30 joulukuuta 2022

Vuoden viimeinen paketti ja punainen ruusuke

Kalenterivuosi päättyy, joten joku aikakausi päättyy. Tämänpäiväisen palkanmaksun mukaanlukien 10 palkanmaksua sitten aloitin systemaattisen velkojenmaksun ja se on toiminut hyvin. Myöhemmin merkinnät saavutuksista, kun paketoidaan vuosi kauniiseen pakettiin ja nostetaan hyllylle pölyttymään. Paljon on muuttunut vuodessa. Löysin mun "lasku"vihkosta (vihko, jossa on niin paljon laskelmia/ suunnitelmia ja kaikkea mahdollista rahaan liittyvää. Kymmeniä sivuja laskuja. Jotenkin se rauhoittaa, kun saa pyöritellä.) paljon suunnitelmia jo vuodelle 2021. Siellä oli siis hienosti merkitty, että 400e/ kk velkoihin yhteensä ja 10k säästössä vuoden lopussa. No, eihän ne mihinkään toteutunut, kun  ei ollut mitään tiekarttaa tai seurantaa tai muuttujien seurantaa. Eikä ne tavoitteet ihan noin vaan toteudu. Mutta kun seuraa, suunnittelee ja päättää päästä niihin osatavoitteisiin, niin sitten tämä alkaa toimia. Se on tämän vuoden  ehdoton oivallus. Eikä se suunnittelu tee musta tylsää tai tapa spontaaniutta. 

Vuoden viimeisin neljännes meni tosi nopeasti. Ihan hämmästyin, että jokos tosta listasta saa vetää taas yhden tavoitteen yli. Kaikesta huolimatta ollaan tavoitteessa, eli alle 8k velkaa. Jossain vihkon sivulla oli tavoite, että kulutusluotto alkaisi kolmosella, mutta kaikkien tapahtumien jälkeen olen ihan ok siitä, että se alkaa nelosella, kuitenkin vain satanen siihen tonnin rikkoutumiseen. On tässä se hyvä, että ensi vuonna mennään aina uudelle tuhannelle, kunnes ollaan maalissa. Siis sekä kulutusluotossa että kokonaisvelassa.

Tällälailla lainat lyhenivät 03/22-12/22. Luvut otettu siis siitä ensimmäisestä postauksesta, mihin nämä olen kirjannut. Käytännössä tilanne maaliskuussa ennen palkkapäivää. 

Keittiökalusteet: 630 e -> 0 e = - 630 e 

Luottokortti: 1049 e -> 0e = -1049 e

Opintolaina: 3947 e -> 3409,55 e = - 440,45 e

Kulutusluotto: 13025 e -> 4093,93 e = -8931,07 e

Kokonaisvelka: - 11050,48 e


Loppuvuodesta vakiintunut budjetti on auttanut tavoitteeseen pääsemisessä. Jos otetaan kaikki velat pois (eli myös asuntolaina), niin laskuihin ja elämiseen on rahaa kuukausittain 864 euroa. Se on ihan hyvin riittänyt. Mietin jo velkojen jälkeistä budjettia, niin nyt on hyvä olla kirjattuna, että alle 900 e riittää laskuihin (ympäri vuoden, tällä sähkösopimuksella. Toivottavasti ensi syksynä on tähän tullut järki), ruokaan, bensaan, elämiseen ja eläintarhaan.

Mutta siis maksuista. Aika hyvä summa on saatu maksettua. Keittiökalusteet just ja just muistan, mutta luottokorttivelka oli jo painunut unholaan. Olen jo ottanut uudeksi normaaliksi, että luottokorttivelkaa ei ole. Koska siis käytinhän syksyllä korttia, että sain pakollisen äkillisen menon hoidettua, mutta oli itsestään selvää, että se summa maksettiin heti palkasta pois. Opintolaina lyhenee ärsyttävän hitaasti, vaikka sen kanssa menee paljon aikaa ja energiaa, kun se on toisessa pankissa. Se on kyllä just sellainen orapihlajapensaan piikki kantapäässä, että riemun hetki on se, kun vihdoin voi laittaa pankille viestin, että eikös tämä meidän yhteiselo ollut tässä. Mutta Kulutusluotto pistää hymyilemään. Se velka on vähentynyt  enemmän kuin olen koskaan osannut olettaa. Ja siis summa tuntuu könttänä paljon suuremmalta kuin mitä olisin ajatellut kuukausilaskujen perusteella. Maaliskuussa kuitenkin olen laskeskellut, että olisin kesällä 2024 velaton (mihinköhän tämäkin perustui). Ja nyt se tulee olemaan noin vuoden aikaisemmin. Oon tosi iloinen tästä. Vaikka välillä on tuntunut, että mikään ei etene mihinkään, niin eteneehän se. Velkaa on jäljellä yhteensä 7500e, joten voiton puolella kohti ensi vuotta.

