Vähän suruissani olen lukenut monen seuraamani blogin kirjoittajan laskenutta mieltä ja jopa kirjoitustaukoa. Eipä siinä voi ketään syyttääkään, kun kakkaa tulee vähän joka tuutista. Olisi kyllä ihan ajantasaista, että tulisi tuohon ulosottoon jotain järkeä. Joku maksimiprosenttimäärä miten moninkertaisen määrän täytyy maksimissaan maksaa alkuperäistä velkaan verrattuna. Se olisi reilua mun mielestä kaikilta kannoilta. Toki, eipä mun mielipiteellä taida olla mitään väliä. No, mutta asiaan. Tämän yleisen masennusilmapiirin vuoksi koen ristiriitaisuutta siitä, että meinaan kirjoittaa mitä tulen kirjoittamaan. Kirjoitan kuitenkin, tämä on mun tarina ja kyllä tänne tällainenkin tarina mahtuu.
Kuten tammikuun velkahaasteeseen menneestä rahasta voi nähdä, niin onnistuin lisäämään nettotulojen määrää (siis, ei edes kikkailtu, vaan oikeasti vuoden veroprosentti ja tulot asettui näin). Viisaana ja velka/korkopelkoisena sijoitin sen ekstran suoraan kulutusluottoon. Pienenä (tai isona) märkänä päiväunena näen, että kulutusluotto olisi maksettu huhtikuussa ja lomarahan turvin opintolaina kesäkuussa (O-ou, nyt sanoin sen ääneen. Karma, älä kuuntele. Ei tämä ole ahneutta. Tämä on päättäväisyyttä). Vielä en uskalla tuonne haasteeseen mitään muokkailla, mutta tällä lailla oma reagointi nousseisiin korkokuluihin vaikuttaa. Olen sen verran loppusuoralla, että haluan asiat vain saada kuntoon. Olen sitä mieltä, että olen viimeisen 10 vuoden aikana kärsinyt tuomioni ja maksanut parin typerän vuoden toimet. Olen oppinut virheestä. Olisin valmis aloittamaan uuden elämän.
Maksan siis aika ison summan kuussa velkoihin. Lyhennys täytyy olla noin 1050 euroa minimissään, että päästään minne haluan ja lomarahasta jää edes pikkuisen käteen myös lomalle. Tämä näyttää hyvältä ja mahdolliselta, kiitos välipäivinä tehtyjen päätösten. Nämähän oli, että en osta karkkia tai alkoholia (kunnes velka maksettu), teen pientä jumppaa ja kaikkein tärkeimpänä, yritän oikeasti etsiä tapoja järkevästi hoitaa stressiä tai laskea ylipäätään stressaavuutta. Ja kun en siis stressin lievennyksenä lähde ostamaan syötävää tai autolla liikkeelle, niin siinä säästyy kuin huomaamatta. Kun siis usein autoilu + karkki tai viinipullo oli aika hyvin opittu stressinlievitystapa. Nyt tähän olen laittanut stopin ja yllättävän paljon rahaa on tuohon mennyt ajan saatossa.
Noudatan edelleen kaikkia välipäivinä aloitettuja toimenpiteitä muutenkin. Edelleen olen tehnyt jumppaliikkeet (nyt tehdään aamuisin jo reilusti yli 40 vatsaa, selkää, punnerrusta ja kyykkyä, joka päivä yksi kierros enemmän) ja tehnyt päivittäisen maksun kulutusluottoon, summana 0,5-2 euroa. Jumpasta täytyy sanoa, että huomaan (ja minulle on sanottukin), että ryhti näyttää paremmalta ja tuntuukin paremmalta. Aluksi oli haastava tehdä tyyliin 10 punnerrusta, mutta nyt se 40 on ihan tehtävissä yhteen putkeen. Ja tuo lihasliikkeet on ehkä enemminkin mielenlujuuden harjoitusta kuin lihasten, mutta toimii silti. Pidän tuosta aamun tavasta. Pidän edelleen todella paljon tuosta päivittäisestä rahan maksusta kulutusluottoon ja siitä mielikuvasta, että jätän karkin tai viinin tai jonkun muun tuotteen kassalle ja lyhennän sillä lainaa. Tammikuussa makselin noin 40 e ylimääräistä, joka on lähes samanverran kuin kulut kulutusluotossa. Tässä kuussa uskon, että maksan ekstroja päivittäin jo enemmän kuin kulut on.
Meninpä lataamaan puhelimeen jopa countdown laskurin. Eli kaksi laskuria. Toinen laskee päiviä huhtikuun 28. päivään, joka siis palkkapäivä. Ja toinen 30.6. jolloin seuraava palkka päivä. Tämä on hauskaa ja motivoivaa, kun pystyy päivittäin näkemään, että missä kohtaa sitä ollaan menossa. Nopeasti ne numerot sieltä lopulta laskee. Ja jos jossain vaiheessa tekee tiukkaa, esimerkiksi haluaisi tilailla jotain vaatteita tai tuhlata muuten, niin voi hyvin katsoa, että jos pienen hetken jaksaa vielä, niin kohta sitten voi varata budjettiin vähän enemmän rahaa, vaikka sitten tuollaiselle nice-to-have meiningille eikä vain siihen, että kun parhaissa farkuissa on nyrkin mentävä aukko haarojen kohdalla, niin sitten vasta pakolla hakee uudet housut. Ja nekin hakee vain siksi, ettei joudu mistään sukusiveyden vastaisesta toiminnasta HR:n puhutteluun.
Miten sitten henkisesti? Tammikuun lopulla oli sellainen notkahdus. Siis siten, että kaipasin mun tukea ja turvaa, eli jonkunlaista "tyhjyyden täyttäjää" stressiin. Oli oikeasti yllättävän rankkaa, kun ei ollut niitä omia pakokeinoja. Vaikka siis kokonaisuudessaan tapahtumia ei missään nimessä voinut edes vastoinkäymisiksi kutsua. Enemminkin pieniä kuoppia. Jos edes niitäkään. Mutta ehkä väsymys teki ihan perusjutuista hankalampia. Tilanteen takia oli kuitenkin pakko olla jotenkin tasapainoinen aikuinen ja selvitä tilanteesta terveillä selviytymiskeinoilla. Nyt voin sanoa, että onneksi kompastelin sen läpi. En ole mitenkään valmis vieläkään, mutta koen, että tässä ollaan menossa valoisampaan suuntaan. Tuosta selviäminen oli yllättävän iso voitto. Kykenin selviämään elämästä ilman itselleni haitallista toimintaa. On just sellainen fiilis, että tekisi mieli mennä pihalle huutamaan kurkku suorana, että "ootteko tajunneet, että olemalla tasapainoinen ja itsensä kanssa sinut, elämä on helpompaa". En mene ulos. Kerron sen vain täällä.
Aurinkoista kevään jatkoa ja kiva kun ootte jännäämässä mun kanssa, että mikä on kulutusluoton saldo tasan 80 päivän päästä.