19 marraskuuta 2022

Uusia tuulia

Näin kun sitä kirjoittelee sen hetken elämästä, vaikkakin erittäin suppealta alalta, niin huomaa kuinka paljon sitä ihminen voi muuttua lyhyessä ajassa. Joskus jäin kiinni ajatukseen, kun kuulin että vuodessa ihminen hengittää niin paljon hiilidioksidia ulos, että laskennallisesti on vaihtanut lähes kaikki hiiliatomit. Tuo on joskus ihan lohdullinenkin ajatus. Jokaisella hengenvedolla kaikki muuttuu, vähän kerrallaan, mutta silti. Ja vuodessa muuttuu kaikki.

Tämä vuosi on selkeästi sellainen suurten muutosten aika. Rakkaita poistuu tästä maailmasta ja uusia syntyy. Kiertokulkua, isoja ajatuksia ja isoja tunteita. Silloin aina miettii, että mitä väliä sillä rahalla on (ja mitä järkeä siitä on kirjoittaa). Ja tulen aina samaan lopputulemaan: se on samanaikaisesti maailman turhamaisin asia huolehtia ja toisaalta erittäin tärkeä. Turhamaisin niissä hetkissä, kun sitä rahaa on ja erittäin tärkeä kun sitä ei ole. Sitähän se oma rahallinen elämä tällä hetkellä on, välillä tuntuu että sitä on ja välillä on taas ihan rahaton olo.

Mitäs nyt sitten tässä kuussa on tapahtunut? Olen osannut päästää rahasta jonkunverran enemmän irti. En roiku siinä kuin se olisi pelastusrengas, joka pitää mut pinnalla. Pysyn pinnalla muutenkin, siltä todellakin tuntuu, vaikka oikeastaan mitään puskuria ei ole. Hirmuisesti on stressiä ja menoa, mutta olen valmis sitä tällä hetkellä kestämään. Nimittäin tämä muutosten tuuli vaikuttaa myös ihan tähän arkeen. Olen saamassa ihan uutta työtehtävää. Se kaikki stressi ja tuska tästä nykyisestä tehtävästä poistuisi. Se, mistä olen valittanut täälläkin koko ajan, että vitsi kun saisi velat maksettua ja voisi vaihtaa töitä. Ja siis, mitä ihmettä, nyt olisin pääsemässä pois siitä, vaikka velkaa vielä on. Se tuntuu loistavalta. Uusi työ on myös vahvaa asiantuntijuutta, mutta ne puitteet ja työnsisältö on sellaisia, jotka tukevat mun tapaa tehdä töitä. Ei enää kamalan kankeaa johtamista, vaan jotain järkevää. Siis kaikki hallinnollinen toimintatapa on sellaista, että tiedän sen vähentävän mun kuormitusta, vaikka työ itsessään vaatii resursseja. Miettikää kuinka ihana olisi keskittyä työssä työn tekemiseen, siihen mistä tykkää, eikä mihinkään omituisiin ja kankeisiin rakenteisiin?!

Aloitan toki työtehtävässä vasta ensi vuonna. Enhän halua nyt ihan mulkku olla ja lähteä nykyisestä tehtävästä ja jättää ihmisiä pulaan. Hyvässä hengessä ja polttamatta siltoja. Tai tämä on yritys. Vähän närkästyneesti ne tämän on ottaneet vaikka olen selittänyt syyt, mutta enhän minä voi kenestäkään muusta huolehtia kuin itsestä. Ja tottakai ne on närkästyneitä, kun yksi ihminen, joka on yhtä kokonaisuutta kannatellut, niin lähtee ja jälkeen jääneiden pitää ottaa vastuu tuosta ja kouluttaa siihen uusi ihminen. Ja silti ne tuskin saa niin hyvää kuin minä olen (eikä edes oma kehu haise, minun mukana siirtyy hirveä määrä hiljaista tietoa, jota ei voi muuttaa kirjoitukseksi).

Palkka tulee hieman nousemaan, mutta sillä ei tällä kertaa ollut mahdottoman suurta merkitystä. Tärkeintä oli työn mukavuus. Tässä huomaan suuren henkisen kasvun. Tai no, en usko että se on mitään kasvua. Se on sitä, että joka palkkapäivä velkasumma pienenee, niin avautuu aina pari senttiä lisää tilaa hengittää. Nyt toki tuli enemmän tilaa hengittää, kun itse työn ympäristötekijät muuttuu oleellisesti parempaan suuntaan. Vitsit. En malta odottaa ensi vuoteen.

Ja sit takaisin henkisestä zen tilasta. Kyllä mä oikeasti olen erittäin tarkkaan tietoinen siitä, että ensi viikon lopulla voi alkaa kytätä palkkanauhaa ja tehdä ennakkolaskelmat miten velka taas pienenee. Kiva kuitenkin sellaiset välähdykset elämässä, kun tajuaa että ei tarvi olla raha-ajatusten orja.

2 kommenttia:

  1. Hieno uutinen, että mukavampia töitä on löytynyt, onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Nyt huomaa, että miten iso painolasti se työ olikaan tossa sydämen päällä.

      Poista

Velka vähenee ja fiilis paranee... eiku, ei?!?

Mieli on mielenkiintoinen juttu. Olen omalta kohdalta todennut, että huolen määrä on usein vakio, oli sitten se huoli sitä että onko tukka h...