26 syyskuuta 2022

Velallisen tuskaa

Täällä on viime viikot ollut vähän hiljaista. Välillä olen miettinyt kirjoittamista, mutta kun ei ole ollut hyvää tai tsemppaavaa mieltä, niin olen antanut olla. Nyt kuitenkin ankeuttaja otti kirjoitusvallan. Onhan sentään ankeutusviikko, eli se kituviikko ennen palkkaa.

Lomalta paluu töihin on ollut todella vaikeaa. Massiiviset ongelmat oli kasattu pinoon lapulla "kunhan Stressaaja palaa töihin". Eli kuukauden ongelmat oli mulle nätisti jätetty, että "hoida". Että kun kukaan muu ei ole "osannut".  Ei ole vaan viitsinyt, kun tietää että tottakai hoidan. Heti ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että minusta tuli oikein kunnon hiekkapimppi: kärttyisä ja ärsyyntynyt. Eläintarha sai sen valitettavasti huomata myös. Ärähdin kun koirat perseili jotain pihassa ja käskin sisään. Eipä se karvaisten, mutta luottavien, kavereiden epäuskon ilme parantanut mieltä. En pitänyt itsestäni ollenkaan. Enkä siis pidä itsestäni edelleenkään, kun olen kärttyisä turhaan. Lomalla sitä muuttui normaaliksi, aika järkyttävä ero.

Olen tässä nyt käynyt kunnon kriisiä. Mieli tekee lähteä nykyisestä työstä ihan heti. Aina ajatuksen tultua velka koputtaa olkapäälle ja käskee miettimään sitä. Tajuaa ettei ole vaihtoehtoa. Joten olen jäänyt. Jotenkin ei kiinnosta se 260e/ kk maksut, koska se lisää lainan maksuaikaa parilla vuodella. Sitähän tässä tavoittelen, että velat saisi maksettua, jotta on vapaa. Koko elämä on vaan velanmaksua. Kaipaisi jotain muutakin. Jonkinlaista laatua elämään. Että voisi ottaa joskus vähän rennommin. Olla vaan ihminen siinä missä muutkin. Päästää irti tästä korkkiruuvista, missä kiristetään lujempaa koko ajan.

Tiedän kyllä, että ei tarvitsisi maksaa nii  paljoa kerralla lainaa. Että mitäpä parista kuusta. Tai siis periaatteessa tiedän. Käytännössä haluan vaan päästä maaliin. Onhan sitä kymmenen vuotta vaellettu sitä kohti. Nyt käykin sellaista taistelua,  että mikä on tärkeintä: että saa nyt lyhyellä aikavälillä olla räkänaamainen lellipentu, joka elää leveästi vai vastuuntunteva ihminen, joka tietää velan olevan seurantapanta jalassa ja siitä pitäisi päästä eroon oikealla käytöksellä. On kuitenkin niin lähellä maalia. Kuvauksista on tuskin vaikea päätellä, että kumpi vaihtoehto on johdossa. 

Huoh. Kohta on palkkapäivä ja taas velka vähenee. Se on edistystä, mutta ei muutamaan kuukauteen silti ole mitään asiaa irtisanoutua. Vielä ihan liikaa velkaa. Tulevan talven epävarmuus vaikuttaa paljon. Sähkösopimus edelleen tosi hyvä (kop, kop) mutta ei senkään kestoon voi luottaa. En pärjäisi, jos vaihtaisin puolta pienempään palkkaan ja sähkölasku nousisi 300 euroa. Silti samaan aikaan mieleen nousee entistä vahvemmin, että mieluummin rahaongelmat kuin uupumukseen vievä työ. En vaan saa ajatusta teoiksi. Pidän tämän sopimuksen pirun kanssa, kultainen häkki on vielä pakosta kotini. 

Silleen. Terveisiä väsyneeltä stressaajalta. Josko se elämänilo tännekin maakuoppaan joskus taas eksyisi. 

Pahoittelut kiukkuamisesta. Kyllä täältä taas tulee jotain positiivista joskus.

3 kommenttia:

  1. Välillä saa kiukuta. Ei ole elo aina ruusuilla tanssimista, ei. Tää pimenevä syksy ei ainakaan auta asiaa.

    Oisko semmoinen kultainen keskitie kuitenkin hyvä tuon velanmaksun ja elämänlaadun tasapainon suhteen? Jos antaisi vähän löysää, mutta kuitenkin maksaisi enemmän kuin niitä minimilyhennyksiä. Tulisi ehkä kuukausi tai pari lisää vielä maksettavaa sen parin vuoden sijaan. Ehkä se ois pieni hinta siitä, että pää ei lahoa liian niukalla elämiseen.

    Tai sitten kun kituviikko loppuu ja palkka tulee, niin sitten optimismi voittaa ja on taas hirvee draivi päällä :D

    Ymmärrän kyllä ihan täysin tuon lomalta paluun tuskan, vaikka oma loma päätty jo kaks kuukautta sitten. Mutta niin sitä vaan siihen harmaaseen arkeen taas tottuu, ja onkin taas ihan kivaa. Toivottavasti siellä käy samoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Monni tsemppauksesta. Sain yhden massiivisen ongelman töissä korjattua ja nyt sit ehkä näyttää valoisammalta. Toki kohta tulee uusi iso ongelma. Että eksistentiaalinen kriisi varmastikin jatkuu, että mitä sitä haluaa puolet hereilläoloajasta tehdä. Ja irrottautuisin tuosta velkapohjaisesta ajatuksesta. Eli ettei kaikkialle mennä se raha edellä, vaan hyvinvointi. Katsotaan mihin ratkaisuun tässä päätyy ja pääsee. Kaveri toki sanoi, että ehkä pitäisi mainita esihenkilöille että työtaakkaa on liikaa. Haha. Ihan omituinen ajatus. Mutta varmasti ihan validi kommentti.

      Poista
    2. Hyvä jos näyttää jo vähän valoisammalta :) Kyllä se seuraavakin ongelma varmasti ratkeaa. Ja todellakin validi kommentti kaverilta, että käydä esimiehen kanssa juttelemasta tuosta työtaakasta. On työnantajankin intresseissä, että työntekijät ei ihan totaalisesti kypsy työhönsä tai pala loppuun.

      Poista

Velkahaaste 11/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin: 1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22     Ok 2. Keittiövälineet maksettu Q2/22    Ok 3. Kul...