Palkitsevat palkkapäivät

Hippuli hei,

en voi melkein sanoin kuvailla kuinka kiva on maksaa tuo noin tonni pois velkaa. Tai siis ei kiva maksaa, mutta kiva katsoa, kun se velka lyhenee. Nyt pankissa näyttää, että vaikka maksaisin summaa takaisin ihan normaalissa ajassa, niin se olisi marraskuussa 2023 maksettu. Nyt summa on huomattavasti omaa nettokuukausipalkkaa pienempi summa. Se jo kertoo, että ollaan lähellä. Lisäjännityksen pistää päälle tämä maaliskuu. Mulle on mun mielestä tulossa bonuksia mahdollisesti sen verran, että käteen jäisi ekstra tonni. Se tarkoittaisi, että pystyisi maksamaan kulutusluoton jo maaliskuussa pois. Tämä on kuitenkin vielä ihan epäselvää, niin en tätä vielä jännittele tai laske tosissani. Pidän mielessäni option. Kuitenkin toivon, että tuossa puolen kuun aikaan saisin tämänkin asian tietää. Olisi aika hienoa, jos pääsisi siitä lainasta eroon. Ei se kuitenkaan kokonaisaikaa juurikaan vähennä, kun se opintolaina on mitä on. Mutta olisihan se hienoa, että olisi vain se opintolaina.

Noh, oli miten oli, niin kohta se on ohi. Keväällä se on ohi, sitä tässä olen jo vuoden toitottanut. Sen aikaa pitää vielä vältellä noita kaiken maailman maailmanloppuun varautujien juttuja. Just eilen taas vilkaisin jotain kirjoitelmaa, että tässä maailman tilanteessa pitäisi olla neljän kuukauden tulot puskurina heti käytettävissä. No, ei ole. Kotona on käteistä 50 euroa ja tilillä sitten se noin tonni. Jos jotain puskuria tarvittaisiin, niin se on sitten se luottokortti. Yritän hengitellä, että tähänkin asti olen pärjännyt. Ja jos nyt kerrankin pahat linnut ei iskisi. Ja toisaalta on siinä asenteessakin joku merkitys. Siis siinä, että miten kriisit hoitaa ja mikä on välttämätöntä. Tosi moni asia ihan oikeasti ei ole, jos sitä edes pikkuisen pohtii. Toki myönnän, että olen oppinut pohtimaan vasta kun olen joutunut puun ja kuoren väliin ja mitään mahdollisuuksia ei ole ollut. En halua tuota ajattelutapaa kyllä menettää, oli sitten rahapula tai ei.

Mitäs muuta? No, tässä kun sitten on ollut tarkoitus alkaa taas elämään, niin tein sitten muutoksia muuhunkin elämään. Mullahan on meneillään samalla tuo itsekurin kohotus: lihaskuntoa aina yksi kierros enemmän joka päivä. Tänään tuntui jo lihaksissa vähän, kun ollaan jo numerossa  62. Kesäkuun lopulla ollaan 180 yli, niin sitten onkin jo aika jännittävää. Nyt tein vielä niin (kun oikeasti alkoi tehdä jostain syystä mieli), että aloin harjoitella juoksemista. Ajattelin, että jos kesällä jaksaisi hyvin juosta ainakin vitosen. Nyt ollaan koirien kanssa harrastettu tuolla polkujuoksua. Jotenkin tulee sellainen vapautunut olo, kun juoksee. En tiedä, että muistaako kukaan Frendien Phoebea juoksemassa. On samanlainen olo: ei se todellakaan mitään kaunista ole, mutta tärkeintä on olla vapaa ja onnellinen.

En tiedä oliko tälläkään kirjoituksella mitään merkitystä, mutta tätä kirjoittaa nyt taas astetta vapaampi ja onnellisempi ihminen. Olkoonkin sitten sitä, että sitä vapautta tulee lisää joka hetki enemmän, kun velkaa pystyy lyhentämää (Jolloin se tuskin on oikeaa onnea). Haluan sanoa vaan, että sieltä ihan pohjalta on mahdollista kavuta ylös. On mahdollista hengittää rauhassa ilman hirveää painetta niskassa. On mahdollista tuntea olevansa taas elossa. Siihen meni mulla kymmenen vuotta, mutta tärkeintä on ymmärtää, että mikään ei kestä ikuisesti. Sydämiä kaikille, joilla on kurja päivä tai pohdituttaa ja valvottaa korot, velat ja velkojen korot.

Ps. Maaliskuulle ajattelin myös kuluseurantaa. Eli laittaisin viikoittain postauksen, jossa päivittäiset kulut. Mietin vielä, että aloitanko palkkapäivästä vai päätänkö palkkapäivään.