäin kivaa.

No, mutta sitten taas meikäläisen erittäin sekaiseen päähän takaisin. Ehkä toistoa aikaisemmista kirjoituksista, joten ihan hyvä ajatus olla lukematta eteenpäin.

Aikaisemmin kaikki oli erittäin yksinkertaista: jos olen velaton, olen onnellinen. Tai ainakin mulla on sitten täysi oikeus nauttia elämästä. Mulla on taas ihmisarvo. Tästä ajatuksesta, todellisuudesta ja tulevaisuudesta pääkoppa nitkahtelee ja sulake palaa. Oli miten vaan todellisuus, niin tunnen olevani huonompi ihminen kun on tällaista velkaa tällaisella historialla. Tämä vielä siis on päässä ymmärrettävissä. Sulake palaa siinä vaiheessa, kun yritän miettiä, että vuoden päästä mun pitäisi yhdellä maksulla saada itseni hyväksi ja arvokkaaksi ihmiseksi. Täysin absurdi ajatus. Miten muuttua 10 vuoden jälkeen hetkessä hyväksi ihmiseksi?

Ajatusketju, joka on pyörinyt päässä: Vitsi, kun loppukuun ruokarahaksi jäi vaan 80 euroa. Ei sillä hirveästi eletä ja olla. -> Toukokuun jälkeen rahaa tulee olemaan enemmän, että ei tarvi kaikkea ostamaansa miettiä ja keskustella velan kanssa. Ehkä voi ekaa kertaa moneen vuoteen ostaa vaatteita muutenkin kuin vaan siihen, että edelliset hajosi korjauskelvottomaksi. -> Niin ja mieti kun opintolaina on maksettu, niin sitten on sellainen tonni ylimääräistä. -> No, mutta sehän on älytöntä, että ostaisin tonnilla enemmän vaatteita. Tai ruokaa. Eihän kukaan voi syödä kuussa yli tonnilla. -> Niin joo, hei. Joku elää silleen, ettei kaikki raha mene kädestä suuhun. Tai että jokaiselle pennille ei ole paikkaa -> MIHIN se raha, joka jää yli, menee? Mitä tehdä ylimääräisellä tonnilla? -> Ei mitään hajua. Enkä kykene ymmärtämään, että olisin sellaisen ylellisyyden edes ansainnut.

Välillä tuntuu, että olen ihan umpihullu ja todellisuudesta irtautunut. Siis siinä miten näen itseni velan kautta maailmassa. Ja ehkä olenkin molempia. Ihan varmasti ns. turhaan rankaisen itseä edelleen entisajan tapahtumista. Ja kun ei ole oikein ketään, kenen kanssa haluaisin tästä oikeassa elämässä keskustella (koska eihän meidän perheessä luusereita ole ja ystävien kanssa ei oikein tämän puiminen kiinnosta. Ystävien kanssa tästä juuri eroon päästään, kun tehdään muita asioita), niin siksipä tässä kaikki vuodatetaan sitten tänne.