Tämä viimeisin neljännes tosiaan kului nopeasti. En ehtinyt hirveästi stressata tätä raha-asiaa. Se on ihan hyvä, koska olen ihan turhan paljon sitä stressannut. Aivan täysin turhaa, mutta se on todella vaikea lopettaa. Olisi ihana sanoa, että olen löytänyt jonkun zen tilan, mutta en ole. Olen suunnannut huomion muualle. Huolehtinut todella paljon kaikesta muusta. Ja vielä lisännyt stressin määrää, kyllä se oli näköjään mahdollista. Ei ole kamalan järkevä esimerkiksi surua paeta siihen, että vetää töissä, koulussa ja vapaa-ajalla täysillä projekteja.  Kellon ympäri tekemistä. Vaikkakin kivaa, niin silti ei ihan koko aikaa pidä olla viritystilassa. Sanon jälleen kerran pienen toiveen ja harmituksen, kun se on mahdottomuus: "Hitsi, kun sitä henkisesti kasvaisi sitä mukaan kuin velka vähenee." Itseasiassa, kun nyt olen ottanut tämän urakan ja sitoutunut siihen, niin tuntuu, että olen liikkunut ihan väärään suuntaan. Että se tiukahkosti eläminen ja budjetti tekee jonkun häkin itsensä ympärille. Tai enemminkin jonkun muurin. Huoh. Valitettavasti sitä täytyy tehdä hemmetisti töitä, jos meinaa omaa päätään ja toimintatapojaan parantaa. Ainakin, jos on tällainen kasa sotkeentunutta lankakasaa kuin minä. Fiksu olisi selvitellyt langan takaisin kerälle jo kauan ennen, mutta kun meikäläinen on astetta jääräpäisempi ja pöljempi, niin tässä sitä sitten ollaan. Askel kerrallaan? Pohjalta ei onneksi ole muuta reittiä kuin ylös.

Ensi vuosi. Hyvä vuosi. Oletuksena, että velasta päästään viimeistään syyskuussa eroon. Syksyyn mennessä myös koulut on ahkeroitu loppuun. Töissäkin pitäisi siihen mennessä olla yksi isompi urakka valmis. Mitä sitten? Oikeasti aika pelottavaa, kun näkyy vaan mustaa. Siis ei mitenkään masentuneisesti, vaan siten että tulee todella todella tyhjää tilaa elämään. Ne "elämänlangat", jotka on ollut tukena ja turvana häviää. Miten seuraan esimerkiksi aikaa, kun ei tarvitse laskea päiviä palkkapäivään ja laskeskella, että miten paljon velka lyhenee? Tai mitä teen  kun ei ole koulua, jolla saa sopivasti täytettyä vapaa-ajan, että pääsee todellisuutta tarvittaessa pakoon? Mitä teen, kun mun pitäisi olla jotenkin "valmis", vaikka olen edelleen täysin keskeneräinen? Odotan sitä sekä ilolla että kauhulla. Tällä hetkellä enemmän kauhulla.

Uusi vuosi. Uudet kujeet. Kiitos tästä kirjoitusterapiasta. Kiitos kun tätä luetaan (se on kiva, ettei kirjoittele vain itsekseen, vaan selkeästi joku haluaa lukea tätä, jolloin koen, että joku ehkä saa tästä iloa tai jaksamista). Kiitos siitä, että etenen.

Ensi vuoteen!

Velkahaaste 10/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin:

1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22    Ok

2. Keittiövälineet maksettu Q2/22   Ok

3. Kulutusluotto alle 7000 euroa Q3/22  Ok

4. Velkasumma alle 8000 euroa Q4/22  Ok

5. Velkasumma alle 5500 euroa Q1/23

6. Kulutusluotto maksettu Q2/23 (toukokuu)

7. Opintolaina maksettu Q3/23 ja jäljellä vain asuntolaina.


Tilanne kuukausittain palkkapäivänä, eli kuun lopussa.


10/19 (joulukuu 22):


Opintolaina 3409,55 e (-46,22 e )

Kulutusluotto 4093,93  e (-882,35 e)

Joulukuussa maksettu edellisen kuun kulutusluoton korkoja ja kuluja 52,65 e. Tätä ei lasketa balanssiin.


Yhteensä 7503,48 e (-924,76 e)


Lainaa lyhentävä summa/ kk, jotta tavoitteeseen päästään Q4/22-Q3/23


2022

Q4 Kokonaisvelkasumma joulukuun laskun jälkeen 7503,48 e, joten SAAVUTETTU 


2023

Q1 Kokonaisvelkasumma joulukuun laskun jälkeen 7503,48 e, joten 2004,48 e/ 3 kk. Joka tekee 668,16 e/ kk lyhennystä.

Q2 Kulutusluoton velkasumma joulukuun laskun jälkeen 4093,93e, joten 4093,93 e /5kk. Joka tekee 818,79 e/kk lyhennystä.

Q3 Kokonaisvelka joulukuun laskun jälkeen 7503,48 e, joten 7503,48 e/ 9kk. Joka tekee 833,72e/ 9kk


Yksityiskohtainen seuranta velkavuoren loppupäähän.


05/23 Kulutusluotto maksettu

05/23 Opintolainan summa 3000 e


Tämä tavoite vaatii yhden kuukauden kirimisen aikataulussa, joten se summa pitää maksaa ekstrana. Seuranta ja tavoitteet siihen. Summa on laskettuna haasteen summiin yllä. Tässä  vain seuranta etenemisestä.


07/22-05/23

643,69 e / 850 e (jäljellä 206,31 e)


Opintolainan viimeisen neljän kuun tarkka suunnitelma.


06/23 Opintolainan summa 2100 euroa 

07/23 Opintolainan summa 1300 euroa

08/23 Opintolainan summa 600 euroa 

09/23 Kaikki muut lainat maksettu ja vain asuntolaina jäljellä.


Leikkisän pehmeä lasku velattomuuteen 😀


08 joulukuuta 2022

Joulun budjetti 50 euroa

Viimeinen kitujoulu edessä, jos siis oletetaan että työpaikan saa pitää ja muutenkin jos onni suo. (Pessimisti ei pety, vai miten se meni). Herättää aika monenmoisia ajatuksia. Mietin, että mitäköhän sitä sitten vuoden päästä oikein jouluna puuhastelee,  kun rahaa on kuin roskaa. Ryhdynkö jäätäväksi elitistiksi, joka ei enää kykene juomaan viinilasista, ellei siinä ole punaista tarraa ja tietenkin viinin pitää olla sieltä korkeimmalta hyllyltä, viis mausta, kunhan Alkon kassa tietää, että rahaa riittää. Ja se tietenkin nautitaan jossain Marimekon kuosien peittämässä kodissa ja kaikki tämä jaettaisiin ainakin viiteen eri sosiaaliseen mediaan (onko niitä noin monta?) Hmm. Tulipa kuvottava olo edes miettiä tuollaista. Se olisi mussa asuvan menninkäisen sielun loppu se.

Mutta ei mennä vuoden päähän. Koetetaan selvitä tästä ensin. Viinin varmaan jouluksi ostan, mutta se on alle 20 euron pullo. Täytyy tässä karmeassa koulutöiden uurastuksen ja töissä hikoilun jälkeen varustautua jotenkin juhlavasti. Ruokabudjetissa on sopivasti tilaa tuohon ja ehkä jopa juustoihin. Keksejä ja hilloja en ole koskaan tajunnut, ei maistu mulle, joten niitä ei edes näön vuoksi hommata. Muuta joululahjaa en oikein tänä vuonna osaa ajatella. Viime vuonna ostin muutaman sisäkasvin joululahjarahalla, mutta nyt niitäkään ei tarvi, kun kaikki ovat onnellisesti elossa vielä. Ainoa mitä keksin tarvitsevani on sukkia. Ne alkaa olla kaikki aika kaputt. Ehkä ne sitten joulun jälkeen käyn hakemassa ja ehkä jonkun hupparin (taisin joskus tehdä tällaisen kirjoituksen,  en vaan muista että mikä summa se oli, mikä piti tavoittaa. Taisi olla 5k/ Kulutusluotto. Ja sehän on saavutettu). Muuta en osaa ajatella edes, että pitäisi joulun takia hommata. Eiks asioita olisi järkeä ostaa vaan tarpeeseen? 

Mutta siis menin jo suunnittelemaan miten käytän lahjarahat (muuta lahjaa tuskin saan, ellei sit joku ole kutonut sukkia. Mutta en siis odota mitään). Mietitääns nyt toi jouluun panostus. Mulla on käteistä 50 euroa kotona ja sen ajattelin jouluun sijoittaa (ja vähän tulee kuukauden ruokarahasta ja bensarahasta tähän säästettyä). Tulen saamaan taas käteistä joululahjaksi, niin se 50e palautuu siinä sit tuonne kaappiin pahan päivän varalle. Tai toivottavasti ensi jouluun. Mielestäni se on ihan ok. Ja näin ei tarvitse ottaa mitään rahaa muilta tileiltä. Ihan niinkun se raha ei oikeastaan mitenkään näy missään. Mitä sillä rahalla sitten hommaan? Oman osuuteni joulupöytään, kulkemiset sinne joulupöytään ja parille sisarenlapselle lahjoja. Vanhemmille varmaan suklaata tai joku rehu, sellainen perinteinen muistaminen. Ei varmaan tule yllärinä, että en oikein pidä kulutusjoulusta. Se vaikuttaa siihen, miten rahaa käytän. Mulla olisi yksi kummilapsi, joka viettää meidän kanssa usein ainakin pätkän joulua, mutta hälle en ole ostanut vuosiin lahjoja. Syy: hän saa vanhemmiltaan varmaan tonnilla lahjoja. Kun joskus vielä ostin lahjoja, niin eihän tuo niitä edes vilkaissut, kun odotti vaan jotain kallista ja etukäteen sovittua: Thaimaan matkaa, kännykkää tms. Vaihtoehdot olisi ollut, että lähtee kilpavarusteluun mukaan tai antaa olla. Olen ehkä mulkku, mutta annan mieluummin sisaren lapsille lahjat, koska ne on onnellisia niistä noin 20 euron lahjoista tai jostain yhteisestä kalliimmasta lahjasta. Siitä tykkään, kun ne aina kiittää ja halaa.

Nautin jouluissa siitä, että saan käväistä kylässä, mutta eniten tykkään olla kotona ja katsoa jouluelokuvia. Aina silloin tällöin joku onneton tai yksinäinen eksyy mun luokse ja katsotaan sitten yhdessä ja porsastellaan suklaalla. Muuten en joulua kotiin ole koskaan laittanut. En ymmärrä jouluruokaa tai joulukuusta. En koskaan ole ymmärtänyt, että puita pitää tappaa paria päivää varten. Pienenä kävin aina koristelemassa pihalla kuusen. Siellä se kuusi edelleen on, vaikkei sitä enää yletä koristelemaan. Kinkkua tai muuta lihaa en syö, joten ehkä ne ns perinteiset ruoat jää sikseen. Mutta onneksi on lohta. Se on joulun paras ruoka, vaikka se ei taida olla virallinen jouluruoka. Mun takia se joulupöytään kuitenkin laitetaan, eli pitää joulua käydä viettämässä.

Parasta joulussa on, kun voi olla rauhassa. Käydä kävelyllä. Käydä katselemassa hautausmaita. Katsoa ihmisiä, kun ne vihdoin on saaneet sen kamalan (turhan) stressin loppumaan ja voi rauhoittua. Laulaa Last Christmasia, kun se kuitenkin jossain soi. Laittaa villasukat jalkaan ja katsoa elokuvia, jotka on aivan liian naiiveja. Olla hiljaa. Olla hengellinen, vaikkakaan ei uskonnollinen.

01 joulukuuta 2022

Velka vähenee ja fiilis paranee... eiku, ei?!?

Mieli on mielenkiintoinen juttu. Olen omalta kohdalta todennut, että huolen määrä on usein vakio, oli sitten se huoli sitä että onko tukka hyvin ja näkyykö kello vai että miten selviän talven yli lämpimänä. Ehkä karrikoiden, mutta sinne päin. Sama se on velassa. En huomaa mitään eroa siinä olossa, että onko velkaa 40 tuhatta vai 8 tuhatta. Ihan sama olo, sama ahdistus tai mikä lie mielen puristus. Luulen, että jos ei olisi velkaa, niin puristus tulisi jostain muusta. Sinänsä siis velka on ihan kiva kiristyspanta otsalla. Se on konkreettinen ja helppo asia olla huolissaan, olisi paljon huonompia vaihtoehtoja. Rahan ja velan aiheuttama olo helpottuu vain sillä, että miten sillä jäljelle jäävällä rahalla pärjää. Silloin kun velkojen jälkeen käteen jäi parisataa vähemmän kuin mitä laskujen jne maksuun meni, niin olo oli karsea. Nyt kun sillä rahalla voi pärjätä ihan ok, niin on vaan sellainen perus jumputus ohimoilla. Tämä on mielenkiintoinen huomio, koska aiemmin uskoin elämän muuttuvan täydelliseksi ruusuilla tanssimiseksi, kun velkasumma laskee.

Kaiken maailman harhaluuloja sitä itsellään on ollut, kun velkoja vastaan on taistellut. Tiedostan, että on ollut kieroa ajattelua, mutta välttämätöntä sellaista, että selviää. Nyt kuitenkin ollaan tulossa tilanteeseen, että nämä harhat ei toimi enää. Tämä konkretisoituu nyt. Eli esimerkiksi, en osaa ajatella sitä palkkamäärää, mitä oikeasti saan, vaan jotenkin mun mielessä mun palkka on se noin 2700 euroa (eli käteenjäävä osuus. Käytännössä hitusen enemmän mitä pari vuotta sitten sain bruttona, nyt summa vaan netto, mutta pääkoppa ei näe siinä eroa). Tuosta summasta lähtee vajaa tonni siivuna velkoihin ja lopuilla pitää elää. Kamalan vaikea ajatella, että mikä se palkka oikeasti on. Menen aina hämilleni, kun katselen palkkanauhaa (siis jos katson ihan oikeaa palkkanauhaa, yleensä keskityn vaan appin kautta tulleeseen tietoon). Jotenkin se velkoihin menevä osuus on vähän kuin verot: ne nyt vaan kuuluu lähteä eikä sitä kyseenalaisteta. Koska siis enhän minä nyt voi tarvita saatikka ansaita enempää summaa vaan omaan käyttöön ja humputteluun. Elämän kuuluukin olla omalta kohdalta just ok pärjäämistä. Ei sen enempää. Tämä on se iso juttu tossa mielen rauhoittumisesta. Se, että kuussa "jää käteen" se noin 1700 euroa, niin on sellainen, mikä vähentää kiristystä pääkopassa ja jotenkin koen sen mulle "reiluksi" määräksi. Aivot nikottelee sitä vastaan, että kesän jälkeen käteen jää tonni enemmän rahaa. Se tuntuu jotenkin väärältä. En siis kirjaimellisesti osaa antaa aivojen ajatella sitä. Tulee oikosulku.

Sitten myös velan määrää en osaa ajatella. Tiedän,  että kulutusluotto meni alle 5000e, joka on tietenkin iso saavutus, koska nyt on maksettu sitä yli 10000 euroa. Se on tosi nopeasti maksettu lopulta. Summa oli velkahaasteen alussa joku 13000 (eli olin vajaa 2000 e maksanut vuodessa) ja nyt reilussa vuodessa maksan sitten 13000 e, joka on oikeasti aika nopea tahti. Mutta mitä tekee mun mieli tässä vaiheessa, kun velka alkaa vähentyä sellaisiin inhimillisiin lukuihin. Se ei suostu noin "pientä" summaa miettimään. Mun mieli pakottautui katsomaan ja miettimään vain ja ainoastaan koko velkaa, joka on reilut 8000 euroa. Ja sitten "masennuin", kun tajusin kuinka pitkä matka on maaliin. Eli vähän niinkuin olisin ottanut takapakkia. Vielä viime kuussa osasin miettiä, että kulutusluotto on vajaa 6000e, mutta heti kun hypättiin alle 5000e, niin pääkoppa jumitti. En osaa selittää tätä nyt kovin hyvin, jos ollenkaan. Enkä osaa muuttaa mielessäni näitä asioita mihinkään päin. Luvut ovat ihan täysin samat kuin ennenkin ja suunnitelman mukaan mennään. Miten se mieli kääntää näin, että ei uskalla ajatella, että tästä olisi mahdollista selvitä.

Ehkä aivot tajuaa tätä  pikku hiljaa. Kuitenkin haluaisin ajatella ja nauttia siitä, että tammikuussa kulutusluotto menee alle opintolainan (joka aloittaessa tuntui ihan älyttömältä tavoitteelta). Tässä olen mehustellut mielessäni, että voin ryhtyä "vyöryttämään" lumipalloa sitten pienemmästä velasta lähtien. Kyllä, näin lapsellisia ajatuksia sitä päähän on velkahaasteen aikana noussut. Että kuinka hieno hetki se on, kun maksaakin vauhdilla pienintä velkaa pois eikä isointa. Mitä jos en osaa nauttia tuosta hetkestä, joka todella konkreettisesti osoittaa sen, mihin olen päässyt lyhyessä aikaa? Että vaikka välillä tuo 1700e budjetti /kk elämiseen tuntuu massiiviselta, että pitäisi kituuttaa enemmän, niin silti olen onnistunut maksaa tosi paljon pois.

No, mutta joka tapauksessa asiat menee hyvin. Stressaaja hei, ihan oikeasti asiat menee hyvin. Pyrin pitämään itseäni ylpeänä siitä, että miten hienosti etenen ja kun kesä koettaa, niin velat alkaa olla taputeltu. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että mitä mieli keväällä tuo ajatuksiin. Että mitä mietin sitten helmi-maaliskuussa kun kokonaisvelka on alle 5000e. Alanko sit laittamaan asuntolainan jonon jatkoksi. Haha. Sitä jos lähtisin laskemaan ja kirimään vauhdilla, niin varmasti ensiksi koettaisi stressiin kuoleminen kuin mikään velaton koti.

Olipa sekavaa ja varmasti joku ajattelee, että olen umpihullu. No, ihmiset jotka tietää mut, niin varmasti tämän allekirjoittaisi. Kuitenkin en usko olevani asian kanssa yksin. Voi olla, että jotkut ei tiedosta tätä mutta toiminta osoittaa, että sama mekanismi toimii. Pystyn heti nostamaan mieleeni yhden  tai kaksi blogia, joissa huurupäissä maksettiin useampi kymmenen tuhatta euroa velkoja pois, mutta sitten homma jumitti tai jopa muuttui uudelleen velkaantumiseen, kun summat alkoi olla jo aika pieniä. Vielä enemmän löydän esimerkkejä niistä, jotka maksoi kaikki velkansa pois ja sitten kuitenkin parissa kuussa velkaantuivat uudelleen.  Johtuuko se ihan vaan ja pelkästään siitä, että ihmiset tottuu asioihin ja muutokset (vaikka parempaan) on vaikeita toteuttaa. Vai jotenkin siihen velassa kierimisen turvallisuuteen. En tiedä. Mutta itse ajattelin kestää tämän epämiellyttävän olon kaikkine puolineen ja muuttua ihmisenä ja varsinkin rahankäyttäjänä pysyvästi.

Velkahaaste 11/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin: 1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22     Ok 2. Keittiövälineet maksettu Q2/22    Ok 3. Kul...