19 tammikuuta 2023

Kohti aurinkoa

Mulla oli kirjoitettua ihan jeesuksen pitkä teksti tähän jo, mutta päädyin keventämään tätä. Mutta kerron lyhyesti:

Tausta:

Kuten joulukuussa kirjoitin, niin olin eksynyt jonnekin todella syvälle. Se lähti siitä, että pitkän pitkä tuska tuli syksyllä päätökseen ja rakas pääsi kivuistaan eroon. Olin jopa onnellinen kuoleman hetkellä ja kaikki tuntui oikealta. Jotenkin hölmösti ajattelin, että olin ehtinyt jo käydä suruprosessin täydellisesti läpi ja olisin valmis jatkamaan elämää. Väärin! En kuitenkaan  ollut osannut varautua siihen järkyttävään tyhjyyteen mitä sitten kuoleman jälkeen  tulee. Havahduin vasta jouluna, että olin täyttänyt päiväni ihan täyteen tavaraa, että tyhjyys täyttyisi. Se taitaa olla ihan normaali tapa reagoida, mutta ei se silti hyvää tee. Siis kun kuvaan, että tein 100% henkisesti raskasta työtä, suoritin harrastuksessa ja lisäksi koulussa vedin maisterin opintoja 50 pistettä puoleen vuoteen. Ei ihme että jouluna tuli stoppi, kun yhden projektin jälkeen totesin, että ei se sydämen tyhjyys täyty tästä aherruksesta.

Sitten:

Välipäivinä katsoin kauppakuitteja. En edes kehtaa kertoa marras-joulukuun kuitteja. Mutta uskokaa että ne oli kamalat. Siellä oli ostettu irtokarkkia ihan uskomattomat määrät (Pippa Laukka pyörtyisin varmaan ja antaisi kuolemantuomion). Kauheinta on, että en pysty muistamaan että olen kaupassa käynyt ostamassa karkkia. Olen jättänyt ruokailuja väliin ja vetänyt vaan karkkia. Jopa puoli kiloa päivässä. Ja oikeasti normaalissa elämässä en edes ole namihiiri. Sit toinen mitä olin ostanut oli alkoholi. 5 pulloa kahteen kuuhun. Joo, ei tolla alkoholistiksi vielä kutsuta, mutta menneisyyteni tuntien tuo on huono merkki. Olen ylikierroksia ja stressiä hoitanut viinillä. Jippii.

Ratkaisu:

Tein välipäivinä karkkilakon ja alkolakon kunnes kulutusluotto on maksettu. Eli noin 150 päivää. Tämä siis vain suolen ja sielun puhdistukseen. Ei mitään laihdutuskuureja tai uudenvuoden lupauksia. Lisäksi heitin tähän lisäksi haasteen että joka päivä teen lihaskuntoa kotona,  jotta ruho herää. Eli ekana päivänä tein yhden kierroksen ja seuraavana yhden enemmän jne. Tämä on ollut tosi hyödyllistä. Ryhti on jo nyt parantunut näillä toimenpiteillä. Tämä on vaan hyvä.

Raha:

Otin tämän toiminnan alkoholisteilta. Eli kun ne joka päivä päättää, ettei juo. Mä teen joka päivä päätöksen etten osta edes sitä suklaapatukkaa. Tätä ajatusta vahvistan sillä, että laitan joka aamu vähän rahaa kulutusluottoon. Tyyliin euron ja samalla mietin, miten en tee pahaa itselleni ja osta sillä sokeria. Ja samalla tulee tuplahyöty siitä, että maksan lisää kulutusluottoon. 

Tuon halusin ensin tarkastella ja kokeilla, että toimiiko tämä mulle positiivisena kannustimena. Koska mullahan oli ongelma viime vuonna, että stressasin kamalasti, kun mun PITI maksaa tietty summa kuun aikana. Mutta nyt on piuhat oikeassa asennossa. Tämä todellakin kannattaa. Nyt kun oikeasti vähän (ei vaadi juuri ponnisteluja) miettii mitä kaupassa käyttää ja miten elää, niin sitä rahaa on laittaa kulutusluottoon.

Mitäs sit:

Olen laskeskellut vähän, että miten tässä on mahdollista saada velat maksettua. Ja se näyttää tosi hyvältä.  Mä kykenen jo kuvittelemaan ja näkemään sen hetken, kun velat on maksettu. Toki ymmärrän, että elämä voi tapahtua. Kuitenkin koko tämä velkojen maksun ymmärtäminen, yllä oleva teksti ja muut tekemiset on tehneet mulle ihmeitä.  Mun ryhti on parantunut ja se on parantanut kokonaan suhtautumista maailmaan ja elämään. En enää edes halua hautautua mihinkään ongelmiin tai vain jatkuvaan tekemiseen. Ei, vaan tuntuu pitkästä aikaa siltä, että voi hengittää syvään ja rauhassa. Nauttia talvesta, luonnosta ja olemisesta. Oon just siellä missä mun pitää (tähän vaikuttaa varmasti myös uusi työ) ja elämä vihdoin hymyilee.

Mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes kurjuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Velkahaaste 11/19

Tavoitteet vuosineljänneksittäin: 1. Budjetin rakennus ja maksusuunnitelma tehty Q1/22     Ok 2. Keittiövälineet maksettu Q2/22    Ok 3. Kul...