22 lokakuuta 2022

Homma etenee, vaikka juna välillä matelee

Alan toistamaan itseäni. Viilasin velkahaastetta. Mutta se oli tarpeeseen. Eli siis kun olen jo pari kk sit laittanut tavoitteeksi maks 3000e velkaa 05/23. Nyt näiden muidenkin välitavoitteiden summat on kokonaisvelkatavoitteet ja summat on linjassa. Maksettavaa on aina hitusen alla 900e/ kk. Hetki tuli pieni paniikki, että se on paljon. Mutta siis mähän yritän lyhentää yli 950e muutenkin. Eli hyvin selviän ja vielä pääsen taputtelemaan itseäni harteille kuinka ylitän tavoitteet.

Yksi tavoite, josta olen ylpeä toteutui tässäkin kuussa, vaikka tuli paljon laskuja, jotka tulee pari kertaa vuodessa. Eli olen maksanut laskut heti kun ne on tullut. Vaikka siis vasta kesällä aloin tonne tilille oikeasti kerätä vähän ekstraa. Tämä on itseasiassa tosi kiva. Tuntuu todella tyydyttävältä maksaa maksut heti pois. En tiedä miksi halusin aiemmin maksaa kaiken maksuliikenteen yhdessä syssyssä. Olisiko oppiminen lapsuudesta, kun muistan että usein kauppaan mennessä äiti otti mukaan laskupinon ja maksoi kerralla kaikki laskut eteisessä olevassa maksupaikassa. Nyt voin tehdä omalla tavalla. Nyt saan palkasta 300e tuolle tilille suunnitellusti ja siitä menee vaan sähkölasku kuun alkupäivinä. Tilille jää silti reilusti yli 300 e loppukuulle, josta sit maksuja voi maksella, kun niitä tippuu. Jee.  Feeling rich! 💰

Muutakin hyvää on lokakuussa. Kokonaisvelka vähenee reilusti alle 10t. Joskus aikanaan en muista missä keskustelussa, mutta tuttu sanoi: "Se nyt on ihan sama että mitä kautta on velkaa, jos se on alle 10t, kun sen maksaa miten päin vaan". Tuo tyyppi tuskin muistaa sanomaansa, mutta mun päähän se jäi. Tästä siis on monta vuotta. Olin silloin varmaan kaikkein heikoimmillani rahallisesti, kun ulosoton jälkeen rahaa jäi alle 1200 euroa. Sillä piti maksaa varmaan kymmentä lainaa ja omakotitalon menot. En oikein enää osaa ajatella, että miten ihmeessä se oli mahdollista. Silloin toki ajatus oli niin kiero, että kaikki mahdollinen luotto, minkä sai, oli tuloiksi laskettavaa tuloa ja ns. mun rahaa mitä voin käyttää. Silloin täysin velattomaksi pääsy oli mahdotonta, mutta tarrauduin jotenkin tohon 10tonniin. Se ei ollut absurdia.

Ja nyt mä olen siellä. Kokonaisvelka (pl asuntolaina, mutta mietitään  sitä vaikka itselleen vuokranmaksuna) on palkkapäivänä alle 10t. Kun muistelen tota menneisyyden lauseenkuulemista ja sitä tilannetta, niin täytyy sanoa, että elämä on muuttunut todella paljon. Ja olen siitä kokonaisuudessaan onnellinen. Tähän tilanteeseen pääsyyn on tarvinnut paljon päättäväisyyttä, mutta myös paljon onnea. Lähdin  pohtimaan, että mikä tässä nyt on parasta. Ja onnekseni huomasin, että se ei ollut numerot lainoissa. 

Tämä nyt voi kuulostaa todella hassulta, mutta asuinpaikastani olen ollut erittäin onnellinen tänä syksynä. En ehkä ihan niin kuin voisi uskoa, mutta koetan selittää. Asuin pitkän aikaa pakosta isossa kaupungissa. Töissä kun käytiin pääasiassa toimistolla ja sinne piti päästä järkiajassa. Ja mä vihasin asua kaupungissa. Aina olen lapsena asunut metsässä ja sinne oli kaipuu. Syksyisin inhosin kaupunkia eniten. Tunkkaisuutta ja kuraa. Ja sitä, että kun iltojen viiletessä vaihtui kotiasuksi paita ja hellyhansenin pitkät kalsarit, niin se oli aina yhtä pukemista ja riisumista, kun piti lähteä koirien kanssa iltapissalle. Kymmenen minuutin takia piti riisua just hyvin istuvat pitkät kalsarit, virittää päälle inhottavan nihkeät ja kuraiset ulkohousut ja mennä ulos kaiken syksysaasteen keskelle (miksi syksyisin kaupungit tuntuu likaisilta?). Ja sit ei kun sisälle yrittäen ottaa housut pois nätisti, etsiä niille housuille hyvä paikka ja sit sulloa kaikki muhkurat just oikein takaisin niihin hellyhansenihin. Kun ei siellä viitsinyt kalsareilla pomppia, kun oli ihmisiä, autoja, valoja, kuraa ja ahdasmielisyyttä. Isoimpana unelmana oli löytää koti, jossa ei tarvitse pihalle mennessä housuja. Sit alkoikin tapahtua, kun tuli etätyökulttuuri, ulosottovelat maksettu (kiitos työpaikasta jossa oli hyvä palkka ja joka pysyi) ja sitten en edes etsinyt kotia, mutta kohtalosta se mun eteen netissä tuli. Ja vielä pankki antoi vihreää valoa, vaikka ajattelin ja olin varma  ettei kukaan koskaan mua rahoita. Mutta se meni todella jouhevasti ja hyvin. Ja nyt. Sateinen syksyilta. Ja mä kävin iltapissalla koirien kanssa mun harmaat hellyhansenit ja huppari päällä. Kyllä mä elämässäni olen saavuttanut paljon ja tässä se kulminoitui. Olen niin onnellinen housuitta.

Onhan tässä elämässä ja velassa vielä punnerrettavaa. Kahteen suuntaan vielä velkaa ja jonkinlainen murros meneillään työelämässä. Mutta ehkä se on ihan hyvä, että tässä iässä mikään ei ole vielä valmista. Olisi tylsä loppumatka edessä tai sit vielä hurjempaa, että matka alkaisi olla lopussa. Matka siis jatkukoot tässä ihanassa epävalmiissa sekamelskassa. Ilman housuja.

1 kommentti:

  1. Hyvin sanottu tuosta asuntolainasta, että sitä voi ajatella itselleen vuokranmaksuna. Itselle on päässyt viime päivinä vähän ihon alle se, kun on uutisoitu pientalojen arvon romahduksesta, ja me ostettiin tämä oma ehkä vähän kalliilla talon ikään nähden (sijainti ja kunto kyllä ihan priimaa). Mutta jos ei oltais tätä ostettu, niin todennäköisesti maksettaisiin edelleen vuokraa kuitenkin jollekin toiselle, eli "hukkaan" menisivät rahat silloinkin.

    Me ei asuta ihan niin korvessa, että uskallettaisiin lähteä ulos ilman housuja (ehkä postilaatikolla uskaltaisi kipaista), mutta kiva kuulla, että siellä onnistuu :D

    VastaaPoista

Velkahaaste 11/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin: 1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22     Ok 2. Keittiövälineet maksettu Q2/22    Ok 3. Kul